London

Ärsyttää kun yrtiän etsiä nettiyhteyttä, mutta en jaksa lähteä etsimään paikkaa mistä voisin ostaa tai missä olis ilmanen. Voisin koittaa, jos Starbucksissa olisi maksullinen Wi-Fi. Olen siis päässyt Lontooseen ja nyt sitä on sellaset 7 tuntia odottelua. Kauppoja täällä kyllä on, mutta en jaksaisi raahata näitä kamoja koko ajan mukana. Mun jännitys on piiloutunut ihan sairaan hyvin ja tunnen itseni jotenkin rauhalliseksi ja tiedän minne mun pitää mennä, siis tiedän, että seuraavaksi lähden Hong Kongiin Cathay Pacificin lennolla, mutta edelleenkin määränpää on hämärä. Tuntuu tosi kaukaiselta ja oudolta olla yksin Lontoon lentokentällä. Täällä on todella paljon intialaisia tai intialaistaustaisia. Pelottaa myös mun kamojen puolesta, koska en kyllä todellakaan halua, että mitään viedään tai muuta. Kävin lentokoneessakin vessassa, ettei täällä tarvitsisi niin rampata vessassa ja raahata kaikkia kolmea laukkua mukana. Starbucks houkuttelee juomaan kaakaota. Sitten saisin istuskella siellä niin kauan kun haluan. Se ei ole niin avoimella paikallakaan jos menen jonnekin nurkkaan, joten mun on helpompi vahtia muita ihmisiä ja mun tavaroita.
Tajusin juuri, että tää Heathrow on todella suuri kenttä, koska joillekin gateille sanotaan, että menee 20 minuuttia. Pitää myös pitää silmällä noita tauluja, jonne ilmestyy kaikki muutostiedot ja mun gate, koska en tiedä vielä yhtään minnepäin mun pitäisi suunnistaa. Olen suurinpiirtein terminaalin keskellä, joten täältä pääsee "nopeasti", joka paikkaan.

Kävin vähän kävelemässä, mutta en kauan jaksa, koska nää laukut painaa ihan kunnioitettavasti. Olin aluksi ajatellut, että mun seuraava lento lähtee 20.45, mutta kun tarkistelin lentotietoja ja koodeja niin huomasin, että mun lento lähteekin vasta 22.05. Eli tässä on vielä sellaset 5 tuntia aikaa. Jossain vaiheessa haen EAT.:ista ruokaa. En saanut mistään Wi-Fiä, koska siinä oli joku ihmeellinen maksu tapa. Että ensin käytän sitä yhteyttä, ja sitten vasta lasku tulee perässä. Ja lasku tulee vasta kuukauden lopussa. En tajunnut sitä, joten en laittanut mitään tietoja. Nyt pärjätään ilman. Jos joku nyt ihmettelee mistä näitä tekstejä sitten tulee, jos mulla ei ole nettiä, niin kirjottelen näitä tavalliselle wordille, ja kun saan nettiyhteyden niin lisään nämä tekstit blogiin. On näissä kyllä sitten paljon lukemistakin.

Huomasin juuri mikä on kaikkein rasittavinta tälläsillä lentomatkoilla: mulla tulee pää kipeäksi, kun en pääse ulkoilmaan. No nyt tuli myös siitä, kun en ole juonut pitkään aikaan. Pitää ostaa vettä sen verran, ettei tule koneessa pää kipeäksi. Nyt odottelen, että mun lento tulisi edes näkyviin infotaululle.
Kattelin äsken kun ohi meni labradorinnoutaja- ja snautseripennut. Ne oli jotain huume- tai pommikoiria. Se labbis vaan haisteli kaikkea ja nuuskutti menemään.
Mun pitäisi mennä vaihtamaan rahaa NZ Dollareiksi, mutta en jaksa mennä säätämään. Paikka on varmasti oikea, kun siinä lukee "exchange" ja "change", mutta en jaksa nyt.
Ainiin nyt aloitin neulomisenkin, että lennolla saan villasukat ittelleni, jos tulee kylmä. En ihan tarkoituksella ottanut koneeseen mukaan villasukkia, koska tiesin, että tulen neulomaan. Jo tulee kylmä, niin turbo vauhtipäälle. Yksi nainen katsoi mua hymyillen, kun näki että mä neulon, mutta joku pari vuotta mua vanhempi tyttö katto vähän pitkään.


Tajusin muuten, etta saakohan Uudessa Seelanissa juoda raanavetta? Ma nimittain inhoon pullovetta. Huomasin sen tanaan taas uudestaan, kun ostin vetta ja paton edesta ma sita vaan join.

Jannaa en ole koskaan ollut Aasiassa. Istun taalla koneessa ja odotan etta paastaisiin lahtemaan. Onneksi istun reunassa eika mun toisella puolella ole ketaan. Saan rauhassa vaeltaa vessassa ja katsella leffoja.
Ja nyt mun kone sekos. Se ei anna enaa kirjottaa suomea. No talla mennaan.

HEL - LHR

Joo joo nyt ollaan päästy Itämeren ylle kokonaan pois Suomesta. Kuuntelen vaan musaa ja yritän hillitä itseni. No olen loppujen lopuksi yllättävän rauhallinen. Ei tunnu siltä, että lähtisin pitkäksikin aikaa pois, koska olen aiemminkin lentänyt yksin n. 18 tuntia. Tulin silloin jenkeistä lomalta Los Angeles - Vancouver - Frankfurt - Helsinki. Eli sillä tavalla tää ei ole uutta ja tiedän, että tää tulee olemaan todella raskasta vieraalla kielellä, toisessa maassa, eri kulttuurissa, eri ihmisten kanssa. Edellisellä kerralla olin kuitenkin tulossa kotiin.
Nyt aletaan jakamaan kanasalaattia ja juotavaa.
Tajusin myös, että kun pääsen Uuteen Seelantiin, niin mun on pakko ostaa liittymä ja datapaketti, että pääsen ottamaan yhteyttä keneenkään. Mulle siis pystyy lähettämään kännykkään viestejä, mutta en voi vastata niihin. Mutta en aio pelkästään olla yhteyksissä Suomeen, että ensin saan oman elämän kuntoon ja alkuun siellä puskassa (niinkuin Johannes asian ilmaisi). Sain ohjeeksikin, että aluksi en saisi ottaa paljoa yhtään yhteyttä Suomeen, koska elän siellä enkä voi keskittyä johonkin muuhun.

En oikein ymmärrä mitään tästä koko jutusta. Olen ihan hukassa mihin oon menossa? Kuinka kauan matkustan sinne? Miksi menen sinne? Kuka/Ketä siellä on? Kauan olen siellä? Miten mun pitää selviytyä siellä? Millä kielellä mä siellä toimin?

Mä tykkään lentää ja nautin siitä, että pääsen uuteen paikkaan. Lentokone merkitsee mulle aina uutta upeaa paikkaa, jonka saan kokea, jotakin uutta ja erilaista.

Huomasin, että mulla on Johanneksen luokkasormus sormessa. Pieni herkistymisen paikka.. En pääse näkemään sen rippijuhlia tai muutenkaan puhumaan ja kuuntelemaan sen hauskoja juttuja koulusta ja muista sähläyksistä. Pietarilta haluisin olla kuulemassa ensikokemuksia yläkoulusta ja kuunnella kun se selittää kaikkea futiksesta, mistä en kyllä yleensä tajua puoliakaan. :') Äidin kanssa on ihana analysoida ja arvioida muita ihmisiä. Tulen niin kaipaamaan sitä. Isän kanssa ei niin paljon puhuta, mutta me ollaan molemmat niin vänskiä, että ymmärretään toisiamme ainakin välillä, kun puhutaa äidin kanssa.
Olen kyllä niin happy, etten laittanut meikkiä ollenkaan. Ajattelin, mutta onneksi jätin laittamatta.