London

Ärsyttää kun yrtiän etsiä nettiyhteyttä, mutta en jaksa lähteä etsimään paikkaa mistä voisin ostaa tai missä olis ilmanen. Voisin koittaa, jos Starbucksissa olisi maksullinen Wi-Fi. Olen siis päässyt Lontooseen ja nyt sitä on sellaset 7 tuntia odottelua. Kauppoja täällä kyllä on, mutta en jaksaisi raahata näitä kamoja koko ajan mukana. Mun jännitys on piiloutunut ihan sairaan hyvin ja tunnen itseni jotenkin rauhalliseksi ja tiedän minne mun pitää mennä, siis tiedän, että seuraavaksi lähden Hong Kongiin Cathay Pacificin lennolla, mutta edelleenkin määränpää on hämärä. Tuntuu tosi kaukaiselta ja oudolta olla yksin Lontoon lentokentällä. Täällä on todella paljon intialaisia tai intialaistaustaisia. Pelottaa myös mun kamojen puolesta, koska en kyllä todellakaan halua, että mitään viedään tai muuta. Kävin lentokoneessakin vessassa, ettei täällä tarvitsisi niin rampata vessassa ja raahata kaikkia kolmea laukkua mukana. Starbucks houkuttelee juomaan kaakaota. Sitten saisin istuskella siellä niin kauan kun haluan. Se ei ole niin avoimella paikallakaan jos menen jonnekin nurkkaan, joten mun on helpompi vahtia muita ihmisiä ja mun tavaroita.
Tajusin juuri, että tää Heathrow on todella suuri kenttä, koska joillekin gateille sanotaan, että menee 20 minuuttia. Pitää myös pitää silmällä noita tauluja, jonne ilmestyy kaikki muutostiedot ja mun gate, koska en tiedä vielä yhtään minnepäin mun pitäisi suunnistaa. Olen suurinpiirtein terminaalin keskellä, joten täältä pääsee "nopeasti", joka paikkaan.

Kävin vähän kävelemässä, mutta en kauan jaksa, koska nää laukut painaa ihan kunnioitettavasti. Olin aluksi ajatellut, että mun seuraava lento lähtee 20.45, mutta kun tarkistelin lentotietoja ja koodeja niin huomasin, että mun lento lähteekin vasta 22.05. Eli tässä on vielä sellaset 5 tuntia aikaa. Jossain vaiheessa haen EAT.:ista ruokaa. En saanut mistään Wi-Fiä, koska siinä oli joku ihmeellinen maksu tapa. Että ensin käytän sitä yhteyttä, ja sitten vasta lasku tulee perässä. Ja lasku tulee vasta kuukauden lopussa. En tajunnut sitä, joten en laittanut mitään tietoja. Nyt pärjätään ilman. Jos joku nyt ihmettelee mistä näitä tekstejä sitten tulee, jos mulla ei ole nettiä, niin kirjottelen näitä tavalliselle wordille, ja kun saan nettiyhteyden niin lisään nämä tekstit blogiin. On näissä kyllä sitten paljon lukemistakin.

Huomasin juuri mikä on kaikkein rasittavinta tälläsillä lentomatkoilla: mulla tulee pää kipeäksi, kun en pääse ulkoilmaan. No nyt tuli myös siitä, kun en ole juonut pitkään aikaan. Pitää ostaa vettä sen verran, ettei tule koneessa pää kipeäksi. Nyt odottelen, että mun lento tulisi edes näkyviin infotaululle.
Kattelin äsken kun ohi meni labradorinnoutaja- ja snautseripennut. Ne oli jotain huume- tai pommikoiria. Se labbis vaan haisteli kaikkea ja nuuskutti menemään.
Mun pitäisi mennä vaihtamaan rahaa NZ Dollareiksi, mutta en jaksa mennä säätämään. Paikka on varmasti oikea, kun siinä lukee "exchange" ja "change", mutta en jaksa nyt.
Ainiin nyt aloitin neulomisenkin, että lennolla saan villasukat ittelleni, jos tulee kylmä. En ihan tarkoituksella ottanut koneeseen mukaan villasukkia, koska tiesin, että tulen neulomaan. Jo tulee kylmä, niin turbo vauhtipäälle. Yksi nainen katsoi mua hymyillen, kun näki että mä neulon, mutta joku pari vuotta mua vanhempi tyttö katto vähän pitkään.


Tajusin muuten, etta saakohan Uudessa Seelanissa juoda raanavetta? Ma nimittain inhoon pullovetta. Huomasin sen tanaan taas uudestaan, kun ostin vetta ja paton edesta ma sita vaan join.

Jannaa en ole koskaan ollut Aasiassa. Istun taalla koneessa ja odotan etta paastaisiin lahtemaan. Onneksi istun reunassa eika mun toisella puolella ole ketaan. Saan rauhassa vaeltaa vessassa ja katsella leffoja.
Ja nyt mun kone sekos. Se ei anna enaa kirjottaa suomea. No talla mennaan.