Uusi-Seelanti vaihto-oppilaalle -on varmaankin oikea taho miltä lähestyn asiaa.
- Ihmiset ovat upean avoimia ja auttavaisia. Toisaalta takaraivossa on pakko pitää Uuden Seelannin organisaationi pomon tarina:
Paikkakunnalle saapui henkilö, joka kysyi paikalliselta: 'Minkälaisia ihmisiä täällä asuu?' 'Minkälaisia luulet tai olet kuullut, että täällä asuu?' 'Että ihmiset olisivat ystävällisiä ja mukavia.' Paikallinen hymyili ja vastasi: 'Sellaisia ihmisiä sinä tulet siis löytämään.'
Paikkakunnalle saapui toinen henkilö, joka myös kysyi: 'Minkälaisia ihmisiä täällä asuu?' johon paikallinen myös vastasi kysymyksellä: 'Minkälaisia luulet tai olet kuullut, että täällä asuu?' 'Kuulin, että täällä on paljon varkaita ja ihmiset eivät ole maailman ystävällisimpiä.' Paikallinen vain vastasi: 'Sellaisia sinä tulet siis löytämään täältä.'
Opetushan tässä tarinassa oli, että kokemukset ovat aina asenteesta kiinni. Jos uskoo löytävänsä upeita ihmisiä todennäköisyys on, että tulee myös löytämään sellaisia. Samanlainen ilmiö tapahtuu mysö rasismissa, kun yhdellä henkilöllä on huono kokemus maahanmuuttajasta, hän kertoo sen toiselle, joka automaattiseti tekee oman kuvitelmansa tapahtumasta ja alitajuntaisesti hän tulee etsimään vastaavaa tapausta. Pienetkin vihjeet kasvattavat hänen kuvaansa siitä, että maahanmuuttajat olisivat jotakin huonoa/pahaa.
- Luonto on jotain täysin erilaista, mutta sieltä löytyy kaikkea! On jäätiköitä, aavikoita, sademetsiä, vuoria, laaksoja, suuria ja pieniä jokia ja järviä, saaria, sounds, tulivuoria...
Farmilla opin niin paljon luonnosta, miksi ja miten. Vuoden alussa ajattelin, että voisin joskus käydä farmilla ja työskennellä pari kuukautta, mutta loppuvuodesta mieleni muuttui niin, että voisin itseasiassa nähdä itseni asumassa farmilla. En missä tahansa farmilla, mutta Uudessa-Seelannissa lammas-/härkäfarmilla. Farmilla saa myös aikaa itselleen eikä tarvitse olla koko ajan kiireessä, ja kaiken kukkuraksi saa olla vapaa ja nauttia eläinten läsnäolosta.
Koska luonto on lähellä kaikkea ja luonto muutenkin on tärkeä kiweille, 70% prosenttia Uuden-Seelannin energiasta on uusiutuvaa. Eli kaikki jotka pitävät ekologisuudesta ja kaikesta luonnonläheisestä Uusi-Seelanti on teille. Vaikkeivät kaikki kiwit kuitenkaan ole parhaimpia esimerkiksi kierrättämisessä.
- Jengit.
Suomessa emme ole tottuneet jengeihin ja vaaralliseen ympäristöön, mutta Uudessa-Seelannissa on alueita joilla rikollisuutta on enemmän ja vähävaraisemmat asuvat. Valitettavasti myös monet Maorit asuvat siellä. Pimeän jälkeen ei ole viisasta kulkea missään yksin, koska on suuri todennäköisyys, että joku voi ryöstää tai pahimmassa tapauksessa raiskata. Kuulostaa rankalta, mutta samanlaisia asioita voi kohdata Suomessa.
Muistan erään tapauksen, kun hostäitini ennen töihin menoa kehotti meitä ettemme menisi kylälle tänään, koska edellisenä päivänä jengiläiset olivat ajelleet ympäriinsä ja ampuneet laukauksia. Yleensä jengien keskinäisissä kahakoissa ovat paikalla vain jengiläiset, mutta joskus myös sivullisia voi vahingoittua.
Jokaisessa maassa on omat vaarallisuutensa, ja vaikka mitä voi tapahtua. Maorit ovat upeita ihmisiä ja minua kiinnostaa heidän menneisyytensä, mutta jotkut heistä ovat vain hyväksyneet osansa Uuden-Seelannin vähävaraisemmissa, eivätkä osaa tehdä asioille mitään päästäkseen pois. On pari todella kuuluisaakin Maoria ja minullakin oli monta Maori-taustaista kaveria.
- Koulut ovat mielestäni omalla tavallaan hyviä, mutta mieluummin käyn suomalaisen koulutuksen. Nautin opiskelusta siellä, mutta valintoja oli hyvin vähän eikä pystynyt opiskelemaan kun 5 tai 6 ainetta vuodessa. Kokeetkin olivat kuin Ylioppilaskirjoitukset joka vuosi Year 13, 12 ja 11. Collegesta mennään suoraan yliopistoon, mikä on melkein kuin peruskoulusta yliopistoon. Pelottaa miten ihmiset siellä pärjäävät koska he joutuvat muutamaan pois kotoa ja tekemään kaikki itse; huolehtimaan rahasta (mikä on suuri ongelma opiskelijoilla) ja omasta opiskelustaan.
Tässä oli pari kohtaa Uuden-Seelannin "plussista ja miinuksista". Paras asia Suomen ja Uuden-Seelannin välillä on, että molemmat ovat pieniä maita joten ne tavallaan ymmärtävät toisiaan: molemmat tarvitsevat muita maita ja heidän täytyy tietää muista maista.
Kävin tätini kanssa ratsastamassa Nurmijärvellä ja siellä oli kaksi upeaa vuoden ikäistä ori varsaa peuhaamassa.
VBB (Vaskivuoren Big Band) esiintyi koululla UMOn kanssa.
