Bungy

Gravity Canyon on nyt nähty ja koettu. Mukaan lähti upea ja unohtumaton kokemus benji hypystä.

Ensin jouduin odottamaan ehkä 3 ja puoli tuntia ennen kun pääsin hyppäämään. Mutta kun aloin laittaa valjaita päälle jännitys nousi todella korkealle. Olin ensin ajatellut mennä yhden norjalaisen oppilaan kanssa, mutta menin suomalaisen jätkän kanssa. Kun kävelin siltaa pitkin en uskaltanut katsoa alas ollenkaan. Istuttiin odottamaan, että meidän vuoroa ja meidän jalat sidottiin yhteen etten pystynyt kävelemään ollenkaan. Odotin sitten siinä, kun jätkä hyppäsi kuin superman. Ja se ei auttanut yhtään kun jouduin odottamaan vielä kauemmin. Sain itseni myös hiukan rauhoittumaan kun aloin vain kuunnella musiikkia joka soi kaiuttimista.
Onneksi hyppy prosessi oli todella nopea, joten en ehtinyt alkaa panikoimaan. Sain käskyn nousta ylös ja ne tarkisti kaikki mun jutut kahteen kertaan. Kävelin eteenpäin ja käskyä oli mennä aivan lankun reunalle. En uskaltanut katsoa alaspäin, joten kysyin vain koko ajan olinko jo tarpeeksi ulkona. Lopulta olin hyvällä kohdalla, tuijotin eteenpäin, ja lähtölaskenta alkoi. 3,2,1, BUNGY! Ja mä hyppäsin tyhjyyteen 80 metrin tyhjyyteen.

Kiljuin täyttä kurkkua jokin aikaa, mutta jossain vaiheessa en enää saanut henkeä. Tunsin benji narun kiristyvän ja kaikki veri pakeni mun päähän. Heittelehdin pari kertaa ylös alas ja lopulta lähdin hitaasti laskeutumaan joen pohjalle. Jäin odottamaan toista hyppääjää ja kahdestaan noustiin ylös vesihissillä.

Ylhäällä olin niin täynnä intoa ja voiton tuntoa, olin voittanut itseni. Ja se todellakin oli sen arvoista!
Jotkut eivät olleet niin onnekkaita, koska yksi suomalais jätkä ei pystynyt hyppäämään ja joutuin peruuttamaan takaisin lähtöpisteeseen.

7.0 Magnitude

Kyseessä olikin vielä vahvempi kuin olin ajatellut. Eilinen maanjäristys oli vahvempi kuin Christchurch, mutta tapahtui merellä poissa rannikolta, joten suuremmilta vahingoilta säilyttiin.

6.5

Maanjäristys! Ja tällä kertaa todella iso. Cristchurch oli 6.7 ja tämä oli 6.5 eli nyt puhutaan suurista lukemista. Ja se kestikin aika kauan tai sitten oli kyseessä minun ajantajuni. Mutta pakko myöntää, että olin peloissani, koska en oikein olisi osannut tehdä mitään (vaikka tänään juuri puhuttiin mitä pitää tehdä jos maanjäristys iskee). Mutta kaikkihan sen tietää että kun ihminen on peloissan se unohtaa ja panikoi. Mun hengitys kiihtyi ja silmät rähähtivät auki heti, kun tajusin mikä oli tilanne.

Shearing

Tapahtuma täytteinen päivä! Pääsin farmille taas nauttimaan olosta ja lomasta. Eilen sain soiton, että huomenna olisi shearing (keritsemistä?) tiedossa, että olisinko halukas tulemaan ja aloittamaan päivän todella aikaisin.
Tänään aamulla lähdin kotoa 6.30am kohti farmia. 7 aikaan keritsijät aloittivat työnsä ja mä pääsin mukaan noin 8 aikoihin, koska aluksi piti ruokkia eläimet. Paikalla oli noin 7 keritsijää, ja parilla oli vaimot ja lapset mukana. Sain eritellä A- ja B-luokan villaa. Sain yrittää press villa säkkeihin. Merkkasin lampaita riippuen siitä mistä laumasta ne on. Ja pääsin juttelemaan mukaville ihmisille ja kuuntelemaan todella selvää maori aksenttia. Yeah bro! Päätettiin päivä jossain puol 6 aikoihin, kun oltiin keritty ainakin yli 600 lammasta. Ja on se kyllä rankkaa hommaa. Olin välillä aivan hengästynyt, varsinkin kun painoin villaa säkkeihin, ja keritseminen ja vielä raskaampaa. Suosittelen sitä todellakin urheilulajiksi ja onhan se aivan maailman laajuinen laji. Jotkut ovat jopa ehdottaneet sitä olympia lajiksi.
Kun lopulta päästiin kotiin syötiin illallinen ja nyt ollaan jo menossa nukkumaan eikä kello ole kun 9.30pm. Mutta huomenna on toinen rankka päivä tiedossa ja herätys on 8 aikoihin.