You kinda come blind to all the bad things in the world when all your things are so well. You see war everywhere, on TV, movies, games... You don't realize that that is a reality for some and all they know. All the lost life's just for some political conflict. All the children without parents, without a place to call home, without an education, without a safe place to grow up. All the parents who lost their children and a big part of their life.
You never respect your lifestyle and situation too much. Life is unpredictable and be away in the next second. Every second someone dies somewhere around the world and some from the natural causes. There is nothing you could do about it but they still are humans. All with the same rights, all with parents, in here or in the better place, all with feelings.
Collage
lauantai 28. heinäkuuta 2012
torstai 26. heinäkuuta 2012
Back where I live!
Takaisin turvallisesti Uudessa Seelannissa. Suomi sujuu nyt todella sujuvasti mikä ei ole mikään hyvä juttu. Pitäisi varmaan pitää kuukauden tai parin tauko kokonaan niin saisin englannin taas kunnolla takaisin.
Mutta Sydney oli aivan upea! Sanoinkin Satulle, että jos mulla joskus olisi varaa asua siellä niin varmasti asuisin. Sääkin oli loppujen lopuksi kohtuullisen hyvä.
Pääsin siis näkemään ja kokemaan vaikka mitä: näin chinatown, kävin Sydney Towerissa, kävin Sydney Opera Housessa katsomassa konserttia, pitelin aitoa oikeaa Stradivarius viulua käsissäni (!!!), pääsin tutustumaan upeisiin ihmisiin ja samalla sain käsityksen rikkaiden ihmisten elämästä, kävin Sydney Aquariumissa tekemässä tuttavuutta haiden kanssa...
Oli myös ihanaa saada tutustua Satuun ja Inkeriin, koska vaikka ovatkin mun toisia serkkuja niin en oikeastaan niitä tunne. Enkä edes muista Satua koskaan aikaisemmin kunnolla tavanneeni. Myös Satun partneri oli mukava ja hauskaa seuraa, ja sin myös hiukan oman ikäistä seuraa Satun partnerin pojan kanssa kun hengailin. :D
Tavallaan hiukan ikävöinkin suurta kaupunkia ja Sydney on mahtava. Loppujen lopuksi vaikka rakastan olla farmilla niin mun on pakko jossain vaiheessa pakko päästä kaupunkiin. Sen verran citygirl mä kuitenkin olen.
Mutta Sydney oli aivan upea! Sanoinkin Satulle, että jos mulla joskus olisi varaa asua siellä niin varmasti asuisin. Sääkin oli loppujen lopuksi kohtuullisen hyvä.
Pääsin siis näkemään ja kokemaan vaikka mitä: näin chinatown, kävin Sydney Towerissa, kävin Sydney Opera Housessa katsomassa konserttia, pitelin aitoa oikeaa Stradivarius viulua käsissäni (!!!), pääsin tutustumaan upeisiin ihmisiin ja samalla sain käsityksen rikkaiden ihmisten elämästä, kävin Sydney Aquariumissa tekemässä tuttavuutta haiden kanssa...
Oli myös ihanaa saada tutustua Satuun ja Inkeriin, koska vaikka ovatkin mun toisia serkkuja niin en oikeastaan niitä tunne. Enkä edes muista Satua koskaan aikaisemmin kunnolla tavanneeni. Myös Satun partneri oli mukava ja hauskaa seuraa, ja sin myös hiukan oman ikäistä seuraa Satun partnerin pojan kanssa kun hengailin. :D
Tavallaan hiukan ikävöinkin suurta kaupunkia ja Sydney on mahtava. Loppujen lopuksi vaikka rakastan olla farmilla niin mun on pakko jossain vaiheessa pakko päästä kaupunkiin. Sen verran citygirl mä kuitenkin olen.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Sydney
Kun laskeuduttiin Sydneyyn pystyin näkemään Opera Housen ikkunasta. Se oli upean näköistä. Iltarusko kajasti horisontissa ja Opera Housen valot heijastivat kaikki sen muodot.
Maahantulo lomakkeeseen jouduin vastaamaan kysymykseen olenko ollut farmilla viimeisen 30 päivän aikana ja tottakai olen ollut. No jouduin sitten menemään erikois tarkastuksen kautta, mutta eihän ne edes avannut mun laukkua, koska vastasi ettei mulla ole yhtään likaisia vaatteita mukana. Ja mun Visakin toimi ihan hyvin. Ärsyttää vain välillä vastailla kysymyksiin asutko Uudessa Selannissa? No teknisesti en mutta käytännössä kyllä.
Mun suomenkieli pääsi todelliselle koetukselle, kun saavuin Satun luokse. Vastasin ensin kaikkeen aika lailla englanniksi, mutta kyllä se sitten siitä alkoi toipua. Pääsin kuitenkin puhumaan englantia Satun puolison ja poika-in-lawn kanssa, joten se helpotti asiaa huomattavasti. Ja joka kerta kun Satu tai Inkeri puhuivat Suomea, mulla meni hetki että aloin ymmärtää. Yhden kerran en ymmärtänyt kokonaista lausetta.
Loppu illasta aloin jo päästä kärryille suomenkielen kanssa. Paitsi jos joku nopeasti sanoi mulle jotain suomeksi automaattisesti vastasin englanniksi. Ja pyysinkin anteeksi, että jos tulevaisuudessakin vastaan englanniksi.
Suomi tuntuu niin kömpelöltä.
Mutta jo nyt rakastan Sydneytä. En ole piitkään aikaan ollut suuressa kaupungissa. Ja tuntui jo ihanalta kävellä Wellingtonissa, koska kukaan ei tunne sinua, kukaan ei välitä mihin olet menossa.
Ja Mastertonin 23 000 ihmisen ja farmin 800 lampaan jälkeen 5,5 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu todella suurelta. Ja muutenkin, koska en varmaan koskaan ole käynyt näin suuressa kaupungissa. Tai en tiedä Berliinistä. Mutta kun ajo lentokentältä, joka aika keskustassa, kestää noin tunti Manlyyn eli suburb missä Satu asuu.
Maahantulo lomakkeeseen jouduin vastaamaan kysymykseen olenko ollut farmilla viimeisen 30 päivän aikana ja tottakai olen ollut. No jouduin sitten menemään erikois tarkastuksen kautta, mutta eihän ne edes avannut mun laukkua, koska vastasi ettei mulla ole yhtään likaisia vaatteita mukana. Ja mun Visakin toimi ihan hyvin. Ärsyttää vain välillä vastailla kysymyksiin asutko Uudessa Selannissa? No teknisesti en mutta käytännössä kyllä.
Mun suomenkieli pääsi todelliselle koetukselle, kun saavuin Satun luokse. Vastasin ensin kaikkeen aika lailla englanniksi, mutta kyllä se sitten siitä alkoi toipua. Pääsin kuitenkin puhumaan englantia Satun puolison ja poika-in-lawn kanssa, joten se helpotti asiaa huomattavasti. Ja joka kerta kun Satu tai Inkeri puhuivat Suomea, mulla meni hetki että aloin ymmärtää. Yhden kerran en ymmärtänyt kokonaista lausetta.
Loppu illasta aloin jo päästä kärryille suomenkielen kanssa. Paitsi jos joku nopeasti sanoi mulle jotain suomeksi automaattisesti vastasin englanniksi. Ja pyysinkin anteeksi, että jos tulevaisuudessakin vastaan englanniksi.
Suomi tuntuu niin kömpelöltä.
Mutta jo nyt rakastan Sydneytä. En ole piitkään aikaan ollut suuressa kaupungissa. Ja tuntui jo ihanalta kävellä Wellingtonissa, koska kukaan ei tunne sinua, kukaan ei välitä mihin olet menossa.
Ja Mastertonin 23 000 ihmisen ja farmin 800 lampaan jälkeen 5,5 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu todella suurelta. Ja muutenkin, koska en varmaan koskaan ole käynyt näin suuressa kaupungissa. Tai en tiedä Berliinistä. Mutta kun ajo lentokentältä, joka aika keskustassa, kestää noin tunti Manlyyn eli suburb missä Satu asuu.
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Departure suspendent, Darling
Lähtöä on jostain syystä nyt myöhäistetty, en tiedä miksi, mutta saavun Sydneyyn myöhässä. Onneksi sain kaikki lähtöselvitykset ja muut hoidettua ja olen niin kiitollinen kun virkailijat ovat niin mukavia. Suomessa ei varmasti saisi samanlaista palvelua.
Viime viikollakin kun kävelin in town ja aivastin yksi vastaantuleva nainen sanoin minulle "Bless You" (sama kuin "terveydeksi"). Ja juuri äsken eräs nainen aivasti täällä ja sanoin tämän saman hänelle. Se on ihmeellistä miten helposti pystyy luomaan hyvää ympärille. Ja kuinka aivan tuntemattomat ihmiset kutsuvat minua sweety, honey tai darling. Menen aina ihan hiljaiseksi... Mutta rakastan sitä. Haluaisin niin olla vanhempi kuin joku ja kutsua häntä darling! Ja siis tämä ei ole mikään pieni asia että vain pari ihmistä käyttävät sitä vaan yleisesti jos joku on minua vähintään 10 vuotta vanhempi on todennäköistä, että kuulen jonkin noista termeistä.
Kyseessä on jonkinlainen tekninen vika...
Viime viikollakin kun kävelin in town ja aivastin yksi vastaantuleva nainen sanoin minulle "Bless You" (sama kuin "terveydeksi"). Ja juuri äsken eräs nainen aivasti täällä ja sanoin tämän saman hänelle. Se on ihmeellistä miten helposti pystyy luomaan hyvää ympärille. Ja kuinka aivan tuntemattomat ihmiset kutsuvat minua sweety, honey tai darling. Menen aina ihan hiljaiseksi... Mutta rakastan sitä. Haluaisin niin olla vanhempi kuin joku ja kutsua häntä darling! Ja siis tämä ei ole mikään pieni asia että vain pari ihmistä käyttävät sitä vaan yleisesti jos joku on minua vähintään 10 vuotta vanhempi on todennäköistä, että kuulen jonkin noista termeistä.
Kyseessä on jonkinlainen tekninen vika...
At Wellington International Airport
Istuskelen täällä lentokentällä odottelemassa oman lennon lähtöä. Matkan määränpäänä on siis suuri ja mahtava Sydney! Lento lähtee 3.55pm ja lento kestää sellaiset 3h ja 40min.
Mun Visa onnistui taas aiheuttamaan ongelmia mulle koska eihän täällä ole ä-kirjain käytössä. Ja koska mun passissa lukee Vänskä ja Visassa Vanska niin eihän se oikein yhdisty. Virkailija kuitenkin sanoi, että sen pitäis olla ok. Mun pitää vain olla rehellinen ja tietoinen tälläisestä kummallisuudesta.
Toivottavasti en joudu odottamaan liian pitkään Australian puolella, että ne saisi siellä päässä sen myös hoidettua.
En oikein tiedä mitä mun ohjelmaan Sydneyssä kuuluu, mutta ainakin maanantaina pääsen katsomaan ja kuuntelemaan sukulaistani Satu Vanskaa to Sydney Opera House. Kyseessä on The Reef projekti jossa "Satun" orkesteri on soittamassa taustalla. Upea tilaisuus!!
Pitää ottaa paljon kuvia ja imeä kaikki Australialainen kulttuuri itseeni!
Mun Visa onnistui taas aiheuttamaan ongelmia mulle koska eihän täällä ole ä-kirjain käytössä. Ja koska mun passissa lukee Vänskä ja Visassa Vanska niin eihän se oikein yhdisty. Virkailija kuitenkin sanoi, että sen pitäis olla ok. Mun pitää vain olla rehellinen ja tietoinen tälläisestä kummallisuudesta.
Toivottavasti en joudu odottamaan liian pitkään Australian puolella, että ne saisi siellä päässä sen myös hoidettua.
En oikein tiedä mitä mun ohjelmaan Sydneyssä kuuluu, mutta ainakin maanantaina pääsen katsomaan ja kuuntelemaan sukulaistani Satu Vanskaa to Sydney Opera House. Kyseessä on The Reef projekti jossa "Satun" orkesteri on soittamassa taustalla. Upea tilaisuus!!
Pitää ottaa paljon kuvia ja imeä kaikki Australialainen kulttuuri itseeni!
tiistai 17. heinäkuuta 2012
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Bungy
Gravity Canyon on nyt nähty ja koettu. Mukaan lähti upea ja unohtumaton kokemus benji hypystä.
Ensin jouduin odottamaan ehkä 3 ja puoli tuntia ennen kun pääsin hyppäämään. Mutta kun aloin laittaa valjaita päälle jännitys nousi todella korkealle. Olin ensin ajatellut mennä yhden norjalaisen oppilaan kanssa, mutta menin suomalaisen jätkän kanssa. Kun kävelin siltaa pitkin en uskaltanut katsoa alas ollenkaan. Istuttiin odottamaan, että meidän vuoroa ja meidän jalat sidottiin yhteen etten pystynyt kävelemään ollenkaan. Odotin sitten siinä, kun jätkä hyppäsi kuin superman. Ja se ei auttanut yhtään kun jouduin odottamaan vielä kauemmin. Sain itseni myös hiukan rauhoittumaan kun aloin vain kuunnella musiikkia joka soi kaiuttimista.
Onneksi hyppy prosessi oli todella nopea, joten en ehtinyt alkaa panikoimaan. Sain käskyn nousta ylös ja ne tarkisti kaikki mun jutut kahteen kertaan. Kävelin eteenpäin ja käskyä oli mennä aivan lankun reunalle. En uskaltanut katsoa alaspäin, joten kysyin vain koko ajan olinko jo tarpeeksi ulkona. Lopulta olin hyvällä kohdalla, tuijotin eteenpäin, ja lähtölaskenta alkoi. 3,2,1, BUNGY! Ja mä hyppäsin tyhjyyteen 80 metrin tyhjyyteen.
Kiljuin täyttä kurkkua jokin aikaa, mutta jossain vaiheessa en enää saanut henkeä. Tunsin benji narun kiristyvän ja kaikki veri pakeni mun päähän. Heittelehdin pari kertaa ylös alas ja lopulta lähdin hitaasti laskeutumaan joen pohjalle. Jäin odottamaan toista hyppääjää ja kahdestaan noustiin ylös vesihissillä.
Ylhäällä olin niin täynnä intoa ja voiton tuntoa, olin voittanut itseni. Ja se todellakin oli sen arvoista!
Jotkut eivät olleet niin onnekkaita, koska yksi suomalais jätkä ei pystynyt hyppäämään ja joutuin peruuttamaan takaisin lähtöpisteeseen.
Ensin jouduin odottamaan ehkä 3 ja puoli tuntia ennen kun pääsin hyppäämään. Mutta kun aloin laittaa valjaita päälle jännitys nousi todella korkealle. Olin ensin ajatellut mennä yhden norjalaisen oppilaan kanssa, mutta menin suomalaisen jätkän kanssa. Kun kävelin siltaa pitkin en uskaltanut katsoa alas ollenkaan. Istuttiin odottamaan, että meidän vuoroa ja meidän jalat sidottiin yhteen etten pystynyt kävelemään ollenkaan. Odotin sitten siinä, kun jätkä hyppäsi kuin superman. Ja se ei auttanut yhtään kun jouduin odottamaan vielä kauemmin. Sain itseni myös hiukan rauhoittumaan kun aloin vain kuunnella musiikkia joka soi kaiuttimista.
Onneksi hyppy prosessi oli todella nopea, joten en ehtinyt alkaa panikoimaan. Sain käskyn nousta ylös ja ne tarkisti kaikki mun jutut kahteen kertaan. Kävelin eteenpäin ja käskyä oli mennä aivan lankun reunalle. En uskaltanut katsoa alaspäin, joten kysyin vain koko ajan olinko jo tarpeeksi ulkona. Lopulta olin hyvällä kohdalla, tuijotin eteenpäin, ja lähtölaskenta alkoi. 3,2,1, BUNGY! Ja mä hyppäsin tyhjyyteen 80 metrin tyhjyyteen.
Kiljuin täyttä kurkkua jokin aikaa, mutta jossain vaiheessa en enää saanut henkeä. Tunsin benji narun kiristyvän ja kaikki veri pakeni mun päähän. Heittelehdin pari kertaa ylös alas ja lopulta lähdin hitaasti laskeutumaan joen pohjalle. Jäin odottamaan toista hyppääjää ja kahdestaan noustiin ylös vesihissillä.
Ylhäällä olin niin täynnä intoa ja voiton tuntoa, olin voittanut itseni. Ja se todellakin oli sen arvoista!
Jotkut eivät olleet niin onnekkaita, koska yksi suomalais jätkä ei pystynyt hyppäämään ja joutuin peruuttamaan takaisin lähtöpisteeseen.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
7.0 Magnitude
Kyseessä olikin vielä vahvempi kuin olin ajatellut. Eilinen maanjäristys oli vahvempi kuin Christchurch, mutta tapahtui merellä poissa rannikolta, joten suuremmilta vahingoilta säilyttiin.
6.5
Maanjäristys! Ja tällä kertaa todella iso. Cristchurch oli 6.7 ja tämä oli 6.5 eli nyt puhutaan suurista lukemista. Ja se kestikin aika kauan tai sitten oli kyseessä minun ajantajuni. Mutta pakko myöntää, että olin peloissani, koska en oikein olisi osannut tehdä mitään (vaikka tänään juuri puhuttiin mitä pitää tehdä jos maanjäristys iskee). Mutta kaikkihan sen tietää että kun ihminen on peloissan se unohtaa ja panikoi. Mun hengitys kiihtyi ja silmät rähähtivät auki heti, kun tajusin mikä oli tilanne.
Shearing
Tapahtuma täytteinen päivä! Pääsin farmille taas nauttimaan olosta ja lomasta. Eilen sain soiton, että huomenna olisi shearing (keritsemistä?) tiedossa, että olisinko halukas tulemaan ja aloittamaan päivän todella aikaisin.
Tänään aamulla lähdin kotoa 6.30am kohti farmia. 7 aikaan keritsijät aloittivat työnsä ja mä pääsin mukaan noin 8 aikoihin, koska aluksi piti ruokkia eläimet. Paikalla oli noin 7 keritsijää, ja parilla oli vaimot ja lapset mukana. Sain eritellä A- ja B-luokan villaa. Sain yrittää press villa säkkeihin. Merkkasin lampaita riippuen siitä mistä laumasta ne on. Ja pääsin juttelemaan mukaville ihmisille ja kuuntelemaan todella selvää maori aksenttia. Yeah bro! Päätettiin päivä jossain puol 6 aikoihin, kun oltiin keritty ainakin yli 600 lammasta. Ja on se kyllä rankkaa hommaa. Olin välillä aivan hengästynyt, varsinkin kun painoin villaa säkkeihin, ja keritseminen ja vielä raskaampaa. Suosittelen sitä todellakin urheilulajiksi ja onhan se aivan maailman laajuinen laji. Jotkut ovat jopa ehdottaneet sitä olympia lajiksi.
Kun lopulta päästiin kotiin syötiin illallinen ja nyt ollaan jo menossa nukkumaan eikä kello ole kun 9.30pm. Mutta huomenna on toinen rankka päivä tiedossa ja herätys on 8 aikoihin.
Tänään aamulla lähdin kotoa 6.30am kohti farmia. 7 aikaan keritsijät aloittivat työnsä ja mä pääsin mukaan noin 8 aikoihin, koska aluksi piti ruokkia eläimet. Paikalla oli noin 7 keritsijää, ja parilla oli vaimot ja lapset mukana. Sain eritellä A- ja B-luokan villaa. Sain yrittää press villa säkkeihin. Merkkasin lampaita riippuen siitä mistä laumasta ne on. Ja pääsin juttelemaan mukaville ihmisille ja kuuntelemaan todella selvää maori aksenttia. Yeah bro! Päätettiin päivä jossain puol 6 aikoihin, kun oltiin keritty ainakin yli 600 lammasta. Ja on se kyllä rankkaa hommaa. Olin välillä aivan hengästynyt, varsinkin kun painoin villaa säkkeihin, ja keritseminen ja vielä raskaampaa. Suosittelen sitä todellakin urheilulajiksi ja onhan se aivan maailman laajuinen laji. Jotkut ovat jopa ehdottaneet sitä olympia lajiksi.
Kun lopulta päästiin kotiin syötiin illallinen ja nyt ollaan jo menossa nukkumaan eikä kello ole kun 9.30pm. Mutta huomenna on toinen rankka päivä tiedossa ja herätys on 8 aikoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)