Artikkeli sai muistelemaan yhdeksännettä luokkaa ja kuinka masennustani hoidettiin. Silloin oli jo kyse nuorten siirtelmisestä paikasta toiseen. Koko hoidon ajan minua siireltiin kolmen eri tahon keskellä ja kävin viidellä eri psykologilla ja yhdellä psykiatrilla. Näiden lisäksi kuvioissa oli mukana, kouluterveydenhoitajia kaksin kappalein ja koulukuraattori. On upeaa, että sain apua niin monelta taholta, mutta ongelma oli, että kukaan ei kommunikoinut keskenään. Jokaiselle jouduin erikseen selittämään ja purkamaan. Jokainen kysyi ne samat kysymykset jotka olin jo kuullut neljä kertaa.
Nykyään en edes jaksa vaivautua menemään koulupsykologille jos tarvitsisin ulkopuolisen apua, koska aikana jolloin olen ollut lukiossa, meillä on ollut kolme vai neljä eri psykologia. Olen käynyt kolmen luona. Tilanteeni ei tietenkään ole ollut akuutti enää moneen vuoteen, eikä pahimmasta päästä, mutta ymmärrän apua todella tarvitsevien tuskan. Palveluista on pulaa ja kun pääsin Itä-Vantaan Nuorisopsykiatriselle Poliklinikalle hoitoon oli muun hoidon alkamisesta jo melkein vuosi.
Millä perusteella nuori pääsee hoitoon? Valitettavasti osa nuorista, jotka tarvitsisivat hoitoa eivät sitä ymmärrä eivätkä koskaan pääse hoitoon vaan päättävät kärsimyksensä omalla, ainoalla tavalla jonka tietävät.
