Sain kutsun lähtövalmennukseen!!
Oon koko ajan ajatellut, että lähtöön on vielä tosi kauan aikaa, mutta yhtenä päivänä koulussa huomasin, että jaksoa on enää jäljellä puolet ja seuraavan jakson loppupuolella lähden jo vaihtoon! Matikan tunnilla (kun niin aktiivisesti opiskelin) huomasin, että seuraava kurssi on yli vuoden päästä. Se tuntuu niin kaukaiselta ja mahdottomalta.
Lähtövalmennus osuu musikaalitreenien päälle, mikä on aika syvältä, mutta onhan sinne pakko mennä ja varmasti hyödynkin jotain siitä. En ole ihan varma mitä siellä selitetään, mutta aika varmasti ihan perusasioita kaikesta esim. perheestä, tavoista ja sellasesta. Plus siellä on muitakin vaihtareiksi lähteviä, joten voin tutustua ja avautua lähtötunnelmista :D
Viimeiseksi vielä vähän syvältä aivojen pölyttyneestä osasta pieni mietintä:
Koko ajan tuntuu, että yritän tarrautua ihmisiin ja pitää niitä lähellä, mutta onks se hyvä, kun joudun kuitenkin kohta päästämään melkein kokonaan irti...
Voisin päivitellä taas pitkästä aikaa vähän ajatuksia.
Tällä hetkellä vaihto-oppilasvuoden miettiminen herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen innoissaan lähössä, mutta vuosi on pitkä aika. On ihmisiä, joita en haluaisi jättää vuodeksi. Pahin pelko on, että joillekin mun rakkaille sattuu jotain sillä aikaa, kun olen vaihdossa. Kaikki tietenkin vaan kannustaa lähtemään: "Se on ainutlaatuinen kokemus!"
Pikkuveljetkin on ehkä ruvennu reagoimaan lähtööni, koska vanhempi, Johannes, on ruvennu halaamaan melkein joka kerta, kun menee nukkumaan. Onhan se aika iso paikka, kun sisarus lähtee vuodeksi kokonaan pois. Johannes on itse ilmoittanut lähtevänsä jenkkeihin, kun tulee siihen ikään. Jos oikein laskeskelen, niin lähden sinä samana vuonna inttiin, kun Johannes lähtisi vaihtoon. (Ne, jotka eivät siis tiedä, niin aijon mennä inttiin lukion jälkeen. Santahaminaan..)
Mutta iloisempiakin asioita pyörii mielessä. Kuten musikaali!
Punainen Neilikka on hyvällä mallilla ja liput tuli myyntiin tällä viikolla. Ensi-illan paikoista on enää 1/4 jäljellä! Eli jos on kiinnostusta katsomaan, niin lippu.fi ja Punainen Neilikka :)
Muuten, Exploriukselta tuli pari viikkoa sitten kysely miltä lentokentältä haluan lähteä. Vastaus oli tietenkin Helsinki-Vantaan lentokentältä. Mutta tuli jotenkin läheisempi fiilis lähtöön. Se oli niin konkreettinen kysymys. Ei mikään "Kuvaile isäsi ja äitisi luonnetta."
Tässä nyt vielä odotellaan 14 viikkoa lähtöön. Postailen parhaani mukaan.
Eipä tässä ole oikein mitään tapahtunut vaihtarivuotta edistämään. Lähetin about kuukausi sitten 17 sivua tekstiä täyttä faktaa. Nyt pitää vain toivoa, että tein kaikki paperit oikein ja saan mahd. nopeasti hyvän perheen ja hyvän koulun. Tämä on nyt perjaatteessa pelkkää odottelua seuraavat pari kuukautta. Ei mulla oikeen minkäänlaisia tunteita ole vielä hirveästi tullu pintaan, mutta aina välillä. Joka kerta kun nään lentokoneen pystyn kuvittelemaan itseni sinne sisälle, mutta sen pidemmälle en pysty kuvittelemaan. Ja tänäänkin kun katsoin vanhoja kuvia facebookista mihin mut oli laitettu tuli vähän haikea fiilis. Kaverit sanoo jo nyt, että "tulee kyllä hiljasta kun lähdet". Olen jo keksinyt hienon tavan ottaa terveiset ja kaverit lähelle, kun olen Uudessa-Seelannissa: Ostan tyhjän kangaskassin ja annan kaikkien kirjottaa siihen terveisiä ja ainakin oman nimensä!
Koulussa sen sijaan on tapahtunut vaikka mitä ja siksi en oikeastaan ole ollut paljoa koneella ja kirjotellu tänne, jos joku ihmettelee. Nytkin kirjotan sen takia, kun huomenna on ruotsin koe enkä jaksa lukea (:D). Musikaali edistyy sairaan nopeasti! Tajusin pari päivää sitten, että olen koulussa enää yhden kokonaisen jakson ja sitten lähden.
Huomasin yksi päivä, että puhun kaikille aika paljon pikkuveljistäni. Ihan hyvään kehuvaan sävyyn siis, mutta ne taitaa olla aika suuri osa mun elämää. Ja tulee olemaan hirveä ikävä niitä.
Se on hyvä kun olen alkanut sulatella tälläisiä asioita jo nyt.
Ärsyttävää kun koko ajan haluaisin kirjotella tänne, mutta ei oikeen tapahdu mitään ennen kun lähetän sen mun hakupaketin. Joskus kun oon lukenut muita vaihtariblogeja on tullu paljo kaikkia jänniä ajatuksia mitä ois ollu hienoa lisäillä tänne. (Kiitos siis kaikille niitä blogeja kirjottaneille!)
Moni on varmasti kuullu ton Haloo Helsinkin Maailman toisella puolen. Se on nii kaikkien vaihtarien biisi! En aluks kuunnellu sanoja, mutta äiti soitti sen mulle nyt kesällä ja otin sen omaks.
Isä olen täällä maailman toisella puolen
ja laulan pappadaduda pappapaduuda dappaa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen
ja laulan pappadaduda pappapaduuda dappaa
Pari viikkoa sitten kuunneltiin sitä syödessä, ja äiti rupes itkemää.. Halasin sitä. Oli lähellä etten iteki ruvennu itkemään.
Oon toisaalta yliinnoissani ja lähös ihan heti, mut joku sanoo mulle pienessä blondissa päässä etten oo lähössä. En oo sisäistäny sitä faktaa, että 5 ja puolen kuukauden päästä oon matkalla uuteen elämään, maailman toiselle puolelle. Tuntuu siltä, että ymmärrän sen täysin vasta ku jään yksin turvatarkastuksen taakse tax free kauppojen keskelle matkalaukkujen ja lentolippujen kanssa. Tai en matkusta välttämättä yksin. Eli tajuun jutun juonen vasta kun meen perheeseen. Pystyn kuvittelemaan itteni lentokentälle ison matkalaukun kaa, hämärästi pari ystävää/kaveria sinne (mutta en tiiä keitä), äidin ja isän säätämään, itteni naiivinen pikkulapsen ymmärtämätön hymy kasvoille, vaan innostuksesta ja tietämättömyydestä miten suuri muutos se oikeesti tulee olemaan.
Ajattelin alottaa kuntokuurin että oisin edes jonkinlaisessa kunnossa Uudessa-Seelannissa. Ja ottaen huomioon, että siellä on sillon kesä ku meen, että uuteen kesäkuntoon olis jeees päästä! ( Kesäkuntohan on siis kaikkien itse määriteltävä kunto, eikä mikään tietty malli.. :) ) Sovellettu herkkulakko ja kuntokuuri pitäis toimia :) Sovellettu: MAX kerran viikossa karkkia, sipsiä, poppareita, keksejä, suklaata, jäätelöä.. Illal telkkarin ääres jätskin korvaan salaatilla ja ei mitää ylimääräsii välipaloja tai limuu.
Sitten taas tunnelmii tulevasta kotimaasta. Ja voisin pari faktaaki tähän lisäillä.
Uusi-Seelanti New Zealand Aotearoa
Pääkaupunki: Wellington
Pinta-ala: 267 710 km² (Suomi: 338 430,53 km²)
Ihmisiä: 4 252 277 (Tiheys:15/km²) (Suomi: 5 385 633 (Tiheys:17,70 / km²))
Viralliset kielet: English & te reo Māori
Valuutta: Uuden-Seelannin dollari
Aikavyöhyke: UTC +12 (kesäaika: +13)
- Koostuu kahdesta saaresta, jotka sijaitsevat 1500 km Australian kaakkoispuolella
- Tulivuoria, kuumia järviä, geysirejä, lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä
- Alkuperäiskansa Maorit
- Enemmän lampaita kuin ihmisiä
- Vasemmanpuoleinen liikenne (kääk!)
