Just a little something.

I haven't been writing here in a while sorry about that.

School is back on and my weeks from now on are starting to look pretty full of school stuff, for example musical rehearsals, violin and singing stuff.
In a week I'll have two auditions, one for our school's musical Nahkatakkinen tyttö ('A Girl With A Leather Jacket') which is performed in January. And the other one is to Sibelius Academy for singing lessons. I'm applying to be a practice student, where the actual classical singing students from the Academy teach me so they won't be professionals but anyways I believe I could still learn heaps from them.

Another thing what I haven't talked about is that my sister form Germany, Lena, was here and we had so much fun! It was like we had just been together although it had been a whole year since we last saw each other. And after she had left she was just a dream. I couldn't believe she had just been with me in Finland for a week or so.. But we had so much fun! We went to my grandparents summer cottage for a night, we went to Suomenlinna, 'A Fortress of Finland', we went to a party to my bf's house and so on... Unfortunately I had work on two days so I had to leave her home or the other time she had some time to go shopping.

This happens when you let your workmates hug you. I walked around like 10 minutes before someone told me that 'btw you have something on your back.' We had a good laugh tho!

We got some strawberries from our backyard. 

I went to see the Tall Ship's Races. Next year if I haven't got anything on the day they arrive I would love to go with them. They always recruit people from a harbor to another.

I also got to enjoy my time at the sea. First I went sailing with a good friend of mine to a little sailing boat for two. The boat itself was really cute, pink 'Love Boat'. It was the first time I got to try that and it was interesting. My abs didn't like it so much so we had to have these little break in the between.

After the sailing with my friend I left out on the sea with three guys. We camped on and island and luckily there weren't anyone else there because they probably wouldn't have been so excited about the peace and harmony we brought with us! ;) We decided to make some burn marks around the fire place (not into living trees or anything!).
The next day or in the early morning it started to rain and our window started leaking.. In the end it was okay but maybe next time we should pick a day when it isn't gonna rain.

Just last week we went camping into the woods with couple mates and AGAIN it started to rain in the morning... We really aren't good with this!

 Holma-Saarijärvi was the island where we camped.

Our men in the woods!

And last but not least, today I went to Helsinki and enjoyed the Restaurant Day. It is a day when anyone can have a restaurant in their backyard for example. I went to see my friends burger restaurant where they had a window open from their apartment to the patio where people could sit (on the concrete) and listen to music and couple live bands.

If I ever live in Helsinki on a good spot I will also take part in the restaurant day. I was thinking about setting up a bakery maybe. But that's not gonna happen for a while.

Retro Station

Next time I will probably just talk about theatre and musical and everything to do with those things!!

Sydney

Kun laskeuduttiin Sydneyyn pystyin näkemään Opera Housen ikkunasta. Se oli upean näköistä. Iltarusko kajasti horisontissa ja Opera Housen valot heijastivat kaikki sen muodot.
Maahantulo lomakkeeseen jouduin vastaamaan kysymykseen olenko ollut farmilla viimeisen 30 päivän aikana ja tottakai olen ollut. No jouduin sitten menemään erikois tarkastuksen kautta, mutta eihän ne edes avannut mun laukkua, koska vastasi ettei mulla ole yhtään likaisia vaatteita mukana. Ja mun Visakin toimi ihan hyvin. Ärsyttää vain välillä vastailla kysymyksiin asutko Uudessa Selannissa? No teknisesti en mutta käytännössä kyllä.

Mun suomenkieli pääsi todelliselle koetukselle, kun saavuin Satun luokse. Vastasin ensin kaikkeen aika lailla englanniksi, mutta kyllä se sitten siitä alkoi toipua. Pääsin kuitenkin puhumaan englantia Satun puolison ja poika-in-lawn kanssa, joten se helpotti asiaa huomattavasti. Ja joka kerta kun Satu tai Inkeri puhuivat Suomea, mulla meni hetki että aloin ymmärtää. Yhden kerran en ymmärtänyt kokonaista lausetta.
Loppu illasta aloin jo päästä kärryille suomenkielen kanssa. Paitsi jos joku nopeasti sanoi mulle jotain suomeksi automaattisesti vastasin englanniksi. Ja pyysinkin anteeksi, että jos tulevaisuudessakin vastaan englanniksi.
Suomi tuntuu niin kömpelöltä.

Mutta jo nyt rakastan Sydneytä. En ole piitkään aikaan ollut suuressa kaupungissa. Ja tuntui jo ihanalta kävellä Wellingtonissa, koska kukaan ei tunne sinua, kukaan ei välitä mihin olet menossa.
Ja Mastertonin 23 000 ihmisen ja farmin 800 lampaan jälkeen 5,5 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu todella suurelta. Ja muutenkin, koska en varmaan koskaan ole käynyt näin suuressa kaupungissa. Tai en tiedä Berliinistä. Mutta kun ajo lentokentältä, joka aika keskustassa, kestää noin tunti Manlyyn eli suburb missä Satu asuu.

Athletics Day and Gandalf!!

Eilen oli Athletic's Day at school. Kaikki pukeutuivat house-väreihin ja olivat kannustamassa omia kilpailijoitaan. Pari viikkoa sitten oli karsinnat ja eilen oli kaikkien esimerkiksi juoksussa 14 parhaan karsinnat finaaleihin. Lajeina oli 100m, 200m, 400m, pituushyppy, kuulantyöntö ja kiekon heitto. Lopuksi oli vielä viestijuoksut jokaiselta ikäluokalta, Under 14, Under 15, Under 16 ja Under 19, tupien välillä. Mä olin edustamassa Tararuaa Under 19 Girls -ikäluokassa. Ja jokaiselta kotilokalta oli myös oma ryhmänsä, mutta en ollut siinä mukana.
100m Under 19 Girls pääsin finaaliin asti, jossa kilpaili 8 parasta. Olin 6, mutta kaikki muut harrastivat yleisurheilua tai muuten urheilivat paljon. Kaikki sanoi, että olen nopea ja harrastanko jotain urheilulajia, mutta oli pakko vastat, että mun ainoa urheilu Suomessa oli kävely tai itseasiassa juoksu bussipysäkille ja bussipysäkiltä kouluun, ja sama takaisin. Juoksin myös 200m ja pääsin tekemään kiekonheittoa ja pituushyppyä. Kiekonheitto oli niin huono. Olin karsinnoissa saanut 19 metriä ihan tosta vain, mutta nyt sain vain 17 metriä. Pituushyppy meni ihan hyvin, tulin kolmanneksi, kun hyppäsin 4,11 metriä. Koko athletics juttu ei kuitenkaan ollut paras idea mun vasemman reiden ja polven mielestä, joten juoksut nyt meni miten meni ja olisin varmaan hyvänä päivänä hypännytkin pidemmälle ja päässyt toiseksi.
Koko athleticseissa kerätään siis pisteitä omalle Houselle. Pisteitä kerätään koko vuosi erilaisissa tapahtumissa ja vuoden lopuksi katsotaan kuka voitti. Tararua oli viime vuonna toiseksi viimeinen, mutta sen ei pidä antaa häiritä. Tänä vuonna noustaan. Sain ainakin pari pistettä, koska olin melkein aina ainoa Tararualta tekemässä kaikkia Athleciseja.

Pahoittelen muuten huonoa suomenkieltä. Alan huomata, ettei mun joissain lauseissa oikein ole mitään järkeä, mutta en osaa korjata niitä. Torstaina unohdin mikä on neljä suomeksi. Yritin tehdä yhtä äänenavausta suomeksi. Aloitetaan yhdestä äänestä ja jokainen numero on tietty ääni, aina kokonainen korkeampi. "One - one, two, one - one, two, three, two, one - one, two, three, four, three, two, one ..." Suomeksi laskut tyssäsi kolmeen.
Olin siis torstaina Wellingtonissa kuuntelemassa yhtä kuoroa UK:sta. Laulu oli todella puhdasta, mutta sooloja oli hiukan liikaa ja olisin halunnut kuulla a capellana, koska koko ajan mukana oli orkesteri. Mutta oli todella hyvä. Ja päivän kohokohta oli, kun bongattiin Sir Ian McKellen! Ihmeteltiin ensin, että mies näyttää todella tutulta ja lopulta käytiin kysymässä: "Anteeksi, mutta näyttelittekö te Gandalfia Lord of The Ringsissä?" KYLLÄ OLI!! Sir oli niin söpö sen poikaystävän kanssa pinkki neule päällä. Ne oli katsomassa samaa konserttia kuin me. Ja jätkät kävi samassa vessassa kun se. Kysyttiin saadaanko ottaa kuva, mutta ei saatu.. Olen ollut samassa konsertissa ja puhunut McKellenin kanssa. Ja sain vielä tietää, että yksi meidän koulun opettaja on ehkä mukana The Hobbit -leffan kuvauksissa hobittina. Hän on oikeasti ihan hobitin näköinen. Ja hauskinta on, että osa hänen perheestä on ollut mukana aikaisemmissa leffoissa.

Tänään on todella huono sää. Meidän piti mennä tänään serkun synttäreille, mutta joet tulvii yli ja tukkii tiet. Wellingtonissa on annettu tuulivaroitus 120-140 km/h tuulelle. Koko yön on satanut kaatamalla ja töissä oli mukava kuunnella sadetta peltikaton läpi. Töissä, kun sanoin, että tänään on mun serkun synttärit, niin kaikki olis, että onko mulla täällä sukulaisia vai onko se tullut tänne asti ja huomenna se lähtee Suomeen. Ei, ei, ei, ei.. Mulla ei ole serkkuja tai sukulaisia täällä (taas yksi hyvä syy tulla Uuteen-Seelantiin) ja kyseessa on siis mun hostserkku. Olin siis töissä viime yönä kello 8 pm - 3.45 am. Onneksi sain kyydin kotiin koulukaverilta, niin ei tarvinnut kävellä tossa säässä kotiin.


Puhuin yksi päivä Sannin kanssa kuinka meistä on tullut paljon hiljaisempia kuin Suomessa. On mukava vain kuunnella ihmisiä. Ihmiset ei oikeasti tunnistaisi mua jos näkisi mut näin hiljaisena. Alkuviikosta äiti tuli aamulla kysmään onko mulla kaikki okei, koska olen niin hiljaa. Kotona en puhu paljoa, koulussa puhun yleensä jos joku puhuu mulle, muuten olen aikalailla hiljaa. Istuskelen Common Roomin sohvalla ja kuuntelen muiden juttuja. Jos en ymmärrä jotain sanaa, yritän ymmärtää asiayhteyden. Tykkään olla hiljaa. En pysty kuvittelemaan, että sanon tämän ääneen, mutta tykkään siitä, että saan vain istua ja olla. Välillä suljen itseni kokonaan englannilta, Common Roomissa kuulen vain puheensorinaa, mutta en pysty erottamaan mitään. Silloin ajattelen jotain aivan omaa. Kuinka onnellinen olen, kuinka ihana mahdollisuus tämä on ja niin kuin Sanni sanoin "You can't buy experiences, you have experience them."

Eilen huomasin, että mun piti oikeasti ajatella, että ihmiset puhuva englantia, eikä se ole mun äidinkieli. Se tuntuu nykyään niin luonnolliselta, ja pikkusen pelottaa, että jossain vaiheessa alan vain puhumaan suomea, mutta aina kun avaan suuni automaattisesti sieltä tulee englantia. Pitää välillä oikein ajatella, että puhun englantia enkä suomea. Enkä välttämättä muista olenko käynyt keskustelut suomeksi vai englanniksi, koska se on melkein se ja sama. Yllätyin myös eilen töissä, että aloin automaattisesti laskemaan tuotteita englanniksi.