Ah teatteri! Ah elämä.

Voisin sanoa, että elämä alkaa tasaantua pikkuhiljaa. Neljäs jakso on pian ohi, kokeet pitää vaan läpäistä vielä. Onneksi ensi jakso on viimeinen ja sen jälkeen pääsen kesälaitumille.

Paljon on kuitenkin taas tapahtunut parissa viikossa ja huikein, upein, mahtavin, jännittävin ja hulluin juttu on, että meidän teatteri ryhmä pääsi Mnemosyne-esityksellä Loistefestareilta jatkoon Teatrikselle eli koko maan kattavaan teatteritapahtumaan esiintymään ja se tarkoittaa, että pääsemme ehkä ESIINTYMÄÄN KANSALLISTEATTERISSA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ! Sinne kaikki siis katsomaan. Kansallisteatteri on toiseksi suurin ja merkityksekkäin paikka missä voisi esittää teatteria (Kaupunginteatterin jälkeen).

Loisfestarista 22 esitystä valtakunnalliseen Teatris-teatterikatselmukseen

Loistefestari siis alkoi avajaisilla, missä minä ja 6 muuta hullua heilui rautatieasemalla klovneina etsimässä tietä festareille. Se oli jotain aivan mahtavaa ja puvustus ja meikki oli hauksa tehdä. Löysin uuden puolen itsestäni: Luihu on hänen nimensä. Luihu on hyvin eloisa ja vikkelä kaveri ja siksi juoksentelinkin lenkkareissa joka paikassa.

© Jonna Pennanen ja Katri Riikonen

Selma, Milli, minä ja Mirva

Tässä on meidän ihana ryhmä!

© Jonna Pennanen ja Katri Riikonen

Ainahan me oltiin niin aktiivisia treeneissäkin. ;)

Oon vasta lähiaikoina ymmärtänyt kuinka tärkee teatteri mulle on. En ole tehnyt teatteria paljoa ennen kun tulin Vaskivuoreen, mutta sen jälkeen enemmän kun tarpeeksi (ainakin äidin mielestä). Ensi vuonna olisi tarkoitus olla mukana musikaalissa, tehdä teatteridiplomi ja jos päästäisiin Mnemosynen kanssa vielä marraskuussa yksille festareille. Lastenmusikaalin taidan jättää vaikka sitä seuraavalle vuodelle.

Olen mä muutakin ehtinyt tekemään kun vain harjoitellut teatteriesitystä joka päivä. Osallistuin Suurmielenosoitukseen 20.3. opintotuen puolesta. Oli upeeta olla mukana vaikuttamassa ja osoittamassa mieltä. En ite saa opintotukea, koska asun kotona ja mun vanhemmat ansaitsee "liikaa" rahaa, mutta monet muut tarvitsevat sitä ja kun tässä jossain vaiheessa toivottavasti muutan pois kotoa tulen tarvitsemaan sen tuen.

Tässä on vielä vanha kuva siitä kun kävin ratsastamassa tädin kanssa. Kohta uudestaan!

Tällä hetkellä yritän keskittyä vain selviytymään päivästä toiseen, koska ohjelmaa on nii hirveästi. Pääsiäsiloma tulee hyvin tähän väliin, niin saan vähän nollailtua itseäni ja ottamaan opiskeluissa kiinni sen minkä olen jäänyt paitsi keskittyessäni teatteriin. Olen huomannut, että kun on paljon kaikkea meneillään niin paras keino selvitä on elää tässä ja nyt. Ei kannata stressata liikaa vaan hoitaa asioita yksi kerrallaan. Se on vaikeampaa kun kuulostaa, mutta olen saanut ideasta kiinni. Yhdestä asiasta olen erittäin ylpeä nimittäin osasin sanoa ei kun ystävä yritti saada mua mukaan Vantaan Musiikkiopiston Sound of Music -musikaaliin mukaan. Pää pystyssä eteenpäin kohti uusia teatterijuttuja ;)

+ New Zealand -

Mua pyydettiin tekemään plus/miinus postaus Uudesta Seelannista ja toisaalta idea on hyvä, mutta plussat ja miinukset eivät kerroa kaikkea ja kaikilla on erilaiset kokemukset, riippuen kuinka pistävät itsensä likoon ja missäpäin asuu. Esimerkiksi mulla oli loistavat mahdollisuudet päästä ulos ja matkustamaan.

Uusi-Seelanti vaihto-oppilaalle -on varmaankin oikea taho miltä lähestyn asiaa.

• Ihmiset ovat upean avoimia ja auttavaisia. Toisaalta takaraivossa on pakko pitää Uuden Seelannin organisaationi pomon tarina:

Paikkakunnalle saapui henkilö, joka kysyi paikalliselta: 'Minkälaisia ihmisiä täällä asuu?' 'Minkälaisia luulet tai olet kuullut, että täällä asuu?' 'Että ihmiset olisivat ystävällisiä ja mukavia.' Paikallinen hymyili ja vastasi: 'Sellaisia ihmisiä sinä tulet siis löytämään.'

Paikkakunnalle saapui toinen henkilö, joka myös kysyi: 'Minkälaisia ihmisiä täällä asuu?' johon paikallinen myös vastasi kysymyksellä: 'Minkälaisia luulet tai olet kuullut, että täällä asuu?' 'Kuulin, että täällä on paljon varkaita ja ihmiset eivät ole maailman ystävällisimpiä.' Paikallinen vain vastasi: 'Sellaisia sinä tulet siis löytämään täältä.'

Opetushan tässä tarinassa oli, että kokemukset ovat aina asenteesta kiinni. Jos uskoo löytävänsä upeita ihmisiä todennäköisyys on, että tulee myös löytämään sellaisia. Samanlainen ilmiö tapahtuu mysö rasismissa, kun yhdellä henkilöllä on huono kokemus maahanmuuttajasta, hän kertoo sen toiselle, joka automaattiseti tekee oman kuvitelmansa tapahtumasta ja alitajuntaisesti hän tulee etsimään vastaavaa tapausta. Pienetkin vihjeet kasvattavat hänen kuvaansa siitä, että maahanmuuttajat olisivat jotakin huonoa/pahaa. 

•  Luonto on jotain täysin erilaista, mutta sieltä löytyy kaikkea! On jäätiköitä, aavikoita, sademetsiä, vuoria, laaksoja, suuria ja pieniä jokia ja järviä, saaria, sounds, tulivuoria...

Farmilla opin niin paljon luonnosta, miksi ja miten. Vuoden alussa ajattelin, että voisin joskus käydä farmilla ja työskennellä pari kuukautta, mutta loppuvuodesta mieleni muuttui niin, että voisin itseasiassa nähdä itseni asumassa farmilla. En missä tahansa farmilla, mutta Uudessa-Seelannissa lammas-/härkäfarmilla. Farmilla saa myös aikaa itselleen eikä tarvitse olla koko ajan kiireessä, ja kaiken kukkuraksi saa olla vapaa ja nauttia eläinten läsnäolosta.  

Koska luonto on lähellä kaikkea ja luonto muutenkin on tärkeä kiweille, 70% prosenttia Uuden-Seelannin energiasta on uusiutuvaa. Eli kaikki jotka pitävät ekologisuudesta ja kaikesta luonnonläheisestä Uusi-Seelanti on teille. Vaikkeivät kaikki kiwit kuitenkaan ole parhaimpia esimerkiksi kierrättämisessä.

• Jengit.

Suomessa emme ole tottuneet jengeihin ja vaaralliseen ympäristöön, mutta Uudessa-Seelannissa on alueita joilla rikollisuutta on enemmän ja vähävaraisemmat asuvat. Valitettavasti myös monet Maorit asuvat siellä. Pimeän jälkeen ei ole viisasta kulkea missään yksin, koska on suuri todennäköisyys, että joku voi ryöstää tai pahimmassa tapauksessa raiskata. Kuulostaa rankalta, mutta samanlaisia asioita voi kohdata Suomessa.

Muistan erään tapauksen, kun hostäitini ennen töihin menoa kehotti meitä ettemme menisi kylälle tänään, koska edellisenä päivänä jengiläiset olivat ajelleet ympäriinsä ja ampuneet laukauksia. Yleensä jengien keskinäisissä kahakoissa ovat paikalla vain jengiläiset, mutta joskus myös sivullisia voi vahingoittua.

Jokaisessa maassa on omat vaarallisuutensa, ja vaikka mitä voi tapahtua. Maorit ovat upeita ihmisiä ja minua kiinnostaa heidän menneisyytensä, mutta jotkut heistä ovat vain hyväksyneet osansa Uuden-Seelannin vähävaraisemmissa, eivätkä osaa tehdä asioille mitään päästäkseen pois. On pari todella kuuluisaakin Maoria ja minullakin oli monta Maori-taustaista kaveria.

• Koulut ovat mielestäni omalla tavallaan hyviä, mutta mieluummin käyn suomalaisen koulutuksen. Nautin opiskelusta siellä, mutta valintoja oli hyvin vähän eikä pystynyt opiskelemaan kun 5 tai 6 ainetta vuodessa. Kokeetkin olivat kuin Ylioppilaskirjoitukset joka vuosi Year 13, 12 ja 11. Collegesta mennään suoraan yliopistoon, mikä on melkein kuin peruskoulusta yliopistoon. Pelottaa miten ihmiset siellä pärjäävät koska he joutuvat muutamaan pois kotoa ja tekemään kaikki itse; huolehtimaan rahasta (mikä on suuri ongelma opiskelijoilla) ja omasta opiskelustaan.

Tässä oli pari kohtaa Uuden-Seelannin "plussista ja miinuksista". Paras asia Suomen ja Uuden-Seelannin välillä on, että molemmat ovat pieniä maita joten ne tavallaan ymmärtävät toisiaan: molemmat tarvitsevat muita maita ja heidän täytyy tietää muista maista.

Kävin tätini kanssa ratsastamassa Nurmijärvellä ja siellä oli kaksi upeaa vuoden ikäistä ori varsaa peuhaamassa.

VBB (Vaskivuoren Big Band) esiintyi koululla UMOn kanssa.