TAKAPAKKIA!!

Sori äskeinen siis mun lento siirrettiin kokonaan huomiselle, koska Heathrowlla mulla olisi 5 minuuttia liian lyhyt vaihto, joten en saa mennä sille lennolle. GREAT!! No saan ainakin lisäaikaa perheen ja rakkaan kanssa... Ja tietysti mulla on nyt 26 tuntia aikaa panikoida.

Pakkauksenkin saan hoitaa rauhassa eikä nyt tarvitse ruveta hätiköimään.

Samalla nyt kun on hetki aikaa niin voisin päivitellä vähän tapahtumia mun läkäreitäkin, jotka oli ihanat! Kiitos kaikille jotka olitte <3

Mulle tehtiin ihan oma biisi, kiitos Joppe, Heikki ja João!

Sain myös siis sen kameran eli Canon EOS 500D on nyt mun. Sain myös iPadin tietokoneeks et saan sielläkin kirjotella blogitekstejä parhaani mukaan.

Tossa on myös kuva mun pakkauksista ja kävin koiran kaa viimeisiä lenkkejä ja se oli ihan innoissaan.

Huomasin, että mulla on pikkusen liian iso matkalaukku koska mulla ei yksinkertaisesti ole tavaraa, tai no, vaatteita. Äiti yritti tunkee mulle vaan lisää vaatteita mukaan, kun olin jo hienosti karsinut kaikki epätarpeelliset pois.

KLO 19.30 ->

Okei eli siis mun lento myöhästetään klo 19.30, koska mun viisumi tulee Suomeen vasta klo 17. Se meni vahingossa vielä Ruotsiin ja nyt se on vasta tulossa Suomeen. Lennän siis normaalisti samoilla vanhoilla lennoilla Lontoosta eteenpäin.

Soitin tänään myös mun hostäidille, joka vahvistettiin siis viikonloppuna. Sain heti kehuja mun enkun kielen taidosta ja oli ihanaa jutella Mauginin kanssa.

Kaikki palaset alkaa loksahdella paikalleen.. Eihän tässä ole kuin viimeinen päivä Suomessa. En tajunnut ollenkaan kun luin 0 AAMUA JÄLJELLÄ mutta tässä sitä ollaan ja parin päivän päästä torstaina klo 18.35 olen Palmerston Northin lentokentällä ja vastassa on uusi maailma.

Vietän vielä viimeiset tunnit kotona mahdollisimman rauhassa, että en menisi ihan paniikkiin. Aamulla multa tuli jo vertakin nenästä ja se kertoo, että olen tosi stressaantunut. No olihan vaakalaudalla mun lähtöajan siirto huomiselle tai jonnekin.

Viikko jäljellä

Musikaalikausi on nyt ohi ja stressi siirtyy muualle.

Nyt alkaa näkyä kaikki tää kiire ja lähtövalmistelut. Lentoliput tuli toissapäivänä, mutta vielä uupuu viisumi ja hostperhe. Viisumin kanssa tuli siis sellaisia pikku ongelmia, kun Itellalta tuli kirje, missä ilmoitettiin papereiden olleen irrallaan. Passi ja hyväksymispaperit oli siis hukassa. Onneksi, kun mentiin isän kanssa hakemaan uutta passia saatiin tietää, että vanha oli löytynyt. Ja hyväksymispaperit oli jatkanut matkaansa Haagiin asti. Mutta sitten tuli eteen seuraava ongelma, kun hyväksymispapereissa oli mulle väärä syntymäaika (1995) ja Uuden Seelannin koulukin oli hyväksyny mut sillä väärällä syntymäajalla. Explorius lupasi hoitaa ne paperit ja lähettää suoraan Haagiin.

Lentoni menee siis Helsinki - Lontoo - Hong Kong - Auckland - Palmerston North. Lentoaikaa yhteensä n. 27 tuntia. Matkustan siis Lontoosta eteenpäin vierekkäin ruotsalaisen kanssa. Lento lähtee tiistaina 24.1. klo 16.00 ja olen perillä Palmerston Northissa torstaina 26.1. klo 18.35.

En ole aloittanut vielä pakkaamista. Viuluun pitää hankkia uusi kotelo ja jousi ja edellinen viulu pitää palauttaa musaopistolle. Varasin juuri ajan kampaajallekin. Kaupassa pitäisi käydä. Tarvitsen takin ja parit kengät ainakin. Kamera-, tietokone- ja kännykkäongelmia ei ole ratkottu eli kiirettä pitää. Plus kouluun yksi 2-3 sivun henkilökohtainen essee, joka käsittelee murhaa.

Msuikaalin viimeisessä esityksessä, eilen, olin aivan varma etten itke, mutta viimeisen biisin ennen kiitoksia viimeisellä soinnulla mun ääni sortui täysin enkä voinut enää jatkaa laulamista. Kyyneleet vaan alko valua mun poskia pitkin. Itkin osaksi siksi, koska musikaali loppui, mutta tajusin, etten nää kaikkia näitä ihania ihmisiä pitkään pitkään aikaa. Itkin ja nauroinki välissä, mutta tunteellista se oli. Pidin myös puheen koko musikaaliporukalle. Se nyt oli mitä oli, koska koko ajan mun piti kerätä itteni, että jaksaisin ja pystyisin vielä jatkaa puhumista.