Uutta, uutta, uutta

Det är jätte roligt att höra svenska den första i morgon.

And the violin has survived! Laitoin siihen nyt kielet takaisin ja viritin. Onneksi täällä on piano, koska unohin ääniraudan kotiin. Ja mulla ei ole neroa absoluuttista sävelkorvaa, niin se hankaloittaa vähän. Kävin ulkona ottamassa parit kuvat maisemista, lampaista, koirista ja lehmistä. Huomenna aamulla menen hostperheeseen ja koko päivä menee varmasti totutteluun ja tavaroiden purkamiseen. Maanantaina olisi koulupuvun ostaminen ja samalla liittymän ja netin hankkiminen. Samalla voisin ostaa kaikkea muutankin tarpeellista, kuten pyyhkeen, shampoota, hoitoainetta... Ihanaa päästä purkamaan kaikki tavarat pois matkalaukusta ja saada oma huone mihin laittaa tavarat. Saa kyllä nähdä saanko yhteisen huoneet sen saksalaisen siskon kanssa.

Eilen oli musikaali hautajaiset! Haluisin tietää miten siellä meni? En ehtinyt laittaa teille mitään viestiä, mutta varmasti oli hauskaa. Bilettäkää vielä munkin edestä. Mä muistelen meidän kultaista yhteistä aikaa. Ja muutenkin huomasin, että mun elämä Suomessa jäi aika täydelliseen hetkeen. Mulla on ihania ystäviä ja perheen kanssa menee tai meni hyvin. On varmasti ihanaa tulla takaisin, kun tiedän, että siellä on ihmisiä joiden luo palaan mielelläni.
James Blunt - Stay The Night

Nyt jännittää kouluun meno ja vähä hostmumin tapaaminen.
Olen jo rakastunut tähän paikkaan. Luonto ja maisemat on aivan uskomattomia. Tuliperäinen tausta näkyy hyvin selkeästi, sillä maasto voi vaihdella hyvinkin nopeasti ja siksi täällä onkin paljon lampaita ja vuohia tai sellaista eikä viljelyä, koska 80 asteen kulmaisessa rinteessä ei viljellä hirveästi mitään. Siis oikeasti voin ottaa kuvan jossain vaiheessa. Samanlaiselta näytti Mount St. Helensin maisema.

Aamupala oli muuten juuri niinkuin olin ajatellut: Muroja tai siis Corn Flakes ja vaaleaa leipää mihin päälle oli vaihtoehtoina hilloa tai jotain nutellan tapaista. Sain eilen jo suuret varoitukset, että tulen lihomaan täällä. Pelottaa pikkusen, mutta en mä nyt mitenkään rupea pihtailemaan, mutta terveellisyyden rajoissa. Toivon, että Maugin syö jotenkin terveellisesti, koska haluaisin silti pitää kiinni perjaatteista.

KLO 19.30 ->

Okei eli siis mun lento myöhästetään klo 19.30, koska mun viisumi tulee Suomeen vasta klo 17. Se meni vahingossa vielä Ruotsiin ja nyt se on vasta tulossa Suomeen. Lennän siis normaalisti samoilla vanhoilla lennoilla Lontoosta eteenpäin.

Soitin tänään myös mun hostäidille, joka vahvistettiin siis viikonloppuna. Sain heti kehuja mun enkun kielen taidosta ja oli ihanaa jutella Mauginin kanssa.

Kaikki palaset alkaa loksahdella paikalleen.. Eihän tässä ole kuin viimeinen päivä Suomessa. En tajunnut ollenkaan kun luin 0 AAMUA JÄLJELLÄ mutta tässä sitä ollaan ja parin päivän päästä torstaina klo 18.35 olen Palmerston Northin lentokentällä ja vastassa on uusi maailma.

Vietän vielä viimeiset tunnit kotona mahdollisimman rauhassa, että en menisi ihan paniikkiin. Aamulla multa tuli jo vertakin nenästä ja se kertoo, että olen tosi stressaantunut. No olihan vaakalaudalla mun lähtöajan siirto huomiselle tai jonnekin.

Viikko jäljellä

Musikaalikausi on nyt ohi ja stressi siirtyy muualle.

Nyt alkaa näkyä kaikki tää kiire ja lähtövalmistelut. Lentoliput tuli toissapäivänä, mutta vielä uupuu viisumi ja hostperhe. Viisumin kanssa tuli siis sellaisia pikku ongelmia, kun Itellalta tuli kirje, missä ilmoitettiin papereiden olleen irrallaan. Passi ja hyväksymispaperit oli siis hukassa. Onneksi, kun mentiin isän kanssa hakemaan uutta passia saatiin tietää, että vanha oli löytynyt. Ja hyväksymispaperit oli jatkanut matkaansa Haagiin asti. Mutta sitten tuli eteen seuraava ongelma, kun hyväksymispapereissa oli mulle väärä syntymäaika (1995) ja Uuden Seelannin koulukin oli hyväksyny mut sillä väärällä syntymäajalla. Explorius lupasi hoitaa ne paperit ja lähettää suoraan Haagiin.

Lentoni menee siis Helsinki - Lontoo - Hong Kong - Auckland - Palmerston North. Lentoaikaa yhteensä n. 27 tuntia. Matkustan siis Lontoosta eteenpäin vierekkäin ruotsalaisen kanssa. Lento lähtee tiistaina 24.1. klo 16.00 ja olen perillä Palmerston Northissa torstaina 26.1. klo 18.35.

En ole aloittanut vielä pakkaamista. Viuluun pitää hankkia uusi kotelo ja jousi ja edellinen viulu pitää palauttaa musaopistolle. Varasin juuri ajan kampaajallekin. Kaupassa pitäisi käydä. Tarvitsen takin ja parit kengät ainakin. Kamera-, tietokone- ja kännykkäongelmia ei ole ratkottu eli kiirettä pitää. Plus kouluun yksi 2-3 sivun henkilökohtainen essee, joka käsittelee murhaa.

Msuikaalin viimeisessä esityksessä, eilen, olin aivan varma etten itke, mutta viimeisen biisin ennen kiitoksia viimeisellä soinnulla mun ääni sortui täysin enkä voinut enää jatkaa laulamista. Kyyneleet vaan alko valua mun poskia pitkin. Itkin osaksi siksi, koska musikaali loppui, mutta tajusin, etten nää kaikkia näitä ihania ihmisiä pitkään pitkään aikaa. Itkin ja nauroinki välissä, mutta tunteellista se oli. Pidin myös puheen koko musikaaliporukalle. Se nyt oli mitä oli, koska koko ajan mun piti kerätä itteni, että jaksaisin ja pystyisin vielä jatkaa puhumista.

Ajatuksenkulkua

Voi ei! Pienimuotoinen paniikki iski eilen illalla, kun puhuin Riikan kanssa ja sain kuulla, että olen enää 27 päivää Suomessa. Tuntuu niin karulta, että lähden näin nopeasti. Kesällä se ei varmaan iskisi niin pahasti koska ihmisiä ei nää esimerkiksi koulussa joka päivä vaan vain välillä. Nyt kun joka päivä oon koulussa ja yhtäkkiä en menekään kouluun vaan toiselle puolelle maailmaa se tuntuu niin oudolta ja kaukaiselta. Kuitenkin haluun mennä ja lähteä.

Nyt aijon kuitenkin keskittyä täällä olemiseen ja olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa. Vaikka mulla onkin onhjelmaa tammikuulle ihan sikana yritän keksiä aikaa kaikille. Helpompaahan se olis jos voisin käyttää yhden päivän viikossa lisää. Ensi viikollakin en varmaan koko viikkoon pysty näkemään ketään, koska musikaalitreeenit on niin tiheesti, ja sitten vielä ensi-ilta lauantaina. Seuraavalla viikolla helpottaakin, mutta silti en saa ottaa liikaa juttuja, koska sitten en itse jaksa. Lähtö on kuitenkin aika rankka muutos. Kyllä mä varmaan kielellisesti jotenkin pärjään eikä kavereiden saamisessa tule olemaan hirveästi ongelmia.

Aamulla suihkussa mietin kuinka en enää kuukauden päästä pääse tähän samaan suihkuun. Herään jostain aivan toisesta sängystä, todennäköisesti aivan eri kellon aikaan. Aamulla vastassa ei ole enää samaa koiraa heiluttamassa häntää eikä pikkuveljien kanssa voi nahistella jostain tyhmästä asiasta. Äiti ei ole nalkuttamassa perässä (:D), eikä isä ole tunkemassa suihkuun lenkin jälkeen juuri kun itse on menossa suihkuun.

Siellä joudun myös todennäköisesti tekemään paljon enemmän kotihommia kun nyt. En nyt kotona esimerkiksi pese itse omia pyykkejä. Kerran viikossa perjaatteessa siivoan oman huoneeni ja imuroin oman osan talosta (usein en vaan ole kotona joten isä imuroi ja huone on siinä kunnossa missä on), tyhjennän tiskikoneen aina kun levon tai teen ruokaa (jota teen aika usein) ja vien koiraa ulos aina kun on mahdollista.


Sain joululahjaksi kaikkea tarpeellista vaihtarivuotta ajatellen. Sain survivalpack, joka sisälsi myös 50 NZ Dollar. Varmaan hienoin seteli minkä oon koskaan nähnyt! Sain ihanan yöpuvun, paljon kirjoja, jotka varmasti tulee tarpeeseen ainakin lentokoneessa koska lennän koko 30 tuntia yksin, lahjakortin et voin vielä ostaa perus vaatteita mukaan ja vaikka mitä muuta.
Lentoa varten muutenkin otan paljon musiikkia, kirjoja ja lehtiä mukaan. Osan ostan varmasti vasta lentokentällä, ettei tule liikaa painoa. En muuten ole hirvästi ajatellut pakkaamista, mutta ehkä se ei vielä ole niin ajankohtainen aihe. Jonkin verran kuitenkin, että mitä kaikkea suurinpiirtein otan mukaan ja mitä jätän tänne. Vaatetuksessa tulee ongelmaksi mun tyyli. Lähtövalmennuksessa puhuttiin siitä kuinka ei käytetä toppeja! Ja ainoat paidat joita oikeastaan pidän ovat toppeja.. Ajattelin tehdä taktisesti, että laitan kuitenkin aina topin paitojen alle niin tuntuu sentään jotenki mukavammalta koska en voi kestää t-paitoja.


Tulipa nyt paljon tekstiä... Mutta jos en kirjoittele ennen Uutta Vuotta niin Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille!!

Viisumi, koulu, perhe, ystävät...

En ole oikeen jaksanut kirjoitella tänne kun hommaa on ollut aika paljon. Loma todellaki oli tarpeen, mutta en tiiä kuinka kauan mulla taas menee et ymmärrän että oikeasti on loma. Mutta ennen kun rupeen selittää mitään, Hyvää Joulua kaikille! Aika karua kun ei oo lunta mutta kyl tää tästä, kun on oikeenlaista musiikkia, glögiä, kuusi, hyvää seuraa...
Vastailin Uuteen Seelantiin kouluun ja kyselin vähän kurssien toimimisesta ja onko esimerkiksi järkevää että opiskelen englantia samalla kurssilla kun kaikki muutkin koska mun englannin kielen taito ei vedä vertoja niiden äidinkielen taidolle. Ja sain tehtäväksi yrittää etsiä Jean Sibeliuksen Op. 18 nro 6 Sydämeni Laulu kamarikuoro versio. Ajattelin kysyä koululta mutta muuten tuntuu siltä etten taida saada sitä oikein mistään.

Mutta nyt on siis Suomessa aikaa enää tasan kuukausi!! En pysty kuvittelemaan, että lähden. Kaikki kysyy jännittääkö ja mikä jännittää. En oikein osaa sanoa mikä jännittää. Totta puhuen ei mua jännitä se matka sinne tai perhe tai mikään sellanen, vaan enemmänki ystävät täällä. Oon saanu jo monet itkut aikaan (ja ehkä poden huonoa omatuntoa siitä, että lähden) ja monet kysyvät ehdinkö vielä nähdä ennen kun lähden, mutta mun on pakko sanoa, etten yksinkertaisesti ehdi, koska esimerkiksi koulu vie tällähetkellä niin paljon aikaa. Siis nytkin lomaa on viikko vähemmän kuin normaalisti koska musikaalitreenit alkaa 2. päivä.
Pienenä mainoksena siis Vaskivuoren lukion 21. musikaali Punainen Neilikka, ensi-ilta 7.1. ja liput lippu.fi.


Viisumin teko on jo alkanut ja kohta se pitäisi lähettää Haagiin, Alankomaihin. Nauran aina välillä niille kysymyksille, kun halutaan tietää esim olenko joskus ollut tai olenko valtion agentti! Enhän mä sitä kuitenkaan kertoisi jos olisinkin..... :)

Ainiin ja sitten lähtemistä ja sen tuomaa huonoa omatuntoa ei helpota yhtään, että päätin alkaa seurustella tässä vähän aikaa sitten. Miten miehet aina onnistuvat sattumaan paikalle juuri silloin, kun aika ei välttämättä ole se paras? Mutta kyllä mä uskon, että tästäkin selvitään. Ollaan me puhuttu mun lähtemisestä, mutta tottakai se on arka aihe ja herättää tunteita.

Nyt kuitenkin mulla on lomalla aikaa hoitaa kaikkia asioita ja nähdä kavereita ja rauhoittua. Yritän kirjotella tänne mahdollisimman usein ja aina kun tulee jotain uutta tietoa.

Kohta jo?

Sain kutsun lähtövalmennukseen!!
Oon koko ajan ajatellut, että lähtöön on vielä tosi kauan aikaa, mutta yhtenä päivänä koulussa huomasin, että jaksoa on enää jäljellä puolet ja seuraavan jakson loppupuolella lähden jo vaihtoon! Matikan tunnilla (kun niin aktiivisesti opiskelin) huomasin, että seuraava kurssi on yli vuoden päästä. Se tuntuu niin kaukaiselta ja mahdottomalta.

Lähtövalmennus osuu musikaalitreenien päälle, mikä on aika syvältä, mutta onhan sinne pakko mennä ja varmasti hyödynkin jotain siitä. En ole ihan varma mitä siellä selitetään, mutta aika varmasti ihan perusasioita kaikesta esim. perheestä, tavoista ja sellasesta. Plus siellä on muitakin vaihtareiksi lähteviä, joten voin tutustua ja avautua lähtötunnelmista :D

Viimeiseksi vielä vähän syvältä aivojen pölyttyneestä osasta pieni mietintä:
Koko ajan tuntuu, että yritän tarrautua ihmisiin ja pitää niitä lähellä, mutta onks se hyvä, kun joudun kuitenkin kohta päästämään melkein kokonaan irti...

Alkuhösäystä

Eli siis tein tän blogin et voin kirjotella tänne kaikkee liittyen vaihto-oppilas matkaa Uutee-Seelantii tammikuust 2012. Jänskättää jo vaik siihe on vast vuos mut en sit laita tänne viel paljo mitää juttui mut lukekaa sitte jossai vaihees.

Tuli kauhee halu ulkomaille ja Uutee-Seelantii ku Sara lähti Ausseihi. Oon iha menos mut sitä enne on viel sikan kaikkee: kuoromatka Pietarii, koulu loppuu, kesätyöt, kuoromatka Tampereelle, Ruotsin risteily, MUSIKAALI ja 2. vuoden 3 jaksoo opiskeluu.. Haluisin lähtee vaik heti!

Haluisin tietää minne meen, ku en tiiä siitäkää. Tiiän vaa et meen Uutee-Seelantii, mut en enempää siitä. Jos saisin toivoo haluisin pohjois saarelle koska siel on lämpimänpi ku eteläs :D Aucklandis olis ny 25 astet!

sitte pari kuvaa mitä bongasin netist ku tuli himo päästä kattooo jotai jänskää!

Pakko vähä lisäillä juttuu tänne ku en jaksa kirjottaa uutta.
hehee ny on siis maksettu vahvistusmaksu. sit enää lääkärintarkastus ja muut paperit, mut ne saan täyttää vast heinäkuus ku exploriuksel on pikkunen kiire heinäkuun lähtiöide kaa..