Teatterihullu

Paljon on taas tapahtunut. On paljon asioita joita oon halunnu jakaa täällä, mutta aikataulu on taas ollut aika tiukkaa.


Puheliton päivä
Pari viikkoo sitten pidin kännykättömän päivän, joka veny seuraavaanki päivään koska unohin ladata ihanisen kännykkäni ja Applen tuotteet ovat niin kuuluisia hyvästä akustaa. Mutta se oli mielenkiintonen kokemus ja suosittelen sitä muillekin. Päivä ilma puhelinta tarkoitti siis ilman tekstareita, puheluita, musiikkia ja internetti mahdollisuutta kaikkialla. Aluksi se oli hankalaa ja esimerkiksi kun piti googlettaa jotain tai bussiaikatauluja pitäis tarkistaa. Loppujen lopuksi se oli ihan hyvä, koska (kröhöm) kuuntelin tunnilla paremmin. Suosittelisin kokeilemaan koska päivä ilman kännykkää ei ole niin hankalaa.

Tällaisia päiviä suunnittelin myös useampia mm. päivä ilman internettiä, päivä vegaanina, päivä ilman kenkiä, päivä ilman puhetta jne.


Teatris 24.-26.5.

Teatris viikonloppu oli täynnä toimintaa ja uusia ihmisiä ja kokemuksia.

Lauantaina kokoonnuttiin Mnemosynen työryhmän kanssa Kansallisteatterilla 8.00 ja purettiin lavasteet pakusta. Sen jälkeen mä lähdin Naamiotyöpajaan Nuorisokeskus Happeen. Ajatuksena oli, että saisin enemmän vinkkejä fyysisen teatterin tekemiseen. Työpajassa olin vanhimmasta päästä, kaikki oli 14-16 -vuotiaita, mutta loppujen lopuksi työskentely oli hyvin itsenäistä, eikä nuori seura haitannut.
Paja loppui klo 13, jonka jälkeen mun piti kiirehtiä Roolituspalvelun koe-esiintymisiin Gloriaan. Olin edellisenä iltana rustannut oman mologitekstin kuvauksia varten. Mua ei yllättäen jännittänyt hirveästi ja olin rauhallisin mielin. Pääsin sisään jo klo 14 ja ensin vuorossa oli pienimuotoinen haastattelu, jossa kysyttiin mm. "Miksi pidät näyttelemisestä?", "Mitä harrastat?" ja "Mitä susta tulee isona?" Olin todella ylpeä suorituksestani ja sain kehuja kuvaajalta. Puhuttiin jälkeenpäin TeaKin pääsykokeista ja muusta teatteri-alaan liittyvästä.
Klo 17 Mnemosyne työryhmän kanssa tavattiin takasin Kansallisteatterilla Willensaunan näyttämöllä, jossa meillä oli puoli toista tuntia aikaa laittautua ennen esitystä. 18.25 meille annettiin 20min aikaa laittaa rekvisiitta ja kaikki paikalleen ennen kun yleisö päästettiin sisään ja esitys alkoi 18.45.
Esitys meni upeasti! Lavalla tunne oli upea. Rakastan lavalla olemista.

Esitykse jälkeen käytiin juhlistamassa hyvää esitystä ja ohjaajan synttäreitä.

Sunnuntaina 10.30 alkoi toinen työpaja, tälläkertaa Maskeerautyöpaja, jossa opeteltiin vanhennusta ja kolmannen asteen palohaavojen tekoa. Tavallaan homma oli tuttua, koska musikaaleissa on aina jossain vaiheessa tullut vastaan vanhennuksia. Viime vuonna Uudessa-Seelannissa yritin tehdä samantyyppistä haavaa tai vastaavaa kun pukeuduin zombieksi. Maskeerausta oli todella hauskaa tehdä, minä tein Millin meikin ja Milli teki mulle.

Tein Millille palohaavan.

Viime vuoden zombie maskeeraus yritys.

Sunnuntaina saatiin vielä kunniakirja Teatriksen loppugaalassa! HYVÄ ME!!

Vappu! Vappen!

Vappu on ohi ja onnellisin mielin eteenpäin tokokuuta.

Vappu lipui ohi rauhallisissa ja vähän vähemmän rauhallisissa tunnelmissa; kaverilla grillaten Vartiokylässä, pikkusen 18-vuotis pippaloissa ja leffoja katsoen toisella kaverilla Lauttasaaressa. Joitain heistä en ole tavannut yli vuoteen eli vaihtarivuoden jälkeen.
Pian voisin pitää grillaus-/kesänavauksen joillekin harvoille valituille kun meille on kotiin valmistunut oma grillikatos. Toivottavasti sää jatkuu hyvänä ainakin!

Sain muuten huutoa kotona ennen kun lähdin illan viettoon, kun kysyin pikkuveljeltäni Pietarilta, 13, oliko hänen luokkalaisiaan lähdössä Kaivopuistoon vapuksi. Vanhempani pitivät mulle hirveän saarnan siitä, että ei hänen tarvitse vielä tietää siitä yhtään mitään ja häntä pitää suojella. Mun mielestä vastalause oli aika idiootti, koska kuten Pietari sanoi pari hänen kaveriaansakin oli mennyt paikanpäälle, hän tietää siitä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi peitellä. Se on fakta, että vappuna surullisen moni alaikäinen vetää överit ja joudutaan viemään hoitoon, uutisissakin oli, että nuorin ensiapua saanut oli 13-vuotias (78 alaikäistä sai ensiapua, nuorin 13-vuotias). Sellaista tapahtuu ja on mun mielestä parempi, että Pietari tietää mitä siellä tapahtuu ja kyllä hän on sen verran fiksu ettei lähde semmoiseen mukaan. Alkoholin ei pitäis olla mikään piiloteltu asia vaan täysin normaali ja arkipäiväinen, ei nyt siinä mielessä, että joka ilta juodaan, mutta ruoan kanssa voidaan juoda ja saunan jälkeen juodaan kaljaa. Mutta siinä ei ole mitään järkeä jos Pietaria yritetään turhaan elättää pullossa ja kun hän jostain keksii alkoholin hän haluaa kokeilla kaikkea jännää mitä sillä saa aikaan. Mitä enemmän joku asia kielletään ja tehdään tabu, sitä enemmän sitä halutaan kokeilla, mutta se on vain mun mielipide.



It is funny to think that the exchange students who came to NZ in last July are coming home in the end of this month. I actually had a dream about NZ last night where I studied there from January till July and came back to Finland to study here the rest of the year. I don't know how that would have turned out but maybe it is good that I can concentrate on living here and not there.

Lena, my German sister, is coming over in July! Yay! I can't wait to see her because by then we haven't seen each other in a year or so. We're going to see some of Helsinki and probably go to Suomenlinna. (If you have any good suggestions where should I take a person who has never been in Finland comment on below please.)


Ps. Vaskivuoren lukion vuoden 2013-2014 musikaali on Nahkatakkinen tyttö! Ensi vuoden tammikussa kaikki katsomaan.