Ah teatteri! Ah elämä.

Voisin sanoa, että elämä alkaa tasaantua pikkuhiljaa. Neljäs jakso on pian ohi, kokeet pitää vaan läpäistä vielä. Onneksi ensi jakso on viimeinen ja sen jälkeen pääsen kesälaitumille.

Paljon on kuitenkin taas tapahtunut parissa viikossa ja huikein, upein, mahtavin, jännittävin ja hulluin juttu on, että meidän teatteri ryhmä pääsi Mnemosyne-esityksellä Loistefestareilta jatkoon Teatrikselle eli koko maan kattavaan teatteritapahtumaan esiintymään ja se tarkoittaa, että pääsemme ehkä ESIINTYMÄÄN KANSALLISTEATTERISSA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ! Sinne kaikki siis katsomaan. Kansallisteatteri on toiseksi suurin ja merkityksekkäin paikka missä voisi esittää teatteria (Kaupunginteatterin jälkeen).

Loisfestarista 22 esitystä valtakunnalliseen Teatris-teatterikatselmukseen

Loistefestari siis alkoi avajaisilla, missä minä ja 6 muuta hullua heilui rautatieasemalla klovneina etsimässä tietä festareille. Se oli jotain aivan mahtavaa ja puvustus ja meikki oli hauksa tehdä. Löysin uuden puolen itsestäni: Luihu on hänen nimensä. Luihu on hyvin eloisa ja vikkelä kaveri ja siksi juoksentelinkin lenkkareissa joka paikassa.

© Jonna Pennanen ja Katri Riikonen

Selma, Milli, minä ja Mirva

Tässä on meidän ihana ryhmä!

© Jonna Pennanen ja Katri Riikonen

Ainahan me oltiin niin aktiivisia treeneissäkin. ;)

Oon vasta lähiaikoina ymmärtänyt kuinka tärkee teatteri mulle on. En ole tehnyt teatteria paljoa ennen kun tulin Vaskivuoreen, mutta sen jälkeen enemmän kun tarpeeksi (ainakin äidin mielestä). Ensi vuonna olisi tarkoitus olla mukana musikaalissa, tehdä teatteridiplomi ja jos päästäisiin Mnemosynen kanssa vielä marraskuussa yksille festareille. Lastenmusikaalin taidan jättää vaikka sitä seuraavalle vuodelle.

Olen mä muutakin ehtinyt tekemään kun vain harjoitellut teatteriesitystä joka päivä. Osallistuin Suurmielenosoitukseen 20.3. opintotuen puolesta. Oli upeeta olla mukana vaikuttamassa ja osoittamassa mieltä. En ite saa opintotukea, koska asun kotona ja mun vanhemmat ansaitsee "liikaa" rahaa, mutta monet muut tarvitsevat sitä ja kun tässä jossain vaiheessa toivottavasti muutan pois kotoa tulen tarvitsemaan sen tuen.

Tässä on vielä vanha kuva siitä kun kävin ratsastamassa tädin kanssa. Kohta uudestaan!

Tällä hetkellä yritän keskittyä vain selviytymään päivästä toiseen, koska ohjelmaa on nii hirveästi. Pääsiäsiloma tulee hyvin tähän väliin, niin saan vähän nollailtua itseäni ja ottamaan opiskeluissa kiinni sen minkä olen jäänyt paitsi keskittyessäni teatteriin. Olen huomannut, että kun on paljon kaikkea meneillään niin paras keino selvitä on elää tässä ja nyt. Ei kannata stressata liikaa vaan hoitaa asioita yksi kerrallaan. Se on vaikeampaa kun kuulostaa, mutta olen saanut ideasta kiinni. Yhdestä asiasta olen erittäin ylpeä nimittäin osasin sanoa ei kun ystävä yritti saada mua mukaan Vantaan Musiikkiopiston Sound of Music -musikaaliin mukaan. Pää pystyssä eteenpäin kohti uusia teatterijuttuja ;)