All those lost lifes

You kinda come blind to all the bad things in the world when all your things are so well. You see war everywhere, on TV, movies, games... You don't realize that that is a reality for some and all they know. All the lost life's just for some political conflict. All the children without parents, without a place to call home, without an education, without a safe place to grow up. All the parents who lost their children and a big part of their life.
You never respect your lifestyle and situation too much. Life is unpredictable and be away in the next second. Every second someone dies somewhere around the world and some from the natural causes. There is nothing you could do about it but they still are humans. All with the same rights, all with parents, in here or in the better place, all with feelings.

Back where I live!

Takaisin turvallisesti Uudessa Seelannissa. Suomi sujuu nyt todella sujuvasti mikä ei ole mikään hyvä juttu. Pitäisi varmaan pitää kuukauden tai parin tauko kokonaan niin saisin englannin taas kunnolla takaisin.

Mutta Sydney oli aivan upea! Sanoinkin Satulle, että jos mulla joskus olisi varaa asua siellä niin varmasti asuisin. Sääkin oli loppujen lopuksi kohtuullisen hyvä.
Pääsin siis näkemään ja kokemaan vaikka mitä: näin chinatown, kävin Sydney Towerissa, kävin Sydney Opera Housessa katsomassa konserttia, pitelin aitoa oikeaa Stradivarius viulua käsissäni (!!!), pääsin tutustumaan upeisiin ihmisiin ja samalla sain käsityksen rikkaiden ihmisten elämästä, kävin Sydney Aquariumissa tekemässä tuttavuutta haiden kanssa...
Oli myös ihanaa saada tutustua Satuun ja Inkeriin, koska vaikka ovatkin mun toisia serkkuja niin en oikeastaan niitä tunne. Enkä edes muista Satua koskaan aikaisemmin kunnolla tavanneeni. Myös Satun partneri oli mukava ja hauskaa seuraa, ja sin myös hiukan oman ikäistä seuraa Satun partnerin pojan kanssa kun hengailin. :D

Tavallaan hiukan ikävöinkin suurta kaupunkia ja Sydney on mahtava. Loppujen lopuksi vaikka rakastan olla farmilla niin mun on pakko jossain vaiheessa pakko päästä kaupunkiin. Sen verran citygirl mä kuitenkin olen.

Sydney

Kun laskeuduttiin Sydneyyn pystyin näkemään Opera Housen ikkunasta. Se oli upean näköistä. Iltarusko kajasti horisontissa ja Opera Housen valot heijastivat kaikki sen muodot.
Maahantulo lomakkeeseen jouduin vastaamaan kysymykseen olenko ollut farmilla viimeisen 30 päivän aikana ja tottakai olen ollut. No jouduin sitten menemään erikois tarkastuksen kautta, mutta eihän ne edes avannut mun laukkua, koska vastasi ettei mulla ole yhtään likaisia vaatteita mukana. Ja mun Visakin toimi ihan hyvin. Ärsyttää vain välillä vastailla kysymyksiin asutko Uudessa Selannissa? No teknisesti en mutta käytännössä kyllä.

Mun suomenkieli pääsi todelliselle koetukselle, kun saavuin Satun luokse. Vastasin ensin kaikkeen aika lailla englanniksi, mutta kyllä se sitten siitä alkoi toipua. Pääsin kuitenkin puhumaan englantia Satun puolison ja poika-in-lawn kanssa, joten se helpotti asiaa huomattavasti. Ja joka kerta kun Satu tai Inkeri puhuivat Suomea, mulla meni hetki että aloin ymmärtää. Yhden kerran en ymmärtänyt kokonaista lausetta.
Loppu illasta aloin jo päästä kärryille suomenkielen kanssa. Paitsi jos joku nopeasti sanoi mulle jotain suomeksi automaattisesti vastasin englanniksi. Ja pyysinkin anteeksi, että jos tulevaisuudessakin vastaan englanniksi.
Suomi tuntuu niin kömpelöltä.

Mutta jo nyt rakastan Sydneytä. En ole piitkään aikaan ollut suuressa kaupungissa. Ja tuntui jo ihanalta kävellä Wellingtonissa, koska kukaan ei tunne sinua, kukaan ei välitä mihin olet menossa.
Ja Mastertonin 23 000 ihmisen ja farmin 800 lampaan jälkeen 5,5 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu todella suurelta. Ja muutenkin, koska en varmaan koskaan ole käynyt näin suuressa kaupungissa. Tai en tiedä Berliinistä. Mutta kun ajo lentokentältä, joka aika keskustassa, kestää noin tunti Manlyyn eli suburb missä Satu asuu.

Departure suspendent, Darling

Lähtöä on jostain syystä nyt myöhäistetty, en tiedä miksi, mutta saavun Sydneyyn myöhässä. Onneksi sain kaikki lähtöselvitykset ja muut hoidettua ja olen niin kiitollinen kun virkailijat ovat niin mukavia. Suomessa ei varmasti saisi samanlaista palvelua.

Viime viikollakin kun kävelin in town ja aivastin yksi vastaantuleva nainen sanoin minulle "Bless You" (sama kuin "terveydeksi"). Ja juuri äsken eräs nainen aivasti täällä ja sanoin tämän saman hänelle. Se on ihmeellistä miten helposti pystyy luomaan hyvää ympärille. Ja kuinka aivan tuntemattomat ihmiset kutsuvat minua sweety, honey tai darling. Menen aina ihan hiljaiseksi... Mutta rakastan sitä. Haluaisin niin olla vanhempi kuin joku ja kutsua häntä darling! Ja siis tämä ei ole mikään pieni asia että vain pari ihmistä käyttävät sitä vaan yleisesti jos joku on minua vähintään 10 vuotta vanhempi on todennäköistä, että kuulen jonkin noista termeistä.

Kyseessä on jonkinlainen tekninen vika...