Joo joo nyt ollaan päästy Itämeren ylle kokonaan pois Suomesta. Kuuntelen vaan musaa ja yritän hillitä itseni. No olen loppujen lopuksi yllättävän rauhallinen. Ei tunnu siltä, että lähtisin pitkäksikin aikaa pois, koska olen aiemminkin lentänyt yksin n. 18 tuntia. Tulin silloin jenkeistä lomalta Los Angeles - Vancouver - Frankfurt - Helsinki. Eli sillä tavalla tää ei ole uutta ja tiedän, että tää tulee olemaan todella raskasta vieraalla kielellä, toisessa maassa, eri kulttuurissa, eri ihmisten kanssa. Edellisellä kerralla olin kuitenkin tulossa kotiin.
Nyt aletaan jakamaan kanasalaattia ja juotavaa.
Tajusin myös, että kun pääsen Uuteen Seelantiin, niin mun on pakko ostaa liittymä ja datapaketti, että pääsen ottamaan yhteyttä keneenkään. Mulle siis pystyy lähettämään kännykkään viestejä, mutta en voi vastata niihin. Mutta en aio pelkästään olla yhteyksissä Suomeen, että ensin saan oman elämän kuntoon ja alkuun siellä puskassa (niinkuin Johannes asian ilmaisi). Sain ohjeeksikin, että aluksi en saisi ottaa paljoa yhtään yhteyttä Suomeen, koska elän siellä enkä voi keskittyä johonkin muuhun.
En oikein ymmärrä mitään tästä koko jutusta. Olen ihan hukassa mihin oon menossa? Kuinka kauan matkustan sinne? Miksi menen sinne? Kuka/Ketä siellä on? Kauan olen siellä? Miten mun pitää selviytyä siellä? Millä kielellä mä siellä toimin?
Mä tykkään lentää ja nautin siitä, että pääsen uuteen paikkaan. Lentokone merkitsee mulle aina uutta upeaa paikkaa, jonka saan kokea, jotakin uutta ja erilaista.
Huomasin, että mulla on Johanneksen luokkasormus sormessa. Pieni herkistymisen paikka.. En pääse näkemään sen rippijuhlia tai muutenkaan puhumaan ja kuuntelemaan sen hauskoja juttuja koulusta ja muista sähläyksistä. Pietarilta haluisin olla kuulemassa ensikokemuksia yläkoulusta ja kuunnella kun se selittää kaikkea futiksesta, mistä en kyllä yleensä tajua puoliakaan. :') Äidin kanssa on ihana analysoida ja arvioida muita ihmisiä. Tulen niin kaipaamaan sitä. Isän kanssa ei niin paljon puhuta, mutta me ollaan molemmat niin vänskiä, että ymmärretään toisiamme ainakin välillä, kun puhutaa äidin kanssa.
Olen kyllä niin happy, etten laittanut meikkiä ollenkaan. Ajattelin, mutta onneksi jätin laittamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti