Äääk Shark!!

Mahtava viikonloppu takana ja edessä mielenkiintoinen viikko.
Sunnuntaina Castlepointissa heräsin puoli 7, kun Milli tuli herättelemään. Milli istui mun päälle ja "Morning". Nousin siis ylös ennen auringon nousua ja pitkän ajan jälkee, en siis muista milloin viimeksi olisin nähnyt kunnollisen auringon nousun, sain otettua kuvan ja nähtyä sen. 8 jälkeen lähdettiin kalastamaan. Ensin vene piti vetää pienellä söpöllä sinisellä traktorilla rantaan. Ajattelin ensin, että vene on todell iso, mutta verrattuna aaltoihin se oli todella pieni. Ajettiin ulos sellaisesta laguunista ja siinä piti olla ajoitus kohdallaan. Pitää yrittää aaltojen välissä mennä suusta läpi, sillä muuten oltaisiin oltu ympäri. Aallot siis olivat kunnollisia, noin 2 metrisiä valtameri aaltoja.
Kun loppujen lopuksi päästiin pois laguunista alettiin vähäämään tuna vehkeitä kasaan. Laitettiin 5 virveliä veteen, aika lähelle aivan pinnan tuntumaan. Koko veneessä oli siis ainakin 10 virveliä. Kalaa ei oikein tullut ja vaikka yritettiin seurailla lintuja, niin kaikki linnutkin näyttivät olevan jossain muualla. Lopulta saatiin kaksi kerralla, mä otin toisen kelattavaksi ja Lena toisen. Sain oikein hyvän kokoisen, noin 7 kiloisen tunan, ja Lenan kala karkasi. Se oli mahtava tunne nostaa se ilmaan, kun otettiin kuva, mutta se painoi aivan sikana. Pyörittiin vielä vähän aikaa ympäri, ja päätettiin vaihtaa syväkalastukseen ns normaaleilla virveleillä. Löydettiinkin aivan loistava paikka, sillä heti kun olin laskenut mun syötit pohjaan heti joku oli siellä leikkimässä, ja sain olla koko ajan nostelemassa sitä ylös.
Yhdessä vaiheessa joku huusi, että veneen takana on iso Maco Shark! En nähnyt sitä sillä kertaa, mutta kohta se ilmestyi mun puolelle juuri kun olin nostamassa kalaa veneeseen. Se adrenaliinin määrä mikä mun kehoon nousi, kun näin noin 2,5 metrisen tumman hain uivan vain puoli metriä veneestä aivan veden pinnassa. Kalastus jatkui, ja kohta saatiin ensimmäinen hai, Spicky Dog, veneeseenkin. Marleen oli todella pettynyt, että sai hain, mutta mulle se oli upea hetki. Sain pitää sitä ja olihan se ihan hyvän kokoinenkin, noin metrin pituinen. Mutta niin pieneksi haiksi, se oli todell vahva. Jouduin pitämään sitä todella tiukkaan ja koko ajan se yritti kiemurrella itsensä vapaaksi. Seuraavaksi mäkin sain hain, mutta se oli hiukan pienempi. Yksi hai, blue shark, söi mun yhden kalan, kun olin saamassa sitä veneeseen ja siitä tuli hienon näköinen tappelu. Nähtiin myös toinen pienempi Maco Shark veneen lähellä. Bongattiin myös albatrosseja, jotka olivat pienempiä kuin täysikasvuiset, mutta se oli upeaa verrata niitä normaaleihin suurehkoihin lokkeihin.
Päivän saaliiksi saatiin 7 Bluecodia, joista ainakin 3 sain minä, 15 Tarakihia, joista sain noin 6, yksi Tuna (tonnikala) ja monia muita kaloja, jotka heitettiin takaisin mereen, koska ne oli joko liian pieniä tai myrkyllisiä.

Kalastusreissun jälkeen lepäiltiin hetki ja sitten lähdin Lenan kanssa beachille katsomaan vanhanajan tapahtumaa. Nähtiin 500 lammasta kahden hevosmiehen ja about 8 koiran ohjaamana menevän pitkin rantaa, kuinka lampaita kerittiin, härkiä, hevoskärryjä ja pienoiskone 2. maailmansodan ajalta, joka laskeutui rannalle. Käytiin myös majakan luona, mutta sisälle oli niin pitkä jono, etten jaksanut ruveta jonottamaan. Maisemat oli ihania ja aurinko paistoi.

Sain myös maistaa uusia juomia. Oltiin Lenan ja Millin kanssa spassa ja Marleen tuli tuomaan meille juotavaksi Ginger Beerit, ja se oli todella hyvää. Millin toinen isoäiti antoi meille myös jonkun lime-juoman jota kiwit kuulemma juo paljon. (Valitettava fakta on se, ettei niissä kummassakaan ole alkoholia...)

Ja niinkuin David sanoi, kun sanoin tuntevani itseni turistiksi, että turistit ovat täällä vain kolme viikkoa ja kiirehtivät sitten muualle, mutta te saatte elää tätä unelmaa. TOTTA!!

.... paratiisini!

Don't wake me up from this dream!
Oli pakko tehdä muistiinpanoja koko päivän aikana vähän väliä, jotta muistaisin mitä kaikkea tapahtui. Aamulla oli ihana herätä 7, kun pikkuinen serkkuni tuli kuiskimaan tuijottamaan kun nukun ja kuiskimaan "Tia, Tia". Aamulla syötiin voisinko sanoa ainakin proteiini pitoinen aamupala. Sausages, bacon, toast, chicken, eggs, huss browns (eli yksinkertaisesti perunalevyjä) ja tomato. Ja aamupala oli vasta 10. Siinä välissä ehdin jo leikittämään Millyä ja laulamaan Happy Birthday suomeksi, koska Milly täytti tänään 2 vuotta. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään rannalle ja isolle Castlerockille. Maisemat on aivan mahtavat ja ärsyttävintä on se, että kuvissa ne samat maisemat on lame. Castlerock näyttää siis kaukaa katsottuna linnalta, joten James Cook (kuuluisa tukimusmatkailija vuodelta nakki ja keppi) nimesi sen myös sen mukaan. Marleen ja David on siis todellisia sana-/sivistys-/tietokirjoja. David varsinkin tietää kaikesta kaiken. Ja jos ei tiedä heti, niin kirjoja on vaikka mitä mistä katsoa ja heti on tietoa. Mutta siis kiivettiin sen kiven päälle ja oli todellakin todella jyrkkä kiipeäminen. Kivi muistuttaa vähän Half Domea Usassa, jossa toisella puolella kaareva nousu ja toisella puolella jyrkkä pystysuora pudotus ja yässä tilanteessa suoraan mereen. Ei todellakaan suositella korkeanpaikan kammoisille ja musta tuntuu, että tunsin äidin syvällä sisälläni, kun katselin jyrkänteen reunalta alas.. Taisin olla hiukan peloissani, koska se ei nyt ole mitään maailman kestävintä kiveä. Limestone on hyvin haurasta ja koko kivi on siis ollut meren pohjassa monia tuhansia vuosia sitten. Ja Marleenin isä heitti läppää: "Tytöt kävelkää silmät kiinni tätä polkua pitkin niin pääsette nopeasti alas." On hauska löytää kivettynyt Sea Shell maasta ja kiven sisältä. Mua ei koskaan pitäisi päästää mihinkään mistä voisi kerätä jotain jännittävää, koska siitä ei tule minkäänlaista loppua. Mulla on nyt pari muovipussillista "tuliaisia". Käytiin siis toisellakin rannalla, jolla oli tarkoitus sukeltamaan, mutta vesi oli niin tummaa, ettei päästy veteen ollenkaan. Parasta kuitenkin oli, kun päästiin kalastamaan ruokaa huomiselle. Tai ei sitä oikein voinut sanoa kalastamiseksi, kun olin rantavedessä ja jaloilla tunnustelin hiekasta simpukoita. Kerättiin yksi kokonainen 10 litran ämpäri täyteen niitä. Se oli hauskaa ja toivon vain, että ne myös maistuu hyvältä. Samalla käytiin myös uimassa meressä. Loppujen lopuksi ei se ollut niin kylmää, sellainen mukavan viileä ja saatiin hyviä kuvia majakan edessä. Ja sain yhteiskuvan hylkeen kanssa! Se oli makaamassa rannalla ja David vinkkasi mut sen luokse. Se ei kertaakaan ärähtänyt, mulle vaikka olin noin 1,5 metrin päässä siitä. Lähestyin sitä sivuttain ja kyykyssä, enkä hirveästi ottanut katsekontaktia, yritin vähän pelata samalla tavalla kuin esimerkiksi koirien kanssa. Mutta kun Lena tuli se ärähti heti. Ja Marleenin isä ärsytti sitä kun tökki sen vieressä olevaa kiveä kepillä.
Olen ollut aivan hemmoteltu täällä koko ajan, kun olen käynyt spassa 3 kertaa, syönyt aivan taivaallisen hyvää ruokaa, ja siitä ei tarvitse huolehtia, etten olisi ruokittu. Mun pitää koko ajan pidätellä itseäni ja tunnen vain, kun mun maha kasvaa hurjaa vauhtia.
Otin ihan sairaasti kuvia kaikesta, ja tein yhden virheen pakatessani tänne: unohdin ottaa kameran laturin mukaan. Mulla on enään ihan vähän jäljellä ja haluan hyviä kuvia huomisesta kalastusreissusta.

Castlepoint... !!

Ah olen saapunut paratiisiin! Kun katson ulos näen merimaiseman; meri ei näytä loppuvan koskaan, missään ei näy saaren saarea ja merimajakan valo kiertää somaa ympyrää aina 30 sekunnin välein, ja aina kun valo tulee näkyviin pieni hostserkkuni huutaa "piip piip". Näen pari hyljettä makaamassa rannalla. Tuuli huojuttaa puita ja tunnen sen myös talon rakenteissa. Haistan meren ihanan raikkaan tuoksun ja avaan hiukseni, jotta pääsen todelliseen tunnelmaan. Rannan hiekka on hienon hienoa ja upotan jalkani syvälle. Ilta kuluu kuunnellessa rannan kauhutarinoita mustekaloista luolissa ja valkohaista, joka saatiin kiinni aivan rannan tuntumassa. Valkohai todella saatiin kiinni vähän aikaa sitten, mutta mustekala on monia satoja vuosia vanha. Odotan aamua, jolloin pääsen katsomaan majakkaa lähempää, jopa sisältä asti. Se on taas avautunut 99 vuoden jälkeen. Pääsen katsastamaan myös vedenalaisen maailman ja kalastamaan pari otustakin.
Ostan oman talon täältä. Kalliitahan ne on, mutta on ne myös sen arvoisia.

Tänään school bussissa oli tyttö, jolla oli hattu päässä. Mut se ei ollut mikään aivan tavallinen hattu, vaan Angry Birds hattu! Se sano, että rakastaa sitä peliä. On tosi jännää tavata joku, joka tykkää siitä - toisella puolella maailmaa.
Alan muuten saada elämää hyvin järjestykseen. Enään ei tunnu, että olen täällä vain hetken, vaan tämä todella on mun elämä. Kirjoitin musan competition biisin lyricsitki siitä. Seriously, I love to live this life in Here.
Ja unohdin tänään ensimmäisen sanan suomeksi. Musta alkaa tulla oikea kiwi, niinkuin Marlee sanoi. Mielelläni ja siihen tähtään. En yhtään ihmettelisi, jos muuttaisinkin joskus hamassa tulevaisuudessa tänne. Hankkeisiin farmin läheltä Mastertonia ja voisin jatkaa paratiisissa elämistä!

Music is my life!

Elämä loistaa! Sain vihdoin ja viimein lisättyä ihmisiä facebookiin, koska yksi jätkä kyseli onko mulla facebookia ja sen kautta olen saanut lisättyä kaikkia muitakin. Mut kutsuttiin viikonlopuksi jo jonnekin, mutta en pääse kun olen Castlepointissa. Kuorossa oli taas ihanaa. Olin ihan nolona, kun toinen musiikin opettaja, joka tuli kuuntelemaan meidän harjoituksia, tuli vain sanomaan: "Where did you get that kind of soprano voice?" Olin ihan, että mikä ääni ja vastaus oli, että se on mahtava. Olen saanut muiltakin kuorolaisilta kehuja, ja yksikin tyttö oli stemma harjoituksissa: "En halua olla sun vieressä, kun ott niin hyvä". Ja laulutunnilla sain myös kehuja mun tekniikasta ja toinen tyttö oli vähän kujalla. Ja heti ensimmäisenä, kun lauluopettaja testasi mun äänialan niin kysyi aionko olla Major Produktionin aikaan vielä täällä ja mun pitää katsoa sieltä roolia Johanna. Olin ihan äimänä. Aion todellakin hakea Sweeney Toddiin. Vähän mietityttää mun englannin taito, että riittääkö se ja onko ohjaaja ok sen kanssa, että jollain roolilla on todella omituinen aksentti. Mutta hakea aion, vaikka joku valittaisikin. Muuten en pääse mihinkään, enkä tiedä olisinko onnistunut. Mutta musikaalisesti menee ainakin hyvin. Paitsi unohdin taas eilen mun pianotunnin. Ja huomenna pitää mennä ostamaan e-kieli viuluun, koska en ole vieläkään saanut sitä hankittua, ja olisi ihan mukavaa päästä soittamaankin. Ja musiikin opettaja kyseli jo sen perään, koska sillä on kuulemma suunnitelmia mun varalle. Ou no!

Ainiin ja tänään otettiin koulukuvat! Ryhmäkuva oli sairaan tiukka. Eturivissä tytöt polvet ja nilkat yhteen hame jalkojen väliin, käden polvien päälle ja seisovat kädet selän taakse. Yksityiskuva onnistui varmaan ihan hyvin, mutta ID cardin kuva meni aivan plörinäksi. Katsotaan mitä siitä tuli, mutta hirveä se on.
Ja pidettiin 12.51 pm 2 min hiljainen hetki Christchurchissa kuolleiden muistoksi. Tasan vuosi sen maanjäristyksen jälkeen.