Athletics Day and Gandalf!!

Eilen oli Athletic's Day at school. Kaikki pukeutuivat house-väreihin ja olivat kannustamassa omia kilpailijoitaan. Pari viikkoa sitten oli karsinnat ja eilen oli kaikkien esimerkiksi juoksussa 14 parhaan karsinnat finaaleihin. Lajeina oli 100m, 200m, 400m, pituushyppy, kuulantyöntö ja kiekon heitto. Lopuksi oli vielä viestijuoksut jokaiselta ikäluokalta, Under 14, Under 15, Under 16 ja Under 19, tupien välillä. Mä olin edustamassa Tararuaa Under 19 Girls -ikäluokassa. Ja jokaiselta kotilokalta oli myös oma ryhmänsä, mutta en ollut siinä mukana.
100m Under 19 Girls pääsin finaaliin asti, jossa kilpaili 8 parasta. Olin 6, mutta kaikki muut harrastivat yleisurheilua tai muuten urheilivat paljon. Kaikki sanoi, että olen nopea ja harrastanko jotain urheilulajia, mutta oli pakko vastat, että mun ainoa urheilu Suomessa oli kävely tai itseasiassa juoksu bussipysäkille ja bussipysäkiltä kouluun, ja sama takaisin. Juoksin myös 200m ja pääsin tekemään kiekonheittoa ja pituushyppyä. Kiekonheitto oli niin huono. Olin karsinnoissa saanut 19 metriä ihan tosta vain, mutta nyt sain vain 17 metriä. Pituushyppy meni ihan hyvin, tulin kolmanneksi, kun hyppäsin 4,11 metriä. Koko athletics juttu ei kuitenkaan ollut paras idea mun vasemman reiden ja polven mielestä, joten juoksut nyt meni miten meni ja olisin varmaan hyvänä päivänä hypännytkin pidemmälle ja päässyt toiseksi.
Koko athleticseissa kerätään siis pisteitä omalle Houselle. Pisteitä kerätään koko vuosi erilaisissa tapahtumissa ja vuoden lopuksi katsotaan kuka voitti. Tararua oli viime vuonna toiseksi viimeinen, mutta sen ei pidä antaa häiritä. Tänä vuonna noustaan. Sain ainakin pari pistettä, koska olin melkein aina ainoa Tararualta tekemässä kaikkia Athleciseja.

Pahoittelen muuten huonoa suomenkieltä. Alan huomata, ettei mun joissain lauseissa oikein ole mitään järkeä, mutta en osaa korjata niitä. Torstaina unohdin mikä on neljä suomeksi. Yritin tehdä yhtä äänenavausta suomeksi. Aloitetaan yhdestä äänestä ja jokainen numero on tietty ääni, aina kokonainen korkeampi. "One - one, two, one - one, two, three, two, one - one, two, three, four, three, two, one ..." Suomeksi laskut tyssäsi kolmeen.
Olin siis torstaina Wellingtonissa kuuntelemassa yhtä kuoroa UK:sta. Laulu oli todella puhdasta, mutta sooloja oli hiukan liikaa ja olisin halunnut kuulla a capellana, koska koko ajan mukana oli orkesteri. Mutta oli todella hyvä. Ja päivän kohokohta oli, kun bongattiin Sir Ian McKellen! Ihmeteltiin ensin, että mies näyttää todella tutulta ja lopulta käytiin kysymässä: "Anteeksi, mutta näyttelittekö te Gandalfia Lord of The Ringsissä?" KYLLÄ OLI!! Sir oli niin söpö sen poikaystävän kanssa pinkki neule päällä. Ne oli katsomassa samaa konserttia kuin me. Ja jätkät kävi samassa vessassa kun se. Kysyttiin saadaanko ottaa kuva, mutta ei saatu.. Olen ollut samassa konsertissa ja puhunut McKellenin kanssa. Ja sain vielä tietää, että yksi meidän koulun opettaja on ehkä mukana The Hobbit -leffan kuvauksissa hobittina. Hän on oikeasti ihan hobitin näköinen. Ja hauskinta on, että osa hänen perheestä on ollut mukana aikaisemmissa leffoissa.

Tänään on todella huono sää. Meidän piti mennä tänään serkun synttäreille, mutta joet tulvii yli ja tukkii tiet. Wellingtonissa on annettu tuulivaroitus 120-140 km/h tuulelle. Koko yön on satanut kaatamalla ja töissä oli mukava kuunnella sadetta peltikaton läpi. Töissä, kun sanoin, että tänään on mun serkun synttärit, niin kaikki olis, että onko mulla täällä sukulaisia vai onko se tullut tänne asti ja huomenna se lähtee Suomeen. Ei, ei, ei, ei.. Mulla ei ole serkkuja tai sukulaisia täällä (taas yksi hyvä syy tulla Uuteen-Seelantiin) ja kyseessa on siis mun hostserkku. Olin siis töissä viime yönä kello 8 pm - 3.45 am. Onneksi sain kyydin kotiin koulukaverilta, niin ei tarvinnut kävellä tossa säässä kotiin.


Puhuin yksi päivä Sannin kanssa kuinka meistä on tullut paljon hiljaisempia kuin Suomessa. On mukava vain kuunnella ihmisiä. Ihmiset ei oikeasti tunnistaisi mua jos näkisi mut näin hiljaisena. Alkuviikosta äiti tuli aamulla kysmään onko mulla kaikki okei, koska olen niin hiljaa. Kotona en puhu paljoa, koulussa puhun yleensä jos joku puhuu mulle, muuten olen aikalailla hiljaa. Istuskelen Common Roomin sohvalla ja kuuntelen muiden juttuja. Jos en ymmärrä jotain sanaa, yritän ymmärtää asiayhteyden. Tykkään olla hiljaa. En pysty kuvittelemaan, että sanon tämän ääneen, mutta tykkään siitä, että saan vain istua ja olla. Välillä suljen itseni kokonaan englannilta, Common Roomissa kuulen vain puheensorinaa, mutta en pysty erottamaan mitään. Silloin ajattelen jotain aivan omaa. Kuinka onnellinen olen, kuinka ihana mahdollisuus tämä on ja niin kuin Sanni sanoin "You can't buy experiences, you have experience them."

Eilen huomasin, että mun piti oikeasti ajatella, että ihmiset puhuva englantia, eikä se ole mun äidinkieli. Se tuntuu nykyään niin luonnolliselta, ja pikkusen pelottaa, että jossain vaiheessa alan vain puhumaan suomea, mutta aina kun avaan suuni automaattisesti sieltä tulee englantia. Pitää välillä oikein ajatella, että puhun englantia enkä suomea. Enkä välttämättä muista olenko käynyt keskustelut suomeksi vai englanniksi, koska se on melkein se ja sama. Yllätyin myös eilen töissä, että aloin automaattisesti laskemaan tuotteita englanniksi.