Noniin upeaa, olen kirjoittanut jo kaksi PITKÄÄ viestiä, ja MOLEMMAT katosivat tosta noin vaan jonnekin hyperavaruuteen!! Nyt tallentelen koko ajan joka kirjaimen välissä ettei vaan katoa enää yhtään mitään..
Mutta ensin vähä materialistista juttua...
Soitin tänään Exploriukselle ja kyselin pari asiaa viisumista, mutta samalla sain tietää, että lähtöpäiväksi on varmistunut 24.1. Hyvä uutinen on se, että en todennäköisesti joudu sittenkään lentämään yksin koko aikaa vaan saan seuraksi ruotsalaisen tytön. Hienoa siinä on sitten hyvää aikaa kerrata ruotsiakin.
Lentokentälle olen ajatellut jo kutsua vain pari ihmistä. Perhe on ykkönen ja toivon, että molemmat pikkuveljet tulisivat paikalle vaikka mikä olisi. Isovanhemmistakaan en tiedä haluanko heitä sinne, koska en halua mitään yltiösuurta tapahtumaa. Haluan, ettei tilanne karkaa käsistä ja mullekin on helpompi huomioida ja keskittyä vähempään määrään ihmisiä.
Kävin tänää myös shoppailemassa alennusmyynneissä, mutta sen olen oppinut, että melkein poikkeuksetta kaikke vaatteet tai tavarat mitä löytää alesta on normaalihintaisia tuotteita. Niin kävi nytkin. Ostin nyt vain kaikkea yleishyödyllistä jota ei tarvitse pelätä, että ne jää tänne käyttämättömänä eivätkä lähde mukaan. Mukaan sattui siis pari toppia, musta ja valkoinen, alusvaatteita ja hame. Kävin myös kuolaamassa paria kameraa, joista toisen olen päättänyt hankkia mukaan ikuistamaan maisemia, paikkoja ja ihmisiä.
... ja sitten oikeaa asiaa.
Faktahan on, että olen Suomen maaperällä enään 24 päivää ja noin 16 tuntia!
Pelottavaa on se, etten itse ymmärrä sitä.
Välillä tuntuu siltä, että loukkaan muita, koska en pysty vielä käsittämään mitä on tapahtumassa. Toisista voi tuntua ettei mua kiinnosta tai en välitä ollenkaa. Elän niin hetkessä ja olen sen verran spontaani, että voi olla, että ymmärrän vasta lentokentällä, että tämä on menoa. Ja siksi haluan sinne vain kaikkein tärkeimmät ihmiset paikalle. Eikä tällasia isoja asioita ei voi ymmärtää ennen kun on itse kokenut ne. Vaikka tiedän, että vastassa on kulttuurishokki, kielimuutos ja vaikka mitä muuta, en pysty kuitenkaan ymmärtämään millaista se todellisuudessa on. On totta, että toiset selviytyvät paremmin kuin toiset tuonlaisista ongelmista tai muutoksista, mutta kukaan ei voi olla täysin valmistautunut siihen. Pystyn opiskelemaan englantia hyvin, että pärjään sillä, pystyn etsimään tietoa Uuden-Seelannin tavoista, pystyn valmistautua jetlagiin, mutta en pysty silti poistamaan sitä, että kaikki on erilaista käytännössä.
Tuntuu karulta myös vain jättää kaikki tänne ja aloittaa "uusi elämä" jossain muualla. Tuntuu kuin heittäisin pois kaikki ihmiset joista välitän. Välillä olen myös miettinyt, jos voisin pysäyttää ajan täällä, elää vuoden Uudessa-Seelannissa ja sitten taas jatkaa elämää juuri siitä mihin se jäi. Mutta mun on pakko vaan hyväksyä, että ihmiset kasvaa ja muuttuu, kaveriporukat muuttuu, eikä kaikki ole samalla tavalla kun palaan.
Vaikka en ymmärtäisikään asian suuruusluokkaa ja seurauksia kunnolla, oon miettiny useasti miten muut ottavat tämän. Jotkut kertovat suoraan kuinka vaikeaa se on ja se on ihanaa! Ja se myös auttaa mua ymmärtämään tätä.. Se, että mulle vaan kertoo, että olen täällä enään 26 päivää tekee ihmeitä. Ajatukset alkavat hyrrätä ja ymmärrän edes hetkeksi, miten asian laita oikeasti on. Huolehdin välillä ehkä liikaakin miten muut jaksavat ja yritän myös keskittyä omaan itseeni, jotta jaksan sitten ottaa vastaan kaiken ikävän, shokit ja muutokset. Ehkä siinä on jotain perää, kun mun sanotaan olevan sellainen äiti hahmo. Nyt täytyy myös muistaa, että olen menossa yksin maailman toiselle puolelle ja siellä mun täytyy itse pystyä hoitamaan kaikki mun asiat. Vaikka mulla onkin tukea siellä, kuten hostperhe, ja aluevalvoja, ei ne pysty hoitamaan mun henkistä kuntoa. Mun täytyy itse pitää itseni kunnossa.
Kyllä tää alkaa mulle vähitellen valkeamaan missä mennään. Monia asioitakin on vielä mitä pitää hoitaa, mutta ei paljoa. Kaikki maksut pitäisi olla maksettu ja enää puuttuu viisumi. Lentoliput tulee sitten jossain vaiheessa postissa, ja isäntäperhettä odotellessa.
Ai niin voisin kertoakin tässä samalla mistä tulee blogini nimi. Eli Kiwi tarkoittaa uusiseelantilaista ihmistä ja Do on murteella Party. Joten nopea suomennos on Uusiseelantilaisten Juhla!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille :)
Collage
lauantai 31. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
Ajatuksenkulkua
Voi ei! Pienimuotoinen paniikki iski eilen illalla, kun puhuin Riikan kanssa ja sain kuulla, että olen enää 27 päivää Suomessa. Tuntuu niin karulta, että lähden näin nopeasti. Kesällä se ei varmaan iskisi niin pahasti koska ihmisiä ei nää esimerkiksi koulussa joka päivä vaan vain välillä. Nyt kun joka päivä oon koulussa ja yhtäkkiä en menekään kouluun vaan toiselle puolelle maailmaa se tuntuu niin oudolta ja kaukaiselta. Kuitenkin haluun mennä ja lähteä.
Nyt aijon kuitenkin keskittyä täällä olemiseen ja olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa. Vaikka mulla onkin onhjelmaa tammikuulle ihan sikana yritän keksiä aikaa kaikille. Helpompaahan se olis jos voisin käyttää yhden päivän viikossa lisää. Ensi viikollakin en varmaan koko viikkoon pysty näkemään ketään, koska musikaalitreeenit on niin tiheesti, ja sitten vielä ensi-ilta lauantaina. Seuraavalla viikolla helpottaakin, mutta silti en saa ottaa liikaa juttuja, koska sitten en itse jaksa. Lähtö on kuitenkin aika rankka muutos. Kyllä mä varmaan kielellisesti jotenkin pärjään eikä kavereiden saamisessa tule olemaan hirveästi ongelmia.
Aamulla suihkussa mietin kuinka en enää kuukauden päästä pääse tähän samaan suihkuun. Herään jostain aivan toisesta sängystä, todennäköisesti aivan eri kellon aikaan. Aamulla vastassa ei ole enää samaa koiraa heiluttamassa häntää eikä pikkuveljien kanssa voi nahistella jostain tyhmästä asiasta. Äiti ei ole nalkuttamassa perässä (:D), eikä isä ole tunkemassa suihkuun lenkin jälkeen juuri kun itse on menossa suihkuun.
Siellä joudun myös todennäköisesti tekemään paljon enemmän kotihommia kun nyt. En nyt kotona esimerkiksi pese itse omia pyykkejä. Kerran viikossa perjaatteessa siivoan oman huoneeni ja imuroin oman osan talosta (usein en vaan ole kotona joten isä imuroi ja huone on siinä kunnossa missä on), tyhjennän tiskikoneen aina kun levon tai teen ruokaa (jota teen aika usein) ja vien koiraa ulos aina kun on mahdollista.
Sain joululahjaksi kaikkea tarpeellista vaihtarivuotta ajatellen. Sain survivalpack, joka sisälsi myös 50 NZ Dollar. Varmaan hienoin seteli minkä oon koskaan nähnyt! Sain ihanan yöpuvun, paljon kirjoja, jotka varmasti tulee tarpeeseen ainakin lentokoneessa koska lennän koko 30 tuntia yksin, lahjakortin et voin vielä ostaa perus vaatteita mukaan ja vaikka mitä muuta.
Lentoa varten muutenkin otan paljon musiikkia, kirjoja ja lehtiä mukaan. Osan ostan varmasti vasta lentokentällä, ettei tule liikaa painoa. En muuten ole hirvästi ajatellut pakkaamista, mutta ehkä se ei vielä ole niin ajankohtainen aihe. Jonkin verran kuitenkin, että mitä kaikkea suurinpiirtein otan mukaan ja mitä jätän tänne. Vaatetuksessa tulee ongelmaksi mun tyyli. Lähtövalmennuksessa puhuttiin siitä kuinka ei käytetä toppeja! Ja ainoat paidat joita oikeastaan pidän ovat toppeja.. Ajattelin tehdä taktisesti, että laitan kuitenkin aina topin paitojen alle niin tuntuu sentään jotenki mukavammalta koska en voi kestää t-paitoja.
Tulipa nyt paljon tekstiä... Mutta jos en kirjoittele ennen Uutta Vuotta niin Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille!!
Nyt aijon kuitenkin keskittyä täällä olemiseen ja olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa. Vaikka mulla onkin onhjelmaa tammikuulle ihan sikana yritän keksiä aikaa kaikille. Helpompaahan se olis jos voisin käyttää yhden päivän viikossa lisää. Ensi viikollakin en varmaan koko viikkoon pysty näkemään ketään, koska musikaalitreeenit on niin tiheesti, ja sitten vielä ensi-ilta lauantaina. Seuraavalla viikolla helpottaakin, mutta silti en saa ottaa liikaa juttuja, koska sitten en itse jaksa. Lähtö on kuitenkin aika rankka muutos. Kyllä mä varmaan kielellisesti jotenkin pärjään eikä kavereiden saamisessa tule olemaan hirveästi ongelmia.
Aamulla suihkussa mietin kuinka en enää kuukauden päästä pääse tähän samaan suihkuun. Herään jostain aivan toisesta sängystä, todennäköisesti aivan eri kellon aikaan. Aamulla vastassa ei ole enää samaa koiraa heiluttamassa häntää eikä pikkuveljien kanssa voi nahistella jostain tyhmästä asiasta. Äiti ei ole nalkuttamassa perässä (:D), eikä isä ole tunkemassa suihkuun lenkin jälkeen juuri kun itse on menossa suihkuun.
Siellä joudun myös todennäköisesti tekemään paljon enemmän kotihommia kun nyt. En nyt kotona esimerkiksi pese itse omia pyykkejä. Kerran viikossa perjaatteessa siivoan oman huoneeni ja imuroin oman osan talosta (usein en vaan ole kotona joten isä imuroi ja huone on siinä kunnossa missä on), tyhjennän tiskikoneen aina kun levon tai teen ruokaa (jota teen aika usein) ja vien koiraa ulos aina kun on mahdollista.
Sain joululahjaksi kaikkea tarpeellista vaihtarivuotta ajatellen. Sain survivalpack, joka sisälsi myös 50 NZ Dollar. Varmaan hienoin seteli minkä oon koskaan nähnyt! Sain ihanan yöpuvun, paljon kirjoja, jotka varmasti tulee tarpeeseen ainakin lentokoneessa koska lennän koko 30 tuntia yksin, lahjakortin et voin vielä ostaa perus vaatteita mukaan ja vaikka mitä muuta.
Lentoa varten muutenkin otan paljon musiikkia, kirjoja ja lehtiä mukaan. Osan ostan varmasti vasta lentokentällä, ettei tule liikaa painoa. En muuten ole hirvästi ajatellut pakkaamista, mutta ehkä se ei vielä ole niin ajankohtainen aihe. Jonkin verran kuitenkin, että mitä kaikkea suurinpiirtein otan mukaan ja mitä jätän tänne. Vaatetuksessa tulee ongelmaksi mun tyyli. Lähtövalmennuksessa puhuttiin siitä kuinka ei käytetä toppeja! Ja ainoat paidat joita oikeastaan pidän ovat toppeja.. Ajattelin tehdä taktisesti, että laitan kuitenkin aina topin paitojen alle niin tuntuu sentään jotenki mukavammalta koska en voi kestää t-paitoja.
Tulipa nyt paljon tekstiä... Mutta jos en kirjoittele ennen Uutta Vuotta niin Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille!!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Viisumi, koulu, perhe, ystävät...
En ole oikeen jaksanut kirjoitella tänne kun hommaa on ollut aika paljon. Loma todellaki oli tarpeen, mutta en tiiä kuinka kauan mulla taas menee et ymmärrän että oikeasti on loma. Mutta ennen kun rupeen selittää mitään, Hyvää Joulua kaikille! Aika karua kun ei oo lunta mutta kyl tää tästä, kun on oikeenlaista musiikkia, glögiä, kuusi, hyvää seuraa...
Vastailin Uuteen Seelantiin kouluun ja kyselin vähän kurssien toimimisesta ja onko esimerkiksi järkevää että opiskelen englantia samalla kurssilla kun kaikki muutkin koska mun englannin kielen taito ei vedä vertoja niiden äidinkielen taidolle. Ja sain tehtäväksi yrittää etsiä Jean Sibeliuksen Op. 18 nro 6 Sydämeni Laulu kamarikuoro versio. Ajattelin kysyä koululta mutta muuten tuntuu siltä etten taida saada sitä oikein mistään.
Mutta nyt on siis Suomessa aikaa enää tasan kuukausi!! En pysty kuvittelemaan, että lähden. Kaikki kysyy jännittääkö ja mikä jännittää. En oikein osaa sanoa mikä jännittää. Totta puhuen ei mua jännitä se matka sinne tai perhe tai mikään sellanen, vaan enemmänki ystävät täällä. Oon saanu jo monet itkut aikaan (ja ehkä poden huonoa omatuntoa siitä, että lähden) ja monet kysyvät ehdinkö vielä nähdä ennen kun lähden, mutta mun on pakko sanoa, etten yksinkertaisesti ehdi, koska esimerkiksi koulu vie tällähetkellä niin paljon aikaa. Siis nytkin lomaa on viikko vähemmän kuin normaalisti koska musikaalitreenit alkaa 2. päivä.
Pienenä mainoksena siis Vaskivuoren lukion 21. musikaali Punainen Neilikka, ensi-ilta 7.1. ja liput lippu.fi.
Viisumin teko on jo alkanut ja kohta se pitäisi lähettää Haagiin, Alankomaihin. Nauran aina välillä niille kysymyksille, kun halutaan tietää esim olenko joskus ollut tai olenko valtion agentti! Enhän mä sitä kuitenkaan kertoisi jos olisinkin..... :)
Ainiin ja sitten lähtemistä ja sen tuomaa huonoa omatuntoa ei helpota yhtään, että päätin alkaa seurustella tässä vähän aikaa sitten. Miten miehet aina onnistuvat sattumaan paikalle juuri silloin, kun aika ei välttämättä ole se paras? Mutta kyllä mä uskon, että tästäkin selvitään. Ollaan me puhuttu mun lähtemisestä, mutta tottakai se on arka aihe ja herättää tunteita.
Nyt kuitenkin mulla on lomalla aikaa hoitaa kaikkia asioita ja nähdä kavereita ja rauhoittua. Yritän kirjotella tänne mahdollisimman usein ja aina kun tulee jotain uutta tietoa.
Vastailin Uuteen Seelantiin kouluun ja kyselin vähän kurssien toimimisesta ja onko esimerkiksi järkevää että opiskelen englantia samalla kurssilla kun kaikki muutkin koska mun englannin kielen taito ei vedä vertoja niiden äidinkielen taidolle. Ja sain tehtäväksi yrittää etsiä Jean Sibeliuksen Op. 18 nro 6 Sydämeni Laulu kamarikuoro versio. Ajattelin kysyä koululta mutta muuten tuntuu siltä etten taida saada sitä oikein mistään.
Mutta nyt on siis Suomessa aikaa enää tasan kuukausi!! En pysty kuvittelemaan, että lähden. Kaikki kysyy jännittääkö ja mikä jännittää. En oikein osaa sanoa mikä jännittää. Totta puhuen ei mua jännitä se matka sinne tai perhe tai mikään sellanen, vaan enemmänki ystävät täällä. Oon saanu jo monet itkut aikaan (ja ehkä poden huonoa omatuntoa siitä, että lähden) ja monet kysyvät ehdinkö vielä nähdä ennen kun lähden, mutta mun on pakko sanoa, etten yksinkertaisesti ehdi, koska esimerkiksi koulu vie tällähetkellä niin paljon aikaa. Siis nytkin lomaa on viikko vähemmän kuin normaalisti koska musikaalitreenit alkaa 2. päivä.
Pienenä mainoksena siis Vaskivuoren lukion 21. musikaali Punainen Neilikka, ensi-ilta 7.1. ja liput lippu.fi.
Viisumin teko on jo alkanut ja kohta se pitäisi lähettää Haagiin, Alankomaihin. Nauran aina välillä niille kysymyksille, kun halutaan tietää esim olenko joskus ollut tai olenko valtion agentti! Enhän mä sitä kuitenkaan kertoisi jos olisinkin..... :)
Ainiin ja sitten lähtemistä ja sen tuomaa huonoa omatuntoa ei helpota yhtään, että päätin alkaa seurustella tässä vähän aikaa sitten. Miten miehet aina onnistuvat sattumaan paikalle juuri silloin, kun aika ei välttämättä ole se paras? Mutta kyllä mä uskon, että tästäkin selvitään. Ollaan me puhuttu mun lähtemisestä, mutta tottakai se on arka aihe ja herättää tunteita.
Nyt kuitenkin mulla on lomalla aikaa hoitaa kaikkia asioita ja nähdä kavereita ja rauhoittua. Yritän kirjotella tänne mahdollisimman usein ja aina kun tulee jotain uutta tietoa.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Masterton, Wairarapa, Wellington, New Zealand
Sain koulupaikan!
Wairarapa College, Masterton.
Masterton sijaitsee n. 100 km Wellingtonista koilliseen, puolen toista tunnin ajomatkan päässä. Lännessä näkyy Tararua Forest Parkin lumihuipuiset vuoret, idässä ranta on noin 40 kilometrin päässä. Asukkaita Mastertonissa on reilu 23 000 asukasta, eli huomattavan paljon vähemmän kun Vantaalla (200 000 asukasta). Lämpötilat ei poikkea Suomen lämpötiloista kuin, että talvella -30 pakkasasteen sijaan Mastertonissa on -4. Kesällä on suurinpiirtein samat lämpötilat eli 25-32 astetta. Äiti on jo innoissaan ostamassa uutta takkia ja muita vaatteita..
Koulu sijaitsee siis aika keskustassa, lähellä kaikkea. Koulussa on tällä hetkellä noin 1140 oppilasta, mikä on ihanaa, koska Vaskivuoressa on myös vähän yli tuhat niin olen tottunut siihen määrään opiskelijoita. Sain listan koulun kursseista ja nyt pitää ruveta valitsemaan kursseja. Alustavasti haluaisin Music, Drama, Outdoor Education, Photography, English ja Math. Matikkaa on pakko ottaa, koska unohdan muuten kaiken ja kirjotuksista voi tulla hiukan haastavat, varsinkin kun aion kirjottaa pitkän matikan.
Koulun nettisivut:
http://www.waicol.co.nz/
On jotenkin helpottunut olo, kun sain tietää koulupaikan ja lähtö alkaa konkretisoitua. Mutta toisaalta se herättää ärsyttävän tuskallisia ja surullisia tunteita.
Ensimmäistä kertaa, kun luin viestin koulupaikasta aloin kiljua keskellä koulun aulaa. Olin niin innoissani asian mennessä eteenpäin. Hetken kuluttua istuin alas ja aloin itkeä. Tuntuu hirveältä jättää kaikki taakseen vuodeksi. Kaikki muuttuvat sen aikana ja tällä hetkellä en haluaisi päästää irti mistään.
Vaikeinta on varmaan silloin, kun saan tietää jotain uutta ja konkreettista lähdöstä. Todennäköisesti tajuan todella vasta lentokentällä, että se on menoa. Voin kuvitella itseni lentokoneessa juuri kun kone nousee ilmaan, kuuntelen jotain hyvää (tunteiden täytteistä) biisiä ja yritän pidättää itkua, etten nolaa itteeni.
Mutta ensi tiistaina meen uusimaan passin koska sen pitäisi olla vuoden vaihtarivuoden jälkeen vielä voimassa. Ja sitten odottelemaan viisumipapereita.
Wairarapa College, Masterton.
Masterton sijaitsee n. 100 km Wellingtonista koilliseen, puolen toista tunnin ajomatkan päässä. Lännessä näkyy Tararua Forest Parkin lumihuipuiset vuoret, idässä ranta on noin 40 kilometrin päässä. Asukkaita Mastertonissa on reilu 23 000 asukasta, eli huomattavan paljon vähemmän kun Vantaalla (200 000 asukasta). Lämpötilat ei poikkea Suomen lämpötiloista kuin, että talvella -30 pakkasasteen sijaan Mastertonissa on -4. Kesällä on suurinpiirtein samat lämpötilat eli 25-32 astetta. Äiti on jo innoissaan ostamassa uutta takkia ja muita vaatteita..
Koulu sijaitsee siis aika keskustassa, lähellä kaikkea. Koulussa on tällä hetkellä noin 1140 oppilasta, mikä on ihanaa, koska Vaskivuoressa on myös vähän yli tuhat niin olen tottunut siihen määrään opiskelijoita. Sain listan koulun kursseista ja nyt pitää ruveta valitsemaan kursseja. Alustavasti haluaisin Music, Drama, Outdoor Education, Photography, English ja Math. Matikkaa on pakko ottaa, koska unohdan muuten kaiken ja kirjotuksista voi tulla hiukan haastavat, varsinkin kun aion kirjottaa pitkän matikan.
Koulun nettisivut:
http://www.waicol.co.nz/
On jotenkin helpottunut olo, kun sain tietää koulupaikan ja lähtö alkaa konkretisoitua. Mutta toisaalta se herättää ärsyttävän tuskallisia ja surullisia tunteita.
Ensimmäistä kertaa, kun luin viestin koulupaikasta aloin kiljua keskellä koulun aulaa. Olin niin innoissani asian mennessä eteenpäin. Hetken kuluttua istuin alas ja aloin itkeä. Tuntuu hirveältä jättää kaikki taakseen vuodeksi. Kaikki muuttuvat sen aikana ja tällä hetkellä en haluaisi päästää irti mistään.
Vaikeinta on varmaan silloin, kun saan tietää jotain uutta ja konkreettista lähdöstä. Todennäköisesti tajuan todella vasta lentokentällä, että se on menoa. Voin kuvitella itseni lentokoneessa juuri kun kone nousee ilmaan, kuuntelen jotain hyvää (tunteiden täytteistä) biisiä ja yritän pidättää itkua, etten nolaa itteeni.
Mutta ensi tiistaina meen uusimaan passin koska sen pitäisi olla vuoden vaihtarivuoden jälkeen vielä voimassa. Ja sitten odottelemaan viisumipapereita.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Kohta jo?
Sain kutsun lähtövalmennukseen!!
Oon koko ajan ajatellut, että lähtöön on vielä tosi kauan aikaa, mutta yhtenä päivänä koulussa huomasin, että jaksoa on enää jäljellä puolet ja seuraavan jakson loppupuolella lähden jo vaihtoon! Matikan tunnilla (kun niin aktiivisesti opiskelin) huomasin, että seuraava kurssi on yli vuoden päästä. Se tuntuu niin kaukaiselta ja mahdottomalta.
Lähtövalmennus osuu musikaalitreenien päälle, mikä on aika syvältä, mutta onhan sinne pakko mennä ja varmasti hyödynkin jotain siitä. En ole ihan varma mitä siellä selitetään, mutta aika varmasti ihan perusasioita kaikesta esim. perheestä, tavoista ja sellasesta. Plus siellä on muitakin vaihtareiksi lähteviä, joten voin tutustua ja avautua lähtötunnelmista :D
Viimeiseksi vielä vähän syvältä aivojen pölyttyneestä osasta pieni mietintä:
Koko ajan tuntuu, että yritän tarrautua ihmisiin ja pitää niitä lähellä, mutta onks se hyvä, kun joudun kuitenkin kohta päästämään melkein kokonaan irti...
Oon koko ajan ajatellut, että lähtöön on vielä tosi kauan aikaa, mutta yhtenä päivänä koulussa huomasin, että jaksoa on enää jäljellä puolet ja seuraavan jakson loppupuolella lähden jo vaihtoon! Matikan tunnilla (kun niin aktiivisesti opiskelin) huomasin, että seuraava kurssi on yli vuoden päästä. Se tuntuu niin kaukaiselta ja mahdottomalta.
Lähtövalmennus osuu musikaalitreenien päälle, mikä on aika syvältä, mutta onhan sinne pakko mennä ja varmasti hyödynkin jotain siitä. En ole ihan varma mitä siellä selitetään, mutta aika varmasti ihan perusasioita kaikesta esim. perheestä, tavoista ja sellasesta. Plus siellä on muitakin vaihtareiksi lähteviä, joten voin tutustua ja avautua lähtötunnelmista :D
Koko ajan tuntuu, että yritän tarrautua ihmisiin ja pitää niitä lähellä, mutta onks se hyvä, kun joudun kuitenkin kohta päästämään melkein kokonaan irti...
lauantai 22. lokakuuta 2011
Ristiriitoja
Voisin päivitellä taas pitkästä aikaa vähän ajatuksia.
Tällä hetkellä vaihto-oppilasvuoden miettiminen herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen innoissaan lähössä, mutta vuosi on pitkä aika. On ihmisiä, joita en haluaisi jättää vuodeksi. Pahin pelko on, että joillekin mun rakkaille sattuu jotain sillä aikaa, kun olen vaihdossa. Kaikki tietenkin vaan kannustaa lähtemään: "Se on ainutlaatuinen kokemus!"
Pikkuveljetkin on ehkä ruvennu reagoimaan lähtööni, koska vanhempi, Johannes, on ruvennu halaamaan melkein joka kerta, kun menee nukkumaan. Onhan se aika iso paikka, kun sisarus lähtee vuodeksi kokonaan pois. Johannes on itse ilmoittanut lähtevänsä jenkkeihin, kun tulee siihen ikään. Jos oikein laskeskelen, niin lähden sinä samana vuonna inttiin, kun Johannes lähtisi vaihtoon. (Ne, jotka eivät siis tiedä, niin aijon mennä inttiin lukion jälkeen. Santahaminaan..)
Mutta iloisempiakin asioita pyörii mielessä. Kuten musikaali!
Punainen Neilikka on hyvällä mallilla ja liput tuli myyntiin tällä viikolla. Ensi-illan paikoista on enää 1/4 jäljellä! Eli jos on kiinnostusta katsomaan, niin lippu.fi ja Punainen Neilikka :)
Muuten, Exploriukselta tuli pari viikkoa sitten kysely miltä lentokentältä haluan lähteä. Vastaus oli tietenkin Helsinki-Vantaan lentokentältä. Mutta tuli jotenkin läheisempi fiilis lähtöön. Se oli niin konkreettinen kysymys. Ei mikään "Kuvaile isäsi ja äitisi luonnetta."
Tässä nyt vielä odotellaan 14 viikkoa lähtöön. Postailen parhaani mukaan.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Tapahtunut...
Hellou taas.
Eipä tässä ole oikein mitään tapahtunut vaihtarivuotta edistämään. Lähetin about kuukausi sitten 17 sivua tekstiä täyttä faktaa. Nyt pitää vain toivoa, että tein kaikki paperit oikein ja saan mahd. nopeasti hyvän perheen ja hyvän koulun. Tämä on nyt perjaatteessa pelkkää odottelua seuraavat pari kuukautta. Ei mulla oikeen minkäänlaisia tunteita ole vielä hirveästi tullu pintaan, mutta aina välillä. Joka kerta kun nään lentokoneen pystyn kuvittelemaan itseni sinne sisälle, mutta sen pidemmälle en pysty kuvittelemaan. Ja tänäänkin kun katsoin vanhoja kuvia facebookista mihin mut oli laitettu tuli vähän haikea fiilis. Kaverit sanoo jo nyt, että "tulee kyllä hiljasta kun lähdet". Olen jo keksinyt hienon tavan ottaa terveiset ja kaverit lähelle, kun olen Uudessa-Seelannissa: Ostan tyhjän kangaskassin ja annan kaikkien kirjottaa siihen terveisiä ja ainakin oman nimensä!
Koulussa sen sijaan on tapahtunut vaikka mitä ja siksi en oikeastaan ole ollut paljoa koneella ja kirjotellu tänne, jos joku ihmettelee. Nytkin kirjotan sen takia, kun huomenna on ruotsin koe enkä jaksa lukea (:D). Musikaali edistyy sairaan nopeasti! Tajusin pari päivää sitten, että olen koulussa enää yhden kokonaisen jakson ja sitten lähden.
Huomasin yksi päivä, että puhun kaikille aika paljon pikkuveljistäni. Ihan hyvään kehuvaan sävyyn siis, mutta ne taitaa olla aika suuri osa mun elämää. Ja tulee olemaan hirveä ikävä niitä.
Se on hyvä kun olen alkanut sulatella tälläisiä asioita jo nyt.
Eipä tässä ole oikein mitään tapahtunut vaihtarivuotta edistämään. Lähetin about kuukausi sitten 17 sivua tekstiä täyttä faktaa. Nyt pitää vain toivoa, että tein kaikki paperit oikein ja saan mahd. nopeasti hyvän perheen ja hyvän koulun. Tämä on nyt perjaatteessa pelkkää odottelua seuraavat pari kuukautta. Ei mulla oikeen minkäänlaisia tunteita ole vielä hirveästi tullu pintaan, mutta aina välillä. Joka kerta kun nään lentokoneen pystyn kuvittelemaan itseni sinne sisälle, mutta sen pidemmälle en pysty kuvittelemaan. Ja tänäänkin kun katsoin vanhoja kuvia facebookista mihin mut oli laitettu tuli vähän haikea fiilis. Kaverit sanoo jo nyt, että "tulee kyllä hiljasta kun lähdet". Olen jo keksinyt hienon tavan ottaa terveiset ja kaverit lähelle, kun olen Uudessa-Seelannissa: Ostan tyhjän kangaskassin ja annan kaikkien kirjottaa siihen terveisiä ja ainakin oman nimensä!
Koulussa sen sijaan on tapahtunut vaikka mitä ja siksi en oikeastaan ole ollut paljoa koneella ja kirjotellu tänne, jos joku ihmettelee. Nytkin kirjotan sen takia, kun huomenna on ruotsin koe enkä jaksa lukea (:D). Musikaali edistyy sairaan nopeasti! Tajusin pari päivää sitten, että olen koulussa enää yhden kokonaisen jakson ja sitten lähden.
Huomasin yksi päivä, että puhun kaikille aika paljon pikkuveljistäni. Ihan hyvään kehuvaan sävyyn siis, mutta ne taitaa olla aika suuri osa mun elämää. Ja tulee olemaan hirveä ikävä niitä.
Se on hyvä kun olen alkanut sulatella tälläisiä asioita jo nyt.
torstai 4. elokuuta 2011
Kia rite! (Prepare yourself!)
Ärsyttävää kun koko ajan haluaisin kirjotella tänne, mutta ei oikeen tapahdu mitään ennen kun lähetän sen mun hakupaketin. Joskus kun oon lukenut muita vaihtariblogeja on tullu paljo kaikkia jänniä ajatuksia mitä ois ollu hienoa lisäillä tänne. (Kiitos siis kaikille niitä blogeja kirjottaneille!)
Moni on varmasti kuullu ton Haloo Helsinkin Maailman toisella puolen. Se on nii kaikkien vaihtarien biisi! En aluks kuunnellu sanoja, mutta äiti soitti sen mulle nyt kesällä ja otin sen omaks.
Oon toisaalta yliinnoissani ja lähös ihan heti, mut joku sanoo mulle pienessä blondissa päässä etten oo lähössä. En oo sisäistäny sitä faktaa, että 5 ja puolen kuukauden päästä oon matkalla uuteen elämään, maailman toiselle puolelle. Tuntuu siltä, että ymmärrän sen täysin vasta ku jään yksin turvatarkastuksen taakse tax free kauppojen keskelle matkalaukkujen ja lentolippujen kanssa. Tai en matkusta välttämättä yksin. Eli tajuun jutun juonen vasta kun meen perheeseen. Pystyn kuvittelemaan itteni lentokentälle ison matkalaukun kaa, hämärästi pari ystävää/kaveria sinne (mutta en tiiä keitä), äidin ja isän säätämään, itteni naiivinen pikkulapsen ymmärtämätön hymy kasvoille, vaan innostuksesta ja tietämättömyydestä miten suuri muutos se oikeesti tulee olemaan.
Ajattelin alottaa kuntokuurin että oisin edes jonkinlaisessa kunnossa Uudessa-Seelannissa. Ja ottaen huomioon, että siellä on sillon kesä ku meen, että uuteen kesäkuntoon olis jeees päästä! ( Kesäkuntohan on siis kaikkien itse määriteltävä kunto, eikä mikään tietty malli.. :) ) Sovellettu herkkulakko ja kuntokuuri pitäis toimia :) Sovellettu: MAX kerran viikossa karkkia, sipsiä, poppareita, keksejä, suklaata, jäätelöä.. Illal telkkarin ääres jätskin korvaan salaatilla ja ei mitää ylimääräsii välipaloja tai limuu.
Sitten taas tunnelmii tulevasta kotimaasta. Ja voisin pari faktaaki tähän lisäillä.
Pinta-ala: 267 710 km² (Suomi: 338 430,53 km²)
Ihmisiä: 4 252 277 (Tiheys:15/km²) (Suomi: 5 385 633 (Tiheys:17,70 / km²))
Viralliset kielet: English & te reo Māori
Valuutta: Uuden-Seelannin dollari
Aikavyöhyke: UTC +12 (kesäaika: +13)
- Koostuu kahdesta saaresta, jotka sijaitsevat 1500 km Australian kaakkoispuolella
- Tulivuoria, kuumia järviä, geysirejä, lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä
- Alkuperäiskansa Maorit
- Enemmän lampaita kuin ihmisiä
- Vasemmanpuoleinen liikenne (kääk!)
- Kansallislaji: Rugby (HAKA-tanssi)
- Kansallislintu: Kiwi
- Uudessa-Seelannissa on kuvattu esim. Taru Sormusten Herrasta & Piano
Eli monipuolinen ja hiano maa on!
Moni on varmasti kuullu ton Haloo Helsinkin Maailman toisella puolen. Se on nii kaikkien vaihtarien biisi! En aluks kuunnellu sanoja, mutta äiti soitti sen mulle nyt kesällä ja otin sen omaks.
Isä olen täällä maailman toisella puolenPari viikkoa sitten kuunneltiin sitä syödessä, ja äiti rupes itkemää.. Halasin sitä. Oli lähellä etten iteki ruvennu itkemään.
ja laulan pappadaduda pappapaduuda dappaa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen
ja laulan pappadaduda pappapaduuda dappaa
Oon toisaalta yliinnoissani ja lähös ihan heti, mut joku sanoo mulle pienessä blondissa päässä etten oo lähössä. En oo sisäistäny sitä faktaa, että 5 ja puolen kuukauden päästä oon matkalla uuteen elämään, maailman toiselle puolelle. Tuntuu siltä, että ymmärrän sen täysin vasta ku jään yksin turvatarkastuksen taakse tax free kauppojen keskelle matkalaukkujen ja lentolippujen kanssa. Tai en matkusta välttämättä yksin. Eli tajuun jutun juonen vasta kun meen perheeseen. Pystyn kuvittelemaan itteni lentokentälle ison matkalaukun kaa, hämärästi pari ystävää/kaveria sinne (mutta en tiiä keitä), äidin ja isän säätämään, itteni naiivinen pikkulapsen ymmärtämätön hymy kasvoille, vaan innostuksesta ja tietämättömyydestä miten suuri muutos se oikeesti tulee olemaan.
Ajattelin alottaa kuntokuurin että oisin edes jonkinlaisessa kunnossa Uudessa-Seelannissa. Ja ottaen huomioon, että siellä on sillon kesä ku meen, että uuteen kesäkuntoon olis jeees päästä! ( Kesäkuntohan on siis kaikkien itse määriteltävä kunto, eikä mikään tietty malli.. :) ) Sovellettu herkkulakko ja kuntokuuri pitäis toimia :) Sovellettu: MAX kerran viikossa karkkia, sipsiä, poppareita, keksejä, suklaata, jäätelöä.. Illal telkkarin ääres jätskin korvaan salaatilla ja ei mitää ylimääräsii välipaloja tai limuu.
Sitten taas tunnelmii tulevasta kotimaasta. Ja voisin pari faktaaki tähän lisäillä.
Uusi-Seelanti New Zealand AotearoaPääkaupunki: Wellington
Pinta-ala: 267 710 km² (Suomi: 338 430,53 km²)
Ihmisiä: 4 252 277 (Tiheys:15/km²) (Suomi: 5 385 633 (Tiheys:17,70 / km²))
Viralliset kielet: English & te reo Māori
Valuutta: Uuden-Seelannin dollari
Aikavyöhyke: UTC +12 (kesäaika: +13)
- Koostuu kahdesta saaresta, jotka sijaitsevat 1500 km Australian kaakkoispuolella
- Tulivuoria, kuumia järviä, geysirejä, lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä
- Alkuperäiskansa Maorit
- Enemmän lampaita kuin ihmisiä
- Vasemmanpuoleinen liikenne (kääk!)
- Kansallislaji: Rugby (HAKA-tanssi)
- Kansallislintu: Kiwi
- Uudessa-Seelannissa on kuvattu esim. Taru Sormusten Herrasta & Piano
Eli monipuolinen ja hiano maa on!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
"Kiire"
Kirjottelen just tässä luonnosta kirjeestä isäntäperheelle. Tajusin että mulla on vaan kuukausi aikaa saada koko paketti kasaan. Pitää siis käydä vanhan koulun rehtorilta pyytämässä allekirjoitus Offical Junior High School Transcriptiin ja äiti ehdotti että kävisin lääkärissä jo ennen koulun alkua niin se olis sitten ohi.
Pitäis myös hankkia kaikkea uutta, kuten ostan järkkärin kaverilta koulun alussa (sitten kun oon saanu palkan!!) ja iskä sano et mulle pitäis hankkia iPad, mutta en tiiä siitä. WebKameraki olis kätevä että näkis kavereita edes netin kautta. KAIKKI LATAA SKYPEN!! (..siis jotka haluaa puhuu mun kanssa..) :D
Luin tossa vanhaa blogia, jonka nyt kyl poistin, niin oli kyl mielenkiintosta nähä miten mun ajatukset on muuttunu puolen toista vuoden aikana..
Näitä saa sitten kommentoida ja kysyä kaikkea maan ja taivaan väliltä (ehkä vaihtoon liittyen enimmäksee :D) nii vastailen niihin mahd pian!
Pitäis myös hankkia kaikkea uutta, kuten ostan järkkärin kaverilta koulun alussa (sitten kun oon saanu palkan!!) ja iskä sano et mulle pitäis hankkia iPad, mutta en tiiä siitä. WebKameraki olis kätevä että näkis kavereita edes netin kautta. KAIKKI LATAA SKYPEN!! (..siis jotka haluaa puhuu mun kanssa..) :D
Luin tossa vanhaa blogia, jonka nyt kyl poistin, niin oli kyl mielenkiintosta nähä miten mun ajatukset on muuttunu puolen toista vuoden aikana..
Näitä saa sitten kommentoida ja kysyä kaikkea maan ja taivaan väliltä (ehkä vaihtoon liittyen enimmäksee :D) nii vastailen niihin mahd pian!
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Ihan näin aluksi..
Okei voisin alottaa nyt kertomalla tälläset perusjutut ja sitte vasta siirryn ton vaihto-oppilasvuoden analysointiin.
Oon siis 16,5-vuotias (:DD) tyttö Anna-Maria Vantaalta, mutta käytän yleensä lempinimeä Vänskä. On niitä muitankin esim. manki, amzi, izma, anma.. Itsestä muuten sen verran että oon sosiaalinen ja tykkään olla paljon ihmisten kanssa. Puhun semi paljon ja joskus pikkusen liikaaki :D Välillä ihmettelen ite mistä löydän kaiken energian tähän kaikkeen säätämiseen! Harrastuksina mm. viulun soitto, laulu (laulan kahessa kuorossa), boulderointi (=seinäkiipeilyy ilman valjaita tai mitää turvaköysii) ja kun vähän aikaa sitte lopetin pesiksen niin oon ruvennu tuomaroimaan.
Perheeseen kuuluu äiti, isä & kaks pikkuveljee Johannes ja Pietari. Ja vielä puol kuukautta labradorinnoutaja uros Lloyd, joka on tullu jenkeistä jatkamaan opaskoirasukua Suomeen. Rakastan eläimiä eikä yhtään haittais jos tulevalla isäntäperheellä olisi joitain eläimiä :)
Sitten asian ytimeen.. Oon melkeen aina halunnut lähteä vaihtoon. Äiti on ollu jenkeissä vaihdossa ja sillon joskus kun äiti siitä kerto niin halusin lähteä myös. Hain ekana vaihtoon joskus viime marraskuussa. Laitoin Rotareille hakemuksen ja kävin haatattelussa mutta mikään klubi ei tänä vuonna lähetä Uutee-Seelantii vaihto-oppilaita, niin kävi huonommin sen kanssa. Ajattelin myös hakea YFU:n kautta mutta se sitten jäi. Lopulta hain Exploriuksen kautta ja vähän ennen joulua kävin haastattelussa ja sain viestiä että pääsen vaihtoon!! Koska kuitenkin halusin lähteä vasta tammikuussa niin sain lopulliset hakupaperit vasta pari päivää sitten.
Miksi halusin just Uuteen-Seelantiin? Halusin lähteä johonkin maahan missä puhutaan englantia koska haluan puhua ensin sitä hyvin ennen kun opettelen muita..
Pienempänä ajattelin että haluan lähteä jenkkeihin mutta sitten viime kesänä käytiin lomailemassa perheen kanssa siellä ja äiti oli ollut siellä vaihdossa ja se on niin sellanen "perus paikka" (ei että siinä on jotain vikaa jos lähtee sinne vaihtoon, vaan kun sinne pääsee nykyään kuitenkin aika helposti..) niin halusin jotain erilaista.
Aattelin myös Kanadaa mutta kävin siellä kuoromatkalla viime kesänä enkä kuitenkaan oikeen lämmenny sille. Kävi mulla joskus mielessä Etelä-Afrikkakin mutta oon asunut siellä pienenä ja haluan vanhempana vielä käydä Afrikassa tai asuaki siellä. Australia kuulosti siistiltä mutta sinneki menee porukkaa sen verran vaihtoon että halusin vielä jotain erilaista.
Seuraavaks huomasin että jos lähtee Australiasta vielä kauemmas (Suomesta katottuna) päätyy Uuteen-Seelantiin. Rakastuin sen luontoon ja siihen että Uudessa-Seelannissa Outdoor Education on pakollinen aine. Sekin että siellä harrastetaan kaikkea vähän extremeäkin (koskenlaskua, benji hyppyjä..) kuulosti siistiltä! Ihastuin myös NZ:nnin alkuperäiskansaa Maoreihi. Mua on aina kiinnostanu kaikki tollanen, ja niillä on vielä oma kieli mitä haluisin opetella ainakin perusteet.
Hakupakettiin kuuluu:
- Hakulomakkeet (Henkilötiedot, Luonne+Arkielämä, Odotukset+Harrastukset)
- Kirje Isäntäperheelle
- Kirje vanhemmilta Isäntäperheelle
- Valokuvaesittely
- Koulumenestys (Yläaste+Lukio)
- Lääkärintodistus
- Sääntöjen hyväksyminen
- Pari kuvaa itsetä
- Kopio passista
Oon siis 16,5-vuotias (:DD) tyttö Anna-Maria Vantaalta, mutta käytän yleensä lempinimeä Vänskä. On niitä muitankin esim. manki, amzi, izma, anma.. Itsestä muuten sen verran että oon sosiaalinen ja tykkään olla paljon ihmisten kanssa. Puhun semi paljon ja joskus pikkusen liikaaki :D Välillä ihmettelen ite mistä löydän kaiken energian tähän kaikkeen säätämiseen! Harrastuksina mm. viulun soitto, laulu (laulan kahessa kuorossa), boulderointi (=seinäkiipeilyy ilman valjaita tai mitää turvaköysii) ja kun vähän aikaa sitte lopetin pesiksen niin oon ruvennu tuomaroimaan.
Perheeseen kuuluu äiti, isä & kaks pikkuveljee Johannes ja Pietari. Ja vielä puol kuukautta labradorinnoutaja uros Lloyd, joka on tullu jenkeistä jatkamaan opaskoirasukua Suomeen. Rakastan eläimiä eikä yhtään haittais jos tulevalla isäntäperheellä olisi joitain eläimiä :)
Sitten asian ytimeen.. Oon melkeen aina halunnut lähteä vaihtoon. Äiti on ollu jenkeissä vaihdossa ja sillon joskus kun äiti siitä kerto niin halusin lähteä myös. Hain ekana vaihtoon joskus viime marraskuussa. Laitoin Rotareille hakemuksen ja kävin haatattelussa mutta mikään klubi ei tänä vuonna lähetä Uutee-Seelantii vaihto-oppilaita, niin kävi huonommin sen kanssa. Ajattelin myös hakea YFU:n kautta mutta se sitten jäi. Lopulta hain Exploriuksen kautta ja vähän ennen joulua kävin haastattelussa ja sain viestiä että pääsen vaihtoon!! Koska kuitenkin halusin lähteä vasta tammikuussa niin sain lopulliset hakupaperit vasta pari päivää sitten.
Miksi halusin just Uuteen-Seelantiin? Halusin lähteä johonkin maahan missä puhutaan englantia koska haluan puhua ensin sitä hyvin ennen kun opettelen muita..
Pienempänä ajattelin että haluan lähteä jenkkeihin mutta sitten viime kesänä käytiin lomailemassa perheen kanssa siellä ja äiti oli ollut siellä vaihdossa ja se on niin sellanen "perus paikka" (ei että siinä on jotain vikaa jos lähtee sinne vaihtoon, vaan kun sinne pääsee nykyään kuitenkin aika helposti..) niin halusin jotain erilaista.
Aattelin myös Kanadaa mutta kävin siellä kuoromatkalla viime kesänä enkä kuitenkaan oikeen lämmenny sille. Kävi mulla joskus mielessä Etelä-Afrikkakin mutta oon asunut siellä pienenä ja haluan vanhempana vielä käydä Afrikassa tai asuaki siellä. Australia kuulosti siistiltä mutta sinneki menee porukkaa sen verran vaihtoon että halusin vielä jotain erilaista.
Seuraavaks huomasin että jos lähtee Australiasta vielä kauemmas (Suomesta katottuna) päätyy Uuteen-Seelantiin. Rakastuin sen luontoon ja siihen että Uudessa-Seelannissa Outdoor Education on pakollinen aine. Sekin että siellä harrastetaan kaikkea vähän extremeäkin (koskenlaskua, benji hyppyjä..) kuulosti siistiltä! Ihastuin myös NZ:nnin alkuperäiskansaa Maoreihi. Mua on aina kiinnostanu kaikki tollanen, ja niillä on vielä oma kieli mitä haluisin opetella ainakin perusteet.
Hakupakettiin kuuluu:
- Hakulomakkeet (Henkilötiedot, Luonne+Arkielämä, Odotukset+Harrastukset)
- Kirje Isäntäperheelle
- Kirje vanhemmilta Isäntäperheelle
- Valokuvaesittely
- Koulumenestys (Yläaste+Lukio)
- Lääkärintodistus
- Sääntöjen hyväksyminen
- Pari kuvaa itsetä
- Kopio passista
torstai 28. heinäkuuta 2011
PAPERIT!!
Eilen siis tuli kaikki loput hakemuspaperit. Voisin siis alkaa kirjotella tänne oikeestiki jotai juttuu.. Älkää ihmetelkö jos kaikki edelliset tekstit (tai se yks) hävii ku aattelin alottaa iha puhtaalt pöydält ja sellast.
Tällänen nopee katsaus ja huomen sit vaik kirjottelen lisää..
Tällänen nopee katsaus ja huomen sit vaik kirjottelen lisää..
maanantai 7. helmikuuta 2011
Alkuhösäystä
Eli siis tein tän blogin et voin kirjotella tänne kaikkee liittyen vaihto-oppilas matkaa Uutee-Seelantii tammikuust 2012. Jänskättää jo vaik siihe on vast vuos mut en sit laita tänne viel paljo mitää juttui mut lukekaa sitte jossai vaihees.
Tuli kauhee halu ulkomaille ja Uutee-Seelantii ku Sara lähti Ausseihi. Oon iha menos mut sitä enne on viel sikan kaikkee: kuoromatka Pietarii, koulu loppuu, kesätyöt, kuoromatka Tampereelle, Ruotsin risteily, MUSIKAALI ja 2. vuoden 3 jaksoo opiskeluu.. Haluisin lähtee vaik heti!
Haluisin tietää minne meen, ku en tiiä siitäkää. Tiiän vaa et meen Uutee-Seelantii, mut en enempää siitä. Jos saisin toivoo haluisin pohjois saarelle koska siel on lämpimänpi ku eteläs :D Aucklandis olis ny 25 astet!
sitte pari kuvaa mitä bongasin netist ku tuli himo päästä kattooo jotai jänskää!
Pakko vähä lisäillä juttuu tänne ku en jaksa kirjottaa uutta.
hehee ny on siis maksettu vahvistusmaksu. sit enää lääkärintarkastus ja muut paperit, mut ne saan täyttää vast heinäkuus ku exploriuksel on pikkunen kiire heinäkuun lähtiöide kaa..
Tuli kauhee halu ulkomaille ja Uutee-Seelantii ku Sara lähti Ausseihi. Oon iha menos mut sitä enne on viel sikan kaikkee: kuoromatka Pietarii, koulu loppuu, kesätyöt, kuoromatka Tampereelle, Ruotsin risteily, MUSIKAALI ja 2. vuoden 3 jaksoo opiskeluu.. Haluisin lähtee vaik heti!
Haluisin tietää minne meen, ku en tiiä siitäkää. Tiiän vaa et meen Uutee-Seelantii, mut en enempää siitä. Jos saisin toivoo haluisin pohjois saarelle koska siel on lämpimänpi ku eteläs :D Aucklandis olis ny 25 astet!
sitte pari kuvaa mitä bongasin netist ku tuli himo päästä kattooo jotai jänskää!
Pakko vähä lisäillä juttuu tänne ku en jaksa kirjottaa uutta.
hehee ny on siis maksettu vahvistusmaksu. sit enää lääkärintarkastus ja muut paperit, mut ne saan täyttää vast heinäkuus ku exploriuksel on pikkunen kiire heinäkuun lähtiöide kaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)