Olen nyt hiukan laiminlyönyt mun kirjoituksia mun ajatuksista, kun on ollut niin paljon ohjelmaa ja muuta kirjoitettavaa. Ja yritän jatkossa ehkäistä noiden pitkien tekstien kirjoittamista.
Mutta parin päivän sisällä olen kohdannut mielenkiintoisen ajatuksen mun pienessä pääkopassa. Nimittäin I don't really feel like talking to my parents in Finland. En tiedä mistä se johtuu, mutta musta vaan tuntuu hyvältä nyt. Tavallaan, että pärjään hyvin, etten puhuisi koskaan ollenkaan enkä haluaisi. Kaikki aina kyselee, etteikö se ole aika rankkaa olla poissa kotoa ja perheen luota niin kauan, mutta vastasin tänään mielestäni parhaiten ikinä: "I know that they're always there and I can always go back."
Opin tai ymmärrän paljon enemmän asioita koko ajan. Se kaikki miten näkee Suomen, perheen, ystävät, oman elämän ja kaikki näyttää niin erilaiselta. On myös hauska seurata, miten siskon ajatukset kulkee, koska huomaan miten samanlaisia ajatuksia ja asioita sillä on verrattuna muhun pari vuotta tai vähän vähemmänkin aikaa sitten. Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä, miten paljon on oikeasti saavuttanut ja edistynyt elämässä. Jos tarkastelen mun elämää Suomessa ennen kun lähdin, niin mulla oli aika täydellinen elämä. Mulla on ihana rakastava perhe, upeat ystävät ja opiskelen koulussa mihin rakastan mennä, joka aamu. Se on aikalailla mitä mun elämä sisälsi.
Nyt musta alkaa tuntua, että elämä alkaa loksahdella paikalleen. Olin tänään siis ensimmäistä kertaa kaverilla koulun jälkeen ja sain kutsun syömään lounasta Hostelille (jotkut oppilaat asuvat koululla viikon aikana, koska koti on liian kaukana). Tuntuu, että olen todella hidas. Koulussa tuntuu aina niin hyvältä, kun on kavereita ympärillä, mutta koulun jälkeen tai viikonloppuna huomaan kuinka alkuvaiheessa vielä olen. Ja myös tänään, kun puhuin parin kaverin kanssa lounaalla (tämäkin kuulostaa niin tyhmältä suomennettuna), puolet keskustelusta olin aivan pihalla, eikä mulla ollut mitään hajua mistä ne puhui. Yleisesti ei mulla ole ongelmia ymmärtää, mutta jos joku puhuu nopeasti tai kuvailee jotain tarkasti niin se saa mut helposti pihalle.
Mutta optimistinen elämänasenne helpottaa huomattavasti! And life can't always be perfect. Mutta silti siitä pitää nauttia, koska kaikesta voi oppia.
Ja sen voisin vielä sanoa, koska vaihdoin blogin nimen. SweetAs on niin kiwi sanonta, ettei ole tottakaan ja ajattelin, että se sopii tähän mun becoming a kiwi teemaan.
Collage
maanantai 23. huhtikuuta 2012
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
South Island part II
It's amazing how much you can experience in two weeks.
South Island on mahtava! Perjaatteessa se on town (en oikein tiedä miten sen voisi suomentaa, koska kylä kuulostaa todella pieneltä, mutta kaupunki on liian suuri) ja ei-mitään, town, ei-mitään jne. Mutta se ei-mitään on kaunista ja sanoin kuvaamatonta. Nyt tajusin myös kuinka Uusi-Seelanti voi sisältää niin erilaisia asioita, kuten jäätikön ja samalla aavikon ja sademetsän. En yhtään ihmettele miksi niin monet ohjaajat haluavat tehdä elokuvia täällä.
Koko kahden viikon aika käytiin aika hyvin läpi koko South Island. Aloitettiin matka Christchurch:sta, siis pahasta maanjäristyksestä kärsinyt kaupungista. Ensimmäisenä matkapäivänä, 5th April, käytiin International Antarctic Centre:ssä, jossa saatiin mennä huoneeseen, jonka lämpötila on -8 astetta ja tuulen avulla laskeuduttiin -18 asteeseen. Se tuntui ihanan kotoisalta, mutta argentiinalaiset ja urugualaiset olivat aivan jäässä. Saatiin myös mennä ajelulle Hägglundilla, jota siis vielä käytetään Antarktiksella koska olosuhteet ovat niin karut. Samana päivänä käytiin myös Willowbank Wildlife Park:ssa tutustumassa eläimiin lähietäisyydeltä ja nähtiin myös kiwejä (Uuden-Seelannin kansallislintu). Ja tottakai käytiin myös shoppailemassa. Ei päästy katsomaan lähietäisyydeltä maanjäristyksen tuhoja, mutta joka paikasta pystyi näkemään pieniä merkkejä, kuten korjauksia tiessä, suljettuja rakennuksia ja maan tasalle purettuja taloja.
Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan kohti Dunedin:ä. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan rannalla olevia oudon muotoisia kiviä. Ne olivat siis täysin pyöreitä melkein mustia kiviä. Jotkut päättivät lähteä syvälle kiipeilemään niille ja lopputulos oli aika arvattavissa ja kolmelle ihmiselle loppu ajomatka oli aika märkä.
Lauantaina saatiin vähän liikuntaa, kun käytiin vierailemassa maailman jyrkimällä tiellä. Olen todella ylpeä itsestäni, koska juoksin sen koko tien ylös asti! No piti mun kolme kertaa pysähtyä välissä, mutta silti. Sain jopa todistuksen, että juoksin sen ylös. Seuraavaksi saatiin vapaa-aikaa, vaikka shoppailla, ennen illan mysteeri aktiviteettia (kaikki käännökset tuntuu niin tyhmältä suomeksi...). Tavattiin Dunedin rautatieasemalla, joka on todella kaunis eikä muistuta juna-asemaa yhtään, mieluummin palatsilta tai kirkolta. Hypättiin vanhahtavaan junaan ja lähdettiin ajamaan ylös, en tiedä voinko sanoa vuorille, koska täällä ne on vain mäkiä, mutta suomalaisille ne on vuoria. Mutta parin tunnin junamatkan jälkeen päädyttiin ylängölle, jota kutsuttiin Meadows of Heaven. Junamatka oli upea, maisemat ja kaikki. Pystyttiin myös avaamaan ikkunoita ja kaikki räpsi ihan hulluna kuvia, kun heiluttiin ulkona ikkunoista. Ja pian lähdettiin jo alamäkeen ja takaisin Dunedinin keskustaan. Käytiin syömässä dinner ja mentiin keilaamaan. Siinä samassa joiltakin loppui kiinnostus keilaamiseen, joten etelä-amerikkalaiset alkoivat opettaa sambaa ja muista latino tansseja.
Sunnuntaina päästiin lihottamaan itseämme Cadbury Factory. Cadbury tekee siis kaikenlaisia karkkeja ja muita herkkuja. Nähtiin suklaaputous ihan niinkun Jali ja suklaatehdas leffassa on. Tonni sulaa suklaata vain ryöppyää alas. Se oli makea elämys! Seuraavaksi lähdettiin ajamaan Te Anau:hun.
Maanantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin bussilla ajamaan kohti Mildford Sound:ia. Se sijaitsee siis kansallispuistossa ja bussimatka kesti noin 3 tuntia. Pysähdyttiin pari kertaa ottamaan kuvia ja lopulta saavuttiin laivalle. Lähdettiin seilaamaan läpi Mildford Sound:in. Sitä on vaikea kuvailla, mutta tuntui kuin olisi menossa jonnekin tuntemattomaan ja uuteen, koska koko paikka oli aika lailla usvan peitossa. Nyt tiedän miltä tuntuu löytää uusi maa, koska kaikki se kasvillisuus, koskematon luonto ja usva. Nähtiin myös delfiinejä ja hylkeitä. Matka ei varmasti kuulosta niin hienolta, kun yritän selittää sitä, ja voi osaksi johtua mun hyvistä selitystaidoista, mutta se oli upeaa! Kuvittele itsesi veneen keulaan. Vesi on vihertävän sinistä eli hyvin puhdasta. Vedestä nousee ainakin 600 metriä korkeita sademetsän peittämiä seinämiä. Usva peittää näkyvyyden siten, että näet vain vajaa kilometrin eteenpäin. Seinämistä ryöppyää hienonhienoja vesiputouksia ja veneen vierellä näet ainaki tusinan delfiinejä leikkimässä.
Tiistaina lähdettiin kohti Queenstownia ja matkalla vieraltiin ensimmäisellä bungy jump sillalla, jossa torstaina vapaa-päivänä noin puolet porukasta teki bungy jumpin. Tämä päivä oli aika vapaa, koska kaikki oli tekemässä varauksia torstaita varten ja minä päätin mennä Dominiquen ja Jasminen kanssa ratsastamaan ja Jasmine liittyi vielä mun seuraan, kun päätetiin mennä ruotsalaiseen hierontaan. Koko meidän porukassa oli siis 19 nuorta ja kolme aikuista kaikki nuoret on jostain päin maailmaa ja siis vaihto-oppilaita, koska koko matka oli mun hostsiskon organisaation järjestämä. Valitettavaa oli, että koko porukasta vain kaksi oli jätkiä, mutta hyvin ne sopeutu meidän tyttöjen massa ylivoimaan. Ja matkustettiin kahdella van:llä (eli siis pakettiautolla, kiitos google translate).
Keskiviikkona päästin ajelulle Skipper Canyon, jonne matka ei todellakaan sovellu korkeanpaikan kammoisille. Tie oli todella kapea ja muka kahdelle ajoneuvolle, hyvä jos meidän bussi meni jokaisesta kulmasta. Kun loppujenlopuksi päästiin kanjoniin päästiin in Jet Boat ja huristeltiin noin puoli tuntia jokea ylös ja takaisin. Kanjonissa on kuvattu Lord of the RIngs leffaa ja ajettiin Jet Boat:lla yhden kuvaus paikan läpi. Kyseessä on takaa-ajo kohtaus missä haltija pelastaa Frodon Nine Dark Riders kynsistä ja hautaa ratsastajat Vesi Hevosen alle. Gates of Mordor on myös muokattu paikalla olevasta seinämästä. Samassa paikassa saatiin myös kokeilla Gold Panning (eli kullanhuuhdontaa, kiitos google translate). Pari ihmistä sai oikeasti kultaa ja se säilöttiin muovipussiin ja sen siis sai pitää. Iltapäivällä mentiin vielä keskustaan ja otettiin Gondola ylös mäelle mistä näkee koko Queenstownin. Ylhäällä ajettiin pari kertaa Lugella, saatiin upea illallinen buffet ravintolassa ja illan huipennukseksi päästiin katsomaan Kiwi Haka. Päästiin myös itse esiintymään ja tekemään Poi Dance with Poi Balls. Illan päätteksi saatiin myös ottaa kuvia niiden kanssa. Söin taas ihan liikaa, mutta ruoka oli niin hyvää. Koko matkan aikana söin ainakin kolmen ihmisen edestä ja kaikki ihmetteli miten muhun mahtuu niin paljon ruokaa. Mutta jos joku kysyy mistä mun vaihtarikilot tulee niin ruoasta! Nyt on kyllä ollut pari päivää kotona niin pienellä määrällä ruokaa, koska tuntuu vain siltä, että olen täynnä. Musta tulee pieni pallo täällä, että yrittäkääpä sitten tunnistaa lentokentällä, kun tulen takaisin.
Torstai oli meidän vapaa-päivä eli saatiin tehdä mitä vain, tietenkin tiettyjen sääntöjen varassa. Noin puolet porukasta lähti tekemään Bungy Jump, osa tekemään CanyonSwing, joka siis perjaattees on kuin Bungy Jump, mutta keinuna. Mutta minä, Dominique ja Jasmine päätettiin lähteä ratsastamaan Lord of the Rings maisemaan ja oli aivan mahtavaa. Kaksi tuntia hevosen selässä oli taas ihana kokemus. Viimeksi olen ratsastanut noin kaksi vuotta sitten ja se alkoi kyllä tuntua vähän ajan jälkeen. Mutta maisemat oli ihania. Taustalla lumihuippuisia vuoria, kellertäviä lehtiä puissa ja muutenkin syksyinen maisema. Ylitettiin pari jokea ja otettiin pari kuvaakin. Ratsastuksen jälkeen jatkoin Jasminen matkaa Queenstownin keskustassa sijaitsevaan Day Spa paikkaan jossa saatiin 60 minuutin ruotsalainen hieronta. Ratsastuksen jälkeen se tuntui ihanalta. Itseasiassa kyseessä oli mun ensimmäinen hieronta ikinä. Ja huomattiin heti seuraavana päivänä, kun Dominique valittelli kipua jaloissa minä ja Jasmine oltiin ihan kunnossa.
Perjantai 13. jouduttiin jättämään Queenstown taakse ja jatkettiin matkaa kohti Fox Glacier. Matkalla pysähdyttiin tutustumassa Puzzling World, jossa päästiin näkemään kaikenlaisia harha kuvia ja eksymään labyrinttiin. Ostinkin sieltä sellaisen hienon magneetti jutun, koska ajattelin, että tämä on loistava äidille, mutta eilen sain selville etten saa lähettää mitään magneettista postissa. Pettymys! Mutta äiti tiedät, että ajattelin sinua, kun kuljin siellä, koska sä olisit tykännyt kaikista niistä fysiikaalisista ilmiöistä. Ja koska oli perjantain 13. saatiin huoneeksikin siksi illaksi numero 13.
Lauantaina päästiin tutustumaan aivan toisenlaiseen maailmaan nimittäin jäätikköön. Hämmentävintä oli, että ajettiin sinne sademetsän läpi. Käveltiin parkkipaikalta vain noin puoli tuntia ja päädyttiin jäätikölle. Päästiin myös käymään jäätikön sisällä pienissä luolissa ja onkaloissa. Jäätikön jälkeen jatkettiin matkaa Greymouth:iin, mutta matkalla pysähdyttiin vielä Hokitika:ssa ja käytiin katsomassa Greenstone tehdasta. Greenstone, tai maoriksi Pounamu, on siis kivilaji, jota löytyy vain South Island:lta. Ja nimensä mukaan se on vihreä.
11. päivänä saatiin nukkua pitkään, jopa kahdeksaan asti ja yhdesältä lähdettiin tutustumaan Shanty Town:iin. Kylä on 1800-luvun loppupuolelta kultaryntäyksen ajoilta. Saatiin mennä ajelulle höyryjunalla ja tehtiin lisää kullanhuuhdontaa. Tällä kertaa mäkin sain kultaa! Se on sitten pahan päivän varalle, ja mulla on vielä aikaa kerätä teelusikallinen, ja sen arvo on noin $2000. Iltapäivällä yritettiin käydä katsomassa hylkeitä, mutta paikalla ei ollut kun yksi pieni ja sekin piileskeli kivien takana.
Maanantaina päästiin pukeutumaan märkäpukuun ja hypättiin junaan keskelle sademetsää. 132 portaan jälkeen saavuttiin luolan suulle ja lähdettiin kävelemäänsyvälle pimeään otsalamppujen varassa. Kyseessä on siis Underworld Rafting. Käytiin katsomassa 2 miljoonaa vuotta vanhan luolan mineraalimuodostumia. Lopuksi päästiin veden äärelle ja kelluttiin isojen uimarenkaiden kanssa ulos luolasta pelkkien tulikärpästen valon varassa. Oli upeaa vain lillua vedessä ja tuijottaa kattoa. Se näytti aivan tähtitaivaalta, mutta tähdet olivat niin lähellä. Kun sitten lopulta nähtiin päivänvaloa se näytti niin epärealistiselta. Oli kuin olisi astunut paratiisiin. Liaanit roikkuivat kalliosta ja puista, vesi kimmelsi auringon valossa ja vihreä kasvusto peitti kaiken. Loppumatka päästiin itse laskemaan jokea alas. Niinkun joku sanoi olin "maailman cooleimmassa luonnon omassa liukumäessä"!
Tiistai olikin meidän viimeinen päivä yhdessä ja vietettiin se ajamalla ensin Hanmer Springs ja nautittiin Hot Thermal Pools koko iltapäivä. Ärsyttävintä oli, että joka paikassa missä oli sauna niin se maksoi ainakin $18 puolelta tunnilta. Olisin halunnut nähdä millainen sauna on kiwien sauna. Mutta Hot Thermal Pools oli ihanat. Olisin kyllä halunnut myös käväistä kylmä altaassa, mutta kylmin mitä sai oli 28 astetta. Ja kaikki piti mua ihan hulluna kun halusin mennä 5 asteiseen veteen. Illalla nautittiin myös viimeinen illallinen ravintolassa ja söin taas aivan liikaa. Se tapahtui kyllä joka kerta kun oltiin ravintolassa syömässä ja niitä kertoja oli ainakin 8 koko kahden viikon aikana.
Keskiviikkona sanottiin hyvästit ja lupailtiin, että nähdään vielä, mutta millä todennäköisyydellä me koskaan enään tavataan? Ajomatka kotiinpäin olikin hiljainen ja yritin vain kuunnella musiikkia. On ihmeellistä miten läheisikis ihmiset tulevat, kun niiden kanssa on viettänyt kaksi viikkoa. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että millon olen tavannut nämä kaikki ja se tuntui siltä kun oltaisiin tunnettu ainakin puoli vuotta. Kaiken kaikkiaan meitä oli siis Argentiinasta, Uruguaista, Amerikasta, Hollannista, Belgiasta, Saksasta, Liettuasta, Etetlä-Afrikasta (tai no Etelä-Afrikka-Irlanti-Australiasta), Japanista ja Uudesta-Seelannista. Niin ja tietenkin Suomesta. Opin myös paljon uusia taitoja, kuten tekemään origameja, tanssimaan sambaa ja jotain muuta....
アナ-マリア
Anna-Maria japaniksi
South Island on mahtava! Perjaatteessa se on town (en oikein tiedä miten sen voisi suomentaa, koska kylä kuulostaa todella pieneltä, mutta kaupunki on liian suuri) ja ei-mitään, town, ei-mitään jne. Mutta se ei-mitään on kaunista ja sanoin kuvaamatonta. Nyt tajusin myös kuinka Uusi-Seelanti voi sisältää niin erilaisia asioita, kuten jäätikön ja samalla aavikon ja sademetsän. En yhtään ihmettele miksi niin monet ohjaajat haluavat tehdä elokuvia täällä.
Koko kahden viikon aika käytiin aika hyvin läpi koko South Island. Aloitettiin matka Christchurch:sta, siis pahasta maanjäristyksestä kärsinyt kaupungista. Ensimmäisenä matkapäivänä, 5th April, käytiin International Antarctic Centre:ssä, jossa saatiin mennä huoneeseen, jonka lämpötila on -8 astetta ja tuulen avulla laskeuduttiin -18 asteeseen. Se tuntui ihanan kotoisalta, mutta argentiinalaiset ja urugualaiset olivat aivan jäässä. Saatiin myös mennä ajelulle Hägglundilla, jota siis vielä käytetään Antarktiksella koska olosuhteet ovat niin karut. Samana päivänä käytiin myös Willowbank Wildlife Park:ssa tutustumassa eläimiin lähietäisyydeltä ja nähtiin myös kiwejä (Uuden-Seelannin kansallislintu). Ja tottakai käytiin myös shoppailemassa. Ei päästy katsomaan lähietäisyydeltä maanjäristyksen tuhoja, mutta joka paikasta pystyi näkemään pieniä merkkejä, kuten korjauksia tiessä, suljettuja rakennuksia ja maan tasalle purettuja taloja.
Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan kohti Dunedin:ä. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan rannalla olevia oudon muotoisia kiviä. Ne olivat siis täysin pyöreitä melkein mustia kiviä. Jotkut päättivät lähteä syvälle kiipeilemään niille ja lopputulos oli aika arvattavissa ja kolmelle ihmiselle loppu ajomatka oli aika märkä.
Lauantaina saatiin vähän liikuntaa, kun käytiin vierailemassa maailman jyrkimällä tiellä. Olen todella ylpeä itsestäni, koska juoksin sen koko tien ylös asti! No piti mun kolme kertaa pysähtyä välissä, mutta silti. Sain jopa todistuksen, että juoksin sen ylös. Seuraavaksi saatiin vapaa-aikaa, vaikka shoppailla, ennen illan mysteeri aktiviteettia (kaikki käännökset tuntuu niin tyhmältä suomeksi...). Tavattiin Dunedin rautatieasemalla, joka on todella kaunis eikä muistuta juna-asemaa yhtään, mieluummin palatsilta tai kirkolta. Hypättiin vanhahtavaan junaan ja lähdettiin ajamaan ylös, en tiedä voinko sanoa vuorille, koska täällä ne on vain mäkiä, mutta suomalaisille ne on vuoria. Mutta parin tunnin junamatkan jälkeen päädyttiin ylängölle, jota kutsuttiin Meadows of Heaven. Junamatka oli upea, maisemat ja kaikki. Pystyttiin myös avaamaan ikkunoita ja kaikki räpsi ihan hulluna kuvia, kun heiluttiin ulkona ikkunoista. Ja pian lähdettiin jo alamäkeen ja takaisin Dunedinin keskustaan. Käytiin syömässä dinner ja mentiin keilaamaan. Siinä samassa joiltakin loppui kiinnostus keilaamiseen, joten etelä-amerikkalaiset alkoivat opettaa sambaa ja muista latino tansseja.
Sunnuntaina päästiin lihottamaan itseämme Cadbury Factory. Cadbury tekee siis kaikenlaisia karkkeja ja muita herkkuja. Nähtiin suklaaputous ihan niinkun Jali ja suklaatehdas leffassa on. Tonni sulaa suklaata vain ryöppyää alas. Se oli makea elämys! Seuraavaksi lähdettiin ajamaan Te Anau:hun.
Maanantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin bussilla ajamaan kohti Mildford Sound:ia. Se sijaitsee siis kansallispuistossa ja bussimatka kesti noin 3 tuntia. Pysähdyttiin pari kertaa ottamaan kuvia ja lopulta saavuttiin laivalle. Lähdettiin seilaamaan läpi Mildford Sound:in. Sitä on vaikea kuvailla, mutta tuntui kuin olisi menossa jonnekin tuntemattomaan ja uuteen, koska koko paikka oli aika lailla usvan peitossa. Nyt tiedän miltä tuntuu löytää uusi maa, koska kaikki se kasvillisuus, koskematon luonto ja usva. Nähtiin myös delfiinejä ja hylkeitä. Matka ei varmasti kuulosta niin hienolta, kun yritän selittää sitä, ja voi osaksi johtua mun hyvistä selitystaidoista, mutta se oli upeaa! Kuvittele itsesi veneen keulaan. Vesi on vihertävän sinistä eli hyvin puhdasta. Vedestä nousee ainakin 600 metriä korkeita sademetsän peittämiä seinämiä. Usva peittää näkyvyyden siten, että näet vain vajaa kilometrin eteenpäin. Seinämistä ryöppyää hienonhienoja vesiputouksia ja veneen vierellä näet ainaki tusinan delfiinejä leikkimässä.
Tiistaina lähdettiin kohti Queenstownia ja matkalla vieraltiin ensimmäisellä bungy jump sillalla, jossa torstaina vapaa-päivänä noin puolet porukasta teki bungy jumpin. Tämä päivä oli aika vapaa, koska kaikki oli tekemässä varauksia torstaita varten ja minä päätin mennä Dominiquen ja Jasminen kanssa ratsastamaan ja Jasmine liittyi vielä mun seuraan, kun päätetiin mennä ruotsalaiseen hierontaan. Koko meidän porukassa oli siis 19 nuorta ja kolme aikuista kaikki nuoret on jostain päin maailmaa ja siis vaihto-oppilaita, koska koko matka oli mun hostsiskon organisaation järjestämä. Valitettavaa oli, että koko porukasta vain kaksi oli jätkiä, mutta hyvin ne sopeutu meidän tyttöjen massa ylivoimaan. Ja matkustettiin kahdella van:llä (eli siis pakettiautolla, kiitos google translate).
Keskiviikkona päästin ajelulle Skipper Canyon, jonne matka ei todellakaan sovellu korkeanpaikan kammoisille. Tie oli todella kapea ja muka kahdelle ajoneuvolle, hyvä jos meidän bussi meni jokaisesta kulmasta. Kun loppujenlopuksi päästiin kanjoniin päästiin in Jet Boat ja huristeltiin noin puoli tuntia jokea ylös ja takaisin. Kanjonissa on kuvattu Lord of the RIngs leffaa ja ajettiin Jet Boat:lla yhden kuvaus paikan läpi. Kyseessä on takaa-ajo kohtaus missä haltija pelastaa Frodon Nine Dark Riders kynsistä ja hautaa ratsastajat Vesi Hevosen alle. Gates of Mordor on myös muokattu paikalla olevasta seinämästä. Samassa paikassa saatiin myös kokeilla Gold Panning (eli kullanhuuhdontaa, kiitos google translate). Pari ihmistä sai oikeasti kultaa ja se säilöttiin muovipussiin ja sen siis sai pitää. Iltapäivällä mentiin vielä keskustaan ja otettiin Gondola ylös mäelle mistä näkee koko Queenstownin. Ylhäällä ajettiin pari kertaa Lugella, saatiin upea illallinen buffet ravintolassa ja illan huipennukseksi päästiin katsomaan Kiwi Haka. Päästiin myös itse esiintymään ja tekemään Poi Dance with Poi Balls. Illan päätteksi saatiin myös ottaa kuvia niiden kanssa. Söin taas ihan liikaa, mutta ruoka oli niin hyvää. Koko matkan aikana söin ainakin kolmen ihmisen edestä ja kaikki ihmetteli miten muhun mahtuu niin paljon ruokaa. Mutta jos joku kysyy mistä mun vaihtarikilot tulee niin ruoasta! Nyt on kyllä ollut pari päivää kotona niin pienellä määrällä ruokaa, koska tuntuu vain siltä, että olen täynnä. Musta tulee pieni pallo täällä, että yrittäkääpä sitten tunnistaa lentokentällä, kun tulen takaisin.
Torstai oli meidän vapaa-päivä eli saatiin tehdä mitä vain, tietenkin tiettyjen sääntöjen varassa. Noin puolet porukasta lähti tekemään Bungy Jump, osa tekemään CanyonSwing, joka siis perjaattees on kuin Bungy Jump, mutta keinuna. Mutta minä, Dominique ja Jasmine päätettiin lähteä ratsastamaan Lord of the Rings maisemaan ja oli aivan mahtavaa. Kaksi tuntia hevosen selässä oli taas ihana kokemus. Viimeksi olen ratsastanut noin kaksi vuotta sitten ja se alkoi kyllä tuntua vähän ajan jälkeen. Mutta maisemat oli ihania. Taustalla lumihuippuisia vuoria, kellertäviä lehtiä puissa ja muutenkin syksyinen maisema. Ylitettiin pari jokea ja otettiin pari kuvaakin. Ratsastuksen jälkeen jatkoin Jasminen matkaa Queenstownin keskustassa sijaitsevaan Day Spa paikkaan jossa saatiin 60 minuutin ruotsalainen hieronta. Ratsastuksen jälkeen se tuntui ihanalta. Itseasiassa kyseessä oli mun ensimmäinen hieronta ikinä. Ja huomattiin heti seuraavana päivänä, kun Dominique valittelli kipua jaloissa minä ja Jasmine oltiin ihan kunnossa.
Perjantai 13. jouduttiin jättämään Queenstown taakse ja jatkettiin matkaa kohti Fox Glacier. Matkalla pysähdyttiin tutustumassa Puzzling World, jossa päästiin näkemään kaikenlaisia harha kuvia ja eksymään labyrinttiin. Ostinkin sieltä sellaisen hienon magneetti jutun, koska ajattelin, että tämä on loistava äidille, mutta eilen sain selville etten saa lähettää mitään magneettista postissa. Pettymys! Mutta äiti tiedät, että ajattelin sinua, kun kuljin siellä, koska sä olisit tykännyt kaikista niistä fysiikaalisista ilmiöistä. Ja koska oli perjantain 13. saatiin huoneeksikin siksi illaksi numero 13.
Lauantaina päästiin tutustumaan aivan toisenlaiseen maailmaan nimittäin jäätikköön. Hämmentävintä oli, että ajettiin sinne sademetsän läpi. Käveltiin parkkipaikalta vain noin puoli tuntia ja päädyttiin jäätikölle. Päästiin myös käymään jäätikön sisällä pienissä luolissa ja onkaloissa. Jäätikön jälkeen jatkettiin matkaa Greymouth:iin, mutta matkalla pysähdyttiin vielä Hokitika:ssa ja käytiin katsomassa Greenstone tehdasta. Greenstone, tai maoriksi Pounamu, on siis kivilaji, jota löytyy vain South Island:lta. Ja nimensä mukaan se on vihreä.
11. päivänä saatiin nukkua pitkään, jopa kahdeksaan asti ja yhdesältä lähdettiin tutustumaan Shanty Town:iin. Kylä on 1800-luvun loppupuolelta kultaryntäyksen ajoilta. Saatiin mennä ajelulle höyryjunalla ja tehtiin lisää kullanhuuhdontaa. Tällä kertaa mäkin sain kultaa! Se on sitten pahan päivän varalle, ja mulla on vielä aikaa kerätä teelusikallinen, ja sen arvo on noin $2000. Iltapäivällä yritettiin käydä katsomassa hylkeitä, mutta paikalla ei ollut kun yksi pieni ja sekin piileskeli kivien takana.
Maanantaina päästiin pukeutumaan märkäpukuun ja hypättiin junaan keskelle sademetsää. 132 portaan jälkeen saavuttiin luolan suulle ja lähdettiin kävelemäänsyvälle pimeään otsalamppujen varassa. Kyseessä on siis Underworld Rafting. Käytiin katsomassa 2 miljoonaa vuotta vanhan luolan mineraalimuodostumia. Lopuksi päästiin veden äärelle ja kelluttiin isojen uimarenkaiden kanssa ulos luolasta pelkkien tulikärpästen valon varassa. Oli upeaa vain lillua vedessä ja tuijottaa kattoa. Se näytti aivan tähtitaivaalta, mutta tähdet olivat niin lähellä. Kun sitten lopulta nähtiin päivänvaloa se näytti niin epärealistiselta. Oli kuin olisi astunut paratiisiin. Liaanit roikkuivat kalliosta ja puista, vesi kimmelsi auringon valossa ja vihreä kasvusto peitti kaiken. Loppumatka päästiin itse laskemaan jokea alas. Niinkun joku sanoi olin "maailman cooleimmassa luonnon omassa liukumäessä"!
Tiistai olikin meidän viimeinen päivä yhdessä ja vietettiin se ajamalla ensin Hanmer Springs ja nautittiin Hot Thermal Pools koko iltapäivä. Ärsyttävintä oli, että joka paikassa missä oli sauna niin se maksoi ainakin $18 puolelta tunnilta. Olisin halunnut nähdä millainen sauna on kiwien sauna. Mutta Hot Thermal Pools oli ihanat. Olisin kyllä halunnut myös käväistä kylmä altaassa, mutta kylmin mitä sai oli 28 astetta. Ja kaikki piti mua ihan hulluna kun halusin mennä 5 asteiseen veteen. Illalla nautittiin myös viimeinen illallinen ravintolassa ja söin taas aivan liikaa. Se tapahtui kyllä joka kerta kun oltiin ravintolassa syömässä ja niitä kertoja oli ainakin 8 koko kahden viikon aikana.
Keskiviikkona sanottiin hyvästit ja lupailtiin, että nähdään vielä, mutta millä todennäköisyydellä me koskaan enään tavataan? Ajomatka kotiinpäin olikin hiljainen ja yritin vain kuunnella musiikkia. On ihmeellistä miten läheisikis ihmiset tulevat, kun niiden kanssa on viettänyt kaksi viikkoa. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että millon olen tavannut nämä kaikki ja se tuntui siltä kun oltaisiin tunnettu ainakin puoli vuotta. Kaiken kaikkiaan meitä oli siis Argentiinasta, Uruguaista, Amerikasta, Hollannista, Belgiasta, Saksasta, Liettuasta, Etetlä-Afrikasta (tai no Etelä-Afrikka-Irlanti-Australiasta), Japanista ja Uudesta-Seelannista. Niin ja tietenkin Suomesta. Opin myös paljon uusia taitoja, kuten tekemään origameja, tanssimaan sambaa ja jotain muuta....
アナ-マリア
Anna-Maria japaniksi
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)