KESÄ SUMMER SOMMAR

Summer is all on. And while everybody else is outside having fun and enjoying the summer, I'm inside working. I am very lucky to have a job and I actually enjoy working. I'm a waitress/cleaner/someone-who-does-anything-that's-needed in a sushi restaurant, HankoSushi. Sometimes it doesn't even feel work because of the coworkers. There are people from all around the world; Estonia, Pakistan, China and Ukraine and I can speak English almost all the time, except for the customers. 

Couple nights back I got to spend an awesome night with few of my friends watching Pirates of the Caribbean. Well we watched the first two and then continued to sauna. There were three girls and one guy in the sauna. Recently I participated into a survey made by HS (the biggest Finnish news paper) where they wanted to know what people thought about going to sauna with the opposite gender (sekasaunominen). I told them that I have been in sauna with males and there's nothing weird about it. I recon that mix gender sauna is part of the Finnish culture and it can never be removed.

Sauna is a sacred place at some level for me at least and like we talked couple days ago with my friends we came up with this interesting observation. Although we act pretty sexually (if I may say) towards each other, with a sense of humor of course, the behavior stopped immediately we got to the sauna and showering facilities.

Tomorrow I am off to a friends summer cottage with three guys and two girls. I'm really excited and I bet it's gonna be great. If I continue with the last subject we have been talking about going to sauna all together and I trust my friends so there won't be any awkward situations. I think the most important thing in going into sauna with the opposite gender is to create the most comfortable atmosphere so everyone would feel okay with themselves.

Sorry I'm a bit late with all these photos but rather now than never.

What is better than more or less drunk people playing soccer? D-cup was all on on the third last day of school. Unfortunately because I twisted my ankle the day before while playing basketball I wasn't able to attend and we had to get a replacement in our team. 

Our awesome team!

Kesäkorva, Summer Festival we have at school where we have heaps of bands, food for free, candyfloss and popcorn! It's always great except my friend and I had our ankles twisted..

I went to see my little brothers soccer game but unfortunately his knee quit so he had to step aside after 45 minutes.

Isn't he cute!? He's my little summer-man :)

Teatterihullu

Paljon on taas tapahtunut. On paljon asioita joita oon halunnu jakaa täällä, mutta aikataulu on taas ollut aika tiukkaa.


Puheliton päivä
Pari viikkoo sitten pidin kännykättömän päivän, joka veny seuraavaanki päivään koska unohin ladata ihanisen kännykkäni ja Applen tuotteet ovat niin kuuluisia hyvästä akustaa. Mutta se oli mielenkiintonen kokemus ja suosittelen sitä muillekin. Päivä ilma puhelinta tarkoitti siis ilman tekstareita, puheluita, musiikkia ja internetti mahdollisuutta kaikkialla. Aluksi se oli hankalaa ja esimerkiksi kun piti googlettaa jotain tai bussiaikatauluja pitäis tarkistaa. Loppujen lopuksi se oli ihan hyvä, koska (kröhöm) kuuntelin tunnilla paremmin. Suosittelisin kokeilemaan koska päivä ilman kännykkää ei ole niin hankalaa.

Tällaisia päiviä suunnittelin myös useampia mm. päivä ilman internettiä, päivä vegaanina, päivä ilman kenkiä, päivä ilman puhetta jne.


Teatris 24.-26.5.

Teatris viikonloppu oli täynnä toimintaa ja uusia ihmisiä ja kokemuksia.

Lauantaina kokoonnuttiin Mnemosynen työryhmän kanssa Kansallisteatterilla 8.00 ja purettiin lavasteet pakusta. Sen jälkeen mä lähdin Naamiotyöpajaan Nuorisokeskus Happeen. Ajatuksena oli, että saisin enemmän vinkkejä fyysisen teatterin tekemiseen. Työpajassa olin vanhimmasta päästä, kaikki oli 14-16 -vuotiaita, mutta loppujen lopuksi työskentely oli hyvin itsenäistä, eikä nuori seura haitannut.
Paja loppui klo 13, jonka jälkeen mun piti kiirehtiä Roolituspalvelun koe-esiintymisiin Gloriaan. Olin edellisenä iltana rustannut oman mologitekstin kuvauksia varten. Mua ei yllättäen jännittänyt hirveästi ja olin rauhallisin mielin. Pääsin sisään jo klo 14 ja ensin vuorossa oli pienimuotoinen haastattelu, jossa kysyttiin mm. "Miksi pidät näyttelemisestä?", "Mitä harrastat?" ja "Mitä susta tulee isona?" Olin todella ylpeä suorituksestani ja sain kehuja kuvaajalta. Puhuttiin jälkeenpäin TeaKin pääsykokeista ja muusta teatteri-alaan liittyvästä.
Klo 17 Mnemosyne työryhmän kanssa tavattiin takasin Kansallisteatterilla Willensaunan näyttämöllä, jossa meillä oli puoli toista tuntia aikaa laittautua ennen esitystä. 18.25 meille annettiin 20min aikaa laittaa rekvisiitta ja kaikki paikalleen ennen kun yleisö päästettiin sisään ja esitys alkoi 18.45.
Esitys meni upeasti! Lavalla tunne oli upea. Rakastan lavalla olemista.

Esitykse jälkeen käytiin juhlistamassa hyvää esitystä ja ohjaajan synttäreitä.

Sunnuntaina 10.30 alkoi toinen työpaja, tälläkertaa Maskeerautyöpaja, jossa opeteltiin vanhennusta ja kolmannen asteen palohaavojen tekoa. Tavallaan homma oli tuttua, koska musikaaleissa on aina jossain vaiheessa tullut vastaan vanhennuksia. Viime vuonna Uudessa-Seelannissa yritin tehdä samantyyppistä haavaa tai vastaavaa kun pukeuduin zombieksi. Maskeerausta oli todella hauskaa tehdä, minä tein Millin meikin ja Milli teki mulle.

Tein Millille palohaavan.

Viime vuoden zombie maskeeraus yritys.

Sunnuntaina saatiin vielä kunniakirja Teatriksen loppugaalassa! HYVÄ ME!!

Vappu! Vappen!

Vappu on ohi ja onnellisin mielin eteenpäin tokokuuta.

Vappu lipui ohi rauhallisissa ja vähän vähemmän rauhallisissa tunnelmissa; kaverilla grillaten Vartiokylässä, pikkusen 18-vuotis pippaloissa ja leffoja katsoen toisella kaverilla Lauttasaaressa. Joitain heistä en ole tavannut yli vuoteen eli vaihtarivuoden jälkeen.
Pian voisin pitää grillaus-/kesänavauksen joillekin harvoille valituille kun meille on kotiin valmistunut oma grillikatos. Toivottavasti sää jatkuu hyvänä ainakin!

Sain muuten huutoa kotona ennen kun lähdin illan viettoon, kun kysyin pikkuveljeltäni Pietarilta, 13, oliko hänen luokkalaisiaan lähdössä Kaivopuistoon vapuksi. Vanhempani pitivät mulle hirveän saarnan siitä, että ei hänen tarvitse vielä tietää siitä yhtään mitään ja häntä pitää suojella. Mun mielestä vastalause oli aika idiootti, koska kuten Pietari sanoi pari hänen kaveriaansakin oli mennyt paikanpäälle, hän tietää siitä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi peitellä. Se on fakta, että vappuna surullisen moni alaikäinen vetää överit ja joudutaan viemään hoitoon, uutisissakin oli, että nuorin ensiapua saanut oli 13-vuotias (78 alaikäistä sai ensiapua, nuorin 13-vuotias). Sellaista tapahtuu ja on mun mielestä parempi, että Pietari tietää mitä siellä tapahtuu ja kyllä hän on sen verran fiksu ettei lähde semmoiseen mukaan. Alkoholin ei pitäis olla mikään piiloteltu asia vaan täysin normaali ja arkipäiväinen, ei nyt siinä mielessä, että joka ilta juodaan, mutta ruoan kanssa voidaan juoda ja saunan jälkeen juodaan kaljaa. Mutta siinä ei ole mitään järkeä jos Pietaria yritetään turhaan elättää pullossa ja kun hän jostain keksii alkoholin hän haluaa kokeilla kaikkea jännää mitä sillä saa aikaan. Mitä enemmän joku asia kielletään ja tehdään tabu, sitä enemmän sitä halutaan kokeilla, mutta se on vain mun mielipide.



It is funny to think that the exchange students who came to NZ in last July are coming home in the end of this month. I actually had a dream about NZ last night where I studied there from January till July and came back to Finland to study here the rest of the year. I don't know how that would have turned out but maybe it is good that I can concentrate on living here and not there.

Lena, my German sister, is coming over in July! Yay! I can't wait to see her because by then we haven't seen each other in a year or so. We're going to see some of Helsinki and probably go to Suomenlinna. (If you have any good suggestions where should I take a person who has never been in Finland comment on below please.)


Ps. Vaskivuoren lukion vuoden 2013-2014 musikaali on Nahkatakkinen tyttö! Ensi vuoden tammikussa kaikki katsomaan.

Mihin pystyn? Mitä haluan?

Eilinen päivä tuli vietettyä nukkuen ja Harry Pottereita katsoen kotona kipeenä, ja tänään taitaa olla sama. Oon yrittäny keksiä kaikkia mahdollisia keinoja viihdyttää itseäni ja olen löytänyt useita videoita Facebookista ja löysin yhden todella mielenkiintoisen mikä sai minut ajattelemaan tulevaisuutta ja mitä oikeasti haluan tehdä.

Tästäkin pääsee.

Videossa Alan Watts selittää kuinka hän on selittänyt oppilailleen mitä heidän kannattaa elämässään tehdä. Kaikki oppilaat olivat sanoneet, että haluisivat olla kirjoittajia tms, mutta koska siitä ei saa tarpeeksi rahaa he eivät pystyisi tekemään sitä.

Oon miettinyt ihan samaa asiaa. Rakastan näyttelemistä ja voisin tehdä sitä vaikka kuinka paljon, mutta... Ensinnäkin en tiedä olenko tarpeeksi hyvä, toisaalta se on helppo selvittää kun vain yritän ja kehitän itseäni parhaani mukaan. Toiseksi kuulen vanhempieni äänen korvani takana aina kun ajattelen tälläisiä. Vanhempani eivät koskaan ole suoranaisesti sanoneet ääneen, että näytteleminen ei ole oikea ammatti, mutta pystyn lukemaan sen rivien välistä. Joka kerta, kun puhun äidille jotain näyttelemisestä ja jostain uudesta mahdollisuudesta, hänen ilmeensä kertoo kaiken. Hän on kannustava, mutta siellä on jokin joka estää häntä olemasta täysillä mukana.

Psykologia kyllä kiinnostaa minua sinällään ja voisin mennä sitä opiskelemaankin jos näytteleminen ei loppujenlopuksi nappaakaan, mutta se ei ole jotain mistä olen unelmoinut. En ole koskaan suoranaisesti unelmoinutkaan mistään. Näyttelemisestäkään en ole ollut todella kiinnostunut kuin vasta lukiossa musikaalien ja muiden näyttelemiskurssien kautta. Tottakai se on minua kiinnostanut ja aina kun on ollut mahdollisuus olen mennyt mukaan erilaisiin näytelmiin, mutta en koskaan aloittanut sitä ns. harrastuksena.

Seuraava tilaisuus päästä taas lavalle on toukokuussa, kun esiinnymme Teatteri 2 ryhmän kanssa Suomen Kansallisteatterissa, Willensaunan salissa! Ensi viikolla aloitamme taas treenit ja toivottavasti paikalle tulee paljon porukkaa <vink vink> koska esitys on ilmainen ja se on kansallisteatterilla siis kello 18.45, mutta paikalle kannattaa tulla jo 18.30, koska festarien aikataulut on aina vähän niin ja näin.
Mnemosyne Kansallisteatterissa 25.5.

Vielä näistä unelma hommista sen verran, että kuinka moni ihminen maailmassa loppujen lopuksi pystyy toteuttamaan itseään niin, että tekee sitä mistä on unelmoinut ja nauttii tekemisestä? Haluan uskoa siihen, että jos haluan jotain tarpeeksi ja teen hommia sen eteen voin saavuttaa unelmani. Voi olla, että myöhemmin koko näkökulma murenee, mutta tällä hetkellä se vie minua eteenpäin sain tukea tai en.


Lopuksi vielä kuvia Loistefestarien klovneriasta.

© Jonna Pennanen