Jetlag

On se ihanaa herätä joka aamu ennen kuutta. Aluksi heräsin jo neljältä enkä saanut unta sen jälkeen, mutta tänään heräsin vasta 5 vaille 6 ja kyllä mä olisin saanut unta, jos olisin halunnut. Voisin jopa sanoa, että mulla on Jetlagi. Onneksi tämä on koko ajan parempi enkä usko, että tässä menee enään kun pari päivää sopeutua.

School and thinking

Ensimmäinen koulupäivä takana. Meni yllättävän hyvin. En kysynyt kun kerran kun en ymmärtänyt. Sain tehtyä lukujärjestyksen ja sain pari kaveriakin tai no tunnen koulusta pari ihmistä. Kaikki Year 13 eli mun omalta vuosiluokalta. Olen siis seniori ja saan tanssia tanssiaiset ja koulussa on myös erillinen huone Senior Common House, minne ei saa mennä kuin Year 13. Aineiksi tälle vuodelle valitsin English, Music, Media, Outdoor Education, Math - Calculus ja Practical Physical Education. Eli luvassa on kaksi oikeaa lukuainetta ja muut pelkkiä "taideaineita". Mediakurssilla tehdään lyhytelokuva ja katsotaan joitain leffoja. Sain myös kuulla, että koululla on Recording Studio! Jossain vaiheessa menen sinne vähän katselemaan minkälainen on meno.
Koulussa meidät jaetaan Houses eli vähän niinkun Harry Potterissa, mutta Waicolissa on kuusi "tupaa": Rangitumau, Tararua, Remutaka, Maungarake, Aorangi, Puketoi. Kaikki on vuoria, jotka ympäröi Masterton laaksoa ja nimet on siis maoria. Ja tuvista meidät jaetaan omiin luokkiin, joissa meillä on omat opettajat. Vähän niinkuin ryhmänohjaajat, paitsi täällä ryhmässä on kaikkia oppilaita from Year 9 to Year 13.
Koulu on aika iso noin 1200 oppilasta ja eri rakennuksia on n. 20. Sain koulun kartan ja todennäköisesti suunnistan sillä aika pitkään. Sain myös miljoona erilaista lappusta ja lippusta, mitkä pitäisi täyttää tai lukea tai käydä läpi.
Koulun jälkeisiksi aktiviteeteiksi otan varmaan kuoron, orkesterin, ehkä bändin, Rugdyn ja major production, joka on joku iso produktio. Viime vuonna se oli joku Monty Python juttu. Jos jää vielä aikaa niin soccer voisi olla ihan mukava. Otan aika paljon urheilua, koska kaikki vaihto-oppilaat lihovat ja Maugin sanoi, että kaikki tytöt jotka hänellä on ollut on lihoneet ainakin 10 kiloa, joten täältä tullaan. Katsotaan tunnistatteko mua enään kun palaan. Pelottaa oikeasti toi KYMMENEN KILOA!! Tänäänkin, kun oltiin Lenan kanssa (saksalainen hostsisko) ostamassa Sport Uniform kouluun, nainen katsoi meille kokoja ja kysyi samalla kauan olemme vielä täällä. Ja heti, kun sanoin, että 10 kk hän otti mulle koon isomman paidan. Että kiitos tästä. Heti, kun tulee vähän viileämpää aion lähteä juoksemaan. Siis nythän täällä on noin 25 astetta ja istuskelen shortsit ja toppi päällä. Oli pakko myös mennä ostamaan aurinkorasvaa, koska täällä ei ole melkein yhtään otsonikerrosta eli mä palan aivan satavarmasti. Pitää myös ostaa hattu.
Oli jännää laittaa tänään koulupuku päälle. Kiwit oli ihmeissään, kun sanoin, etten ole koskaan aiemmin käyttänyt uniformia. Kesällä uniformuun kuuluuu valkoinen kauluspaita t-paitahihoilla ja hihojen päissä on pienet siniset raidat, sininen hame polviin asti (paita päälle) ja tumman sininen v-aukkoinen neule. Talvella valkoinen pitkähihainen kauluspaita, solmio, vihreä-musta ruudukkoinen hame, taas polviin asti, polvisukat ja takkina tumman sininen koulun logolla varustettu takki. Sport Uniform on shortsit ja t-paita ja uimapukuna koko uimapuku. Kaikki vaatteet saa vain yhdestä kaupasta ja hintaa on jonkin verran. Yksi sininen kesä-hame maksaa $65. Koulunkäynti on todella kallista. Sain myös listan tavaroita mitä pitää ostaa mm kirjoja ja muuta. Myös kynät ja kumit pitää kai ostaa koulusta. Taidan kuitenkin ottaa oman kynän ja kumin mukaan. Laskin pitää kuitenkin ostaa matematiikkaa varten.
Sain tänään myös ohjeet, miten toimia, kun on maanjäristys tai joku epäilyttävä tyyppi kävelee koulun alueella. Maanjäristyksessä vain ulos ja pois rakennusten ja puiden luota. Jos mahdollista maahan makaamaan ja pää pitää suojata.
Näyttää myös siltä, että netti toimii vain jonkun tunnin päivässä, koska Lena pääsi nettiin hetkeksi, mutta vähän ajan päästä se loppui toimimasta.

Ainiin sain tänään myös uuden eläinkaverin nimittäin 7 vuotias labradorinnoutaja eli hostmumin koira (en muista nimeä) uskaltautui mun luokse ja juoksikin pari kierrosta nurmikolla mun kanssa. Se meni jopa kyljelleen makaamaan mun syliin, että sain rapsutettua sitä vatsasta. Toinen kissoista, kultainen (he), on jo ottanut hyvän paikan mun sängyltä ja tulee useasti hakemaan huomiota ja maukumaan mulle. Nyt se kehrää mun kainalossa. Toinen, harmaa (she), oli äsken mun sängyllä, mutta ei muuten ole vielä uskaltautunut hellittäväksi. Nyt vain toivon, ettei mulle puhkea kissa-allergia niin kuin isällä ja Pietarilla on. Yritän putsata sängyn karvoista enne nukkumaan menoa, jos se auttaisi jotain.

Home!

It's nice to be at home! Pääsin vihdoin hostperheeseen. Jaan huoneen hostsiskon kanssa. Tää talo on ihanan vanhahtava, mutta silti todella hieno. Sisustus, ainakin meidän huoneessa, on ihanan yhteensopiva. Suihkussa saadaan käydä iltaisin, koska Maugin haluaa käydä iltaisin. Koira on todella ujo, mutta kyllä mä siihen jossain vaiheessa tutustun. Saadaan lähteä jossain vaiheessa Wellingtoniin kahdestaan junalla! Ihanaa saada heti tollasia vapauksia.
Syötiin lunchiksi pitsaa. Ja sain kuulla kaikkea mitä tapahtuu parina seuraavana päivänä. Huomenna mennään puoleksi päiväksi kouluun valitsemaan aineita ja sellasta.
Täällä sujuu ainakin näin alkuun todella hyvin. Puhuttiin myös siitä, että kun mulla meni aluksi säätämiseksi ja kaikki mikä voi mennä pieleen niin meni, niin nyt mun loppuvuosi tulee olemaan loistava. No aina voi olla ja pitää olla optimistinen. Asenne ratkaisee!
Lähdetään kohta ajelemaan ympäri kaupunkia ja katselemaan paikkoja. Näin tulomatkalla jo mun tulevan koulun ja se näytti kivalta. Masterton on muutenkin todella mukava paikka ja sain kuulla, että täällä tapahtuukin aika paljon kaikkea. Sain myös kuulla, että kesällä täällä on kuuminta ja talvisin kylmintä. No ainakin lämmön huomasin heti, koska täällä pärjään todella hyvin shortseilla ja topilla, kun taas Pahiatuassa, missä olin pari yötä, olin pitkissä housuissa, neuleessa ja kaulahuivissa.
Mä muuten toivoisin, että joku lähettäisi mulle ruisleipää, koska karu totuus on se, etten saa sitä mistään.

Käytiin tänään myös ostamassa mulle prepaid liittymä ja kohta, kun pääsen nettiin, ostan dataa. Siis idioottimaista! Mun pitää mennä nettiin, että saan aktivoitua mun microsimin. Ostin myös välikappaleen kameran ja iPadin välille, joten nyt saan kuviakin ladattua!
Nyt alkaa ensimmäinen päivä olla pulkassa ja homma näyttää todella hyvältä. Nähtiin tänään myös kaupunkia ja katsottiin matka koululle. Se on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä. Huomenna 8 kouluun.

Uutta, uutta, uutta

Det är jätte roligt att höra svenska den första i morgon.

And the violin has survived! Laitoin siihen nyt kielet takaisin ja viritin. Onneksi täällä on piano, koska unohin ääniraudan kotiin. Ja mulla ei ole neroa absoluuttista sävelkorvaa, niin se hankaloittaa vähän. Kävin ulkona ottamassa parit kuvat maisemista, lampaista, koirista ja lehmistä. Huomenna aamulla menen hostperheeseen ja koko päivä menee varmasti totutteluun ja tavaroiden purkamiseen. Maanantaina olisi koulupuvun ostaminen ja samalla liittymän ja netin hankkiminen. Samalla voisin ostaa kaikkea muutankin tarpeellista, kuten pyyhkeen, shampoota, hoitoainetta... Ihanaa päästä purkamaan kaikki tavarat pois matkalaukusta ja saada oma huone mihin laittaa tavarat. Saa kyllä nähdä saanko yhteisen huoneet sen saksalaisen siskon kanssa.

Eilen oli musikaali hautajaiset! Haluisin tietää miten siellä meni? En ehtinyt laittaa teille mitään viestiä, mutta varmasti oli hauskaa. Bilettäkää vielä munkin edestä. Mä muistelen meidän kultaista yhteistä aikaa. Ja muutenkin huomasin, että mun elämä Suomessa jäi aika täydelliseen hetkeen. Mulla on ihania ystäviä ja perheen kanssa menee tai meni hyvin. On varmasti ihanaa tulla takaisin, kun tiedän, että siellä on ihmisiä joiden luo palaan mielelläni.
James Blunt - Stay The Night

Nyt jännittää kouluun meno ja vähä hostmumin tapaaminen.
Olen jo rakastunut tähän paikkaan. Luonto ja maisemat on aivan uskomattomia. Tuliperäinen tausta näkyy hyvin selkeästi, sillä maasto voi vaihdella hyvinkin nopeasti ja siksi täällä onkin paljon lampaita ja vuohia tai sellaista eikä viljelyä, koska 80 asteen kulmaisessa rinteessä ei viljellä hirveästi mitään. Siis oikeasti voin ottaa kuvan jossain vaiheessa. Samanlaiselta näytti Mount St. Helensin maisema.

Aamupala oli muuten juuri niinkuin olin ajatellut: Muroja tai siis Corn Flakes ja vaaleaa leipää mihin päälle oli vaihtoehtoina hilloa tai jotain nutellan tapaista. Sain eilen jo suuret varoitukset, että tulen lihomaan täällä. Pelottaa pikkusen, mutta en mä nyt mitenkään rupea pihtailemaan, mutta terveellisyyden rajoissa. Toivon, että Maugin syö jotenkin terveellisesti, koska haluaisin silti pitää kiinni perjaatteista.

First day

Ihanaa saada ruokaa ja päästä juttelemaan muille vaihtareille. Täällä kävi ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen. Ne oli todella mukavia ja ihana päästä vaihtamaan ajatuksia. Nukun tämän yön ruotsalaisen Olivian kanssa, jonka kanssa mun piti alunperin matkustaa. Huomenna mennnään tekemään mulle tili. Nukun siis WYS-NZ:n jossain tiloissa. Sunnuntaina pääsen hostperheeseen. Väsyttää ihan jumalatomasti, mutta haluan vielä mennä suihkuun ennen kun menen nukkumaan. Ja vielä pitäisi avata iso matkalaukku ja ottaa sieltä vaatteita, pesukamoja ja ehkä huomiselle vaatteita. Onneksi siellä on toinen puoli ihan tyhjänä, koska enää ei tarvitse huolehtia kiloista niin kaiken voi laittaa isoon matkalaukkuun.
Oltiin äsken ulkona katsomassa tähtitaivasta ja se oli jotain aivan ihanaa! Linnunrata näkyy todella selkeästi ja kaikki tähdet on niin kirkkaita.
Ainiin japanilaiset oli todella innoissaan kun kuuli, että soitan viulua ja halusivat kuulla, mutta en jaksa lähteä soittamaan sitä vielä täällä. Jos huomenna on aikaa voisin laittaa kielet ja katsoa onko se muuten kunnossa, mutta en soita sitä julkisesti.
Nyt yritän saada ittelleni liitymää kännykkää ja datapakettia niin pääsen skypettämään ja päivittelemään blogia.

London

Ärsyttää kun yrtiän etsiä nettiyhteyttä, mutta en jaksa lähteä etsimään paikkaa mistä voisin ostaa tai missä olis ilmanen. Voisin koittaa, jos Starbucksissa olisi maksullinen Wi-Fi. Olen siis päässyt Lontooseen ja nyt sitä on sellaset 7 tuntia odottelua. Kauppoja täällä kyllä on, mutta en jaksaisi raahata näitä kamoja koko ajan mukana. Mun jännitys on piiloutunut ihan sairaan hyvin ja tunnen itseni jotenkin rauhalliseksi ja tiedän minne mun pitää mennä, siis tiedän, että seuraavaksi lähden Hong Kongiin Cathay Pacificin lennolla, mutta edelleenkin määränpää on hämärä. Tuntuu tosi kaukaiselta ja oudolta olla yksin Lontoon lentokentällä. Täällä on todella paljon intialaisia tai intialaistaustaisia. Pelottaa myös mun kamojen puolesta, koska en kyllä todellakaan halua, että mitään viedään tai muuta. Kävin lentokoneessakin vessassa, ettei täällä tarvitsisi niin rampata vessassa ja raahata kaikkia kolmea laukkua mukana. Starbucks houkuttelee juomaan kaakaota. Sitten saisin istuskella siellä niin kauan kun haluan. Se ei ole niin avoimella paikallakaan jos menen jonnekin nurkkaan, joten mun on helpompi vahtia muita ihmisiä ja mun tavaroita.
Tajusin juuri, että tää Heathrow on todella suuri kenttä, koska joillekin gateille sanotaan, että menee 20 minuuttia. Pitää myös pitää silmällä noita tauluja, jonne ilmestyy kaikki muutostiedot ja mun gate, koska en tiedä vielä yhtään minnepäin mun pitäisi suunnistaa. Olen suurinpiirtein terminaalin keskellä, joten täältä pääsee "nopeasti", joka paikkaan.

Kävin vähän kävelemässä, mutta en kauan jaksa, koska nää laukut painaa ihan kunnioitettavasti. Olin aluksi ajatellut, että mun seuraava lento lähtee 20.45, mutta kun tarkistelin lentotietoja ja koodeja niin huomasin, että mun lento lähteekin vasta 22.05. Eli tässä on vielä sellaset 5 tuntia aikaa. Jossain vaiheessa haen EAT.:ista ruokaa. En saanut mistään Wi-Fiä, koska siinä oli joku ihmeellinen maksu tapa. Että ensin käytän sitä yhteyttä, ja sitten vasta lasku tulee perässä. Ja lasku tulee vasta kuukauden lopussa. En tajunnut sitä, joten en laittanut mitään tietoja. Nyt pärjätään ilman. Jos joku nyt ihmettelee mistä näitä tekstejä sitten tulee, jos mulla ei ole nettiä, niin kirjottelen näitä tavalliselle wordille, ja kun saan nettiyhteyden niin lisään nämä tekstit blogiin. On näissä kyllä sitten paljon lukemistakin.

Huomasin juuri mikä on kaikkein rasittavinta tälläsillä lentomatkoilla: mulla tulee pää kipeäksi, kun en pääse ulkoilmaan. No nyt tuli myös siitä, kun en ole juonut pitkään aikaan. Pitää ostaa vettä sen verran, ettei tule koneessa pää kipeäksi. Nyt odottelen, että mun lento tulisi edes näkyviin infotaululle.
Kattelin äsken kun ohi meni labradorinnoutaja- ja snautseripennut. Ne oli jotain huume- tai pommikoiria. Se labbis vaan haisteli kaikkea ja nuuskutti menemään.
Mun pitäisi mennä vaihtamaan rahaa NZ Dollareiksi, mutta en jaksa mennä säätämään. Paikka on varmasti oikea, kun siinä lukee "exchange" ja "change", mutta en jaksa nyt.
Ainiin nyt aloitin neulomisenkin, että lennolla saan villasukat ittelleni, jos tulee kylmä. En ihan tarkoituksella ottanut koneeseen mukaan villasukkia, koska tiesin, että tulen neulomaan. Jo tulee kylmä, niin turbo vauhtipäälle. Yksi nainen katsoi mua hymyillen, kun näki että mä neulon, mutta joku pari vuotta mua vanhempi tyttö katto vähän pitkään.


Tajusin muuten, etta saakohan Uudessa Seelanissa juoda raanavetta? Ma nimittain inhoon pullovetta. Huomasin sen tanaan taas uudestaan, kun ostin vetta ja paton edesta ma sita vaan join.

Jannaa en ole koskaan ollut Aasiassa. Istun taalla koneessa ja odotan etta paastaisiin lahtemaan. Onneksi istun reunassa eika mun toisella puolella ole ketaan. Saan rauhassa vaeltaa vessassa ja katsella leffoja.
Ja nyt mun kone sekos. Se ei anna enaa kirjottaa suomea. No talla mennaan.

HEL - LHR

Joo joo nyt ollaan päästy Itämeren ylle kokonaan pois Suomesta. Kuuntelen vaan musaa ja yritän hillitä itseni. No olen loppujen lopuksi yllättävän rauhallinen. Ei tunnu siltä, että lähtisin pitkäksikin aikaa pois, koska olen aiemminkin lentänyt yksin n. 18 tuntia. Tulin silloin jenkeistä lomalta Los Angeles - Vancouver - Frankfurt - Helsinki. Eli sillä tavalla tää ei ole uutta ja tiedän, että tää tulee olemaan todella raskasta vieraalla kielellä, toisessa maassa, eri kulttuurissa, eri ihmisten kanssa. Edellisellä kerralla olin kuitenkin tulossa kotiin.
Nyt aletaan jakamaan kanasalaattia ja juotavaa.
Tajusin myös, että kun pääsen Uuteen Seelantiin, niin mun on pakko ostaa liittymä ja datapaketti, että pääsen ottamaan yhteyttä keneenkään. Mulle siis pystyy lähettämään kännykkään viestejä, mutta en voi vastata niihin. Mutta en aio pelkästään olla yhteyksissä Suomeen, että ensin saan oman elämän kuntoon ja alkuun siellä puskassa (niinkuin Johannes asian ilmaisi). Sain ohjeeksikin, että aluksi en saisi ottaa paljoa yhtään yhteyttä Suomeen, koska elän siellä enkä voi keskittyä johonkin muuhun.

En oikein ymmärrä mitään tästä koko jutusta. Olen ihan hukassa mihin oon menossa? Kuinka kauan matkustan sinne? Miksi menen sinne? Kuka/Ketä siellä on? Kauan olen siellä? Miten mun pitää selviytyä siellä? Millä kielellä mä siellä toimin?

Mä tykkään lentää ja nautin siitä, että pääsen uuteen paikkaan. Lentokone merkitsee mulle aina uutta upeaa paikkaa, jonka saan kokea, jotakin uutta ja erilaista.

Huomasin, että mulla on Johanneksen luokkasormus sormessa. Pieni herkistymisen paikka.. En pääse näkemään sen rippijuhlia tai muutenkaan puhumaan ja kuuntelemaan sen hauskoja juttuja koulusta ja muista sähläyksistä. Pietarilta haluisin olla kuulemassa ensikokemuksia yläkoulusta ja kuunnella kun se selittää kaikkea futiksesta, mistä en kyllä yleensä tajua puoliakaan. :') Äidin kanssa on ihana analysoida ja arvioida muita ihmisiä. Tulen niin kaipaamaan sitä. Isän kanssa ei niin paljon puhuta, mutta me ollaan molemmat niin vänskiä, että ymmärretään toisiamme ainakin välillä, kun puhutaa äidin kanssa.
Olen kyllä niin happy, etten laittanut meikkiä ollenkaan. Ajattelin, mutta onneksi jätin laittamatta.

HEL International Airport

Pakko sanoo tunne on todella ristiriitainen. Istun Finnairin koneessa ja odotan, että kohta lähetään kohti Lontoota. Tunteet vaihtelee koko ajan. Välillä on niin iloinen, kun katon ulos ikkunasta (sain siis ikkunapaikan 15F), mutta melkein heti seuraavaksi alan melkein itkemään, koska mietin teitä kaikkia, jotka jäätte mun selän taakse. Tää musiikki ei yhtään auta asiaa, kun täällä soi tälläinen ylirauhoittava musiikki. Katon vaan näitä ihmisiä, joilla kaikilla on joko työmatka tai niillä on perhe mukana. Kun menin passin tarkastukseenkin niin mun edellä oli sellainen perhe missä oli joku 3 lasta ja niillä kaikilla oli toisensa. Nyt kaikki loputkin matkalaukut on lastattu ja enää 12 minuuttia Suomen kamaralla. Olin niin onnellinen, kun sain vielä hoitaa kaikki lähtöselvitykset suomeksi. Huvittavaa kuunnella kapteenin selostuksia englanniksi, kun se on sellaista tönkköä suomienkkua. En ole uskaltanut lukea mitään kirjoja mitä sain läksäreissä.
Huomasin, että ajattelen selviäväni vain ensin tästä lennosta. En ol vieläkään ymmärtänyt, että lähden pois 10kk. Ihan hyvä sinällään, sillä sitten mun on helpompi selviytyä koko vuodesta. Olen saanut paljon ihania viestejä ja puhelun ja mulla kyllä tulee ikävä kaikkia! Se yksikin puhelu oli kyllä todella itkuinen ja oli pakko lopettaa, koska en olis varmaan päässyt portille siinä kunnossa. Tai mua ei olis päästetty mukaan.
No nyt ruiskutetaan siipien ja muun koneen päältä lumet ja jää pois, että tää hökötys lentäisi. Nyt niistä tuli ihan vihreät..
Vielä kolme minuuttia. Ja nyt sytty merkkivalot.

Ja nyt se on menoa!! Suomi me näemme seuraavaksi 1. Joulukuuta. <3

TAKAPAKKIA!!

Sori äskeinen siis mun lento siirrettiin kokonaan huomiselle, koska Heathrowlla mulla olisi 5 minuuttia liian lyhyt vaihto, joten en saa mennä sille lennolle. GREAT!! No saan ainakin lisäaikaa perheen ja rakkaan kanssa... Ja tietysti mulla on nyt 26 tuntia aikaa panikoida.

Pakkauksenkin saan hoitaa rauhassa eikä nyt tarvitse ruveta hätiköimään.

Samalla nyt kun on hetki aikaa niin voisin päivitellä vähän tapahtumia mun läkäreitäkin, jotka oli ihanat! Kiitos kaikille jotka olitte <3

Mulle tehtiin ihan oma biisi, kiitos Joppe, Heikki ja João!

Sain myös siis sen kameran eli Canon EOS 500D on nyt mun. Sain myös iPadin tietokoneeks et saan sielläkin kirjotella blogitekstejä parhaani mukaan.

Tossa on myös kuva mun pakkauksista ja kävin koiran kaa viimeisiä lenkkejä ja se oli ihan innoissaan.

Huomasin, että mulla on pikkusen liian iso matkalaukku koska mulla ei yksinkertaisesti ole tavaraa, tai no, vaatteita. Äiti yritti tunkee mulle vaan lisää vaatteita mukaan, kun olin jo hienosti karsinut kaikki epätarpeelliset pois.

KLO 19.30 ->

Okei eli siis mun lento myöhästetään klo 19.30, koska mun viisumi tulee Suomeen vasta klo 17. Se meni vahingossa vielä Ruotsiin ja nyt se on vasta tulossa Suomeen. Lennän siis normaalisti samoilla vanhoilla lennoilla Lontoosta eteenpäin.

Soitin tänään myös mun hostäidille, joka vahvistettiin siis viikonloppuna. Sain heti kehuja mun enkun kielen taidosta ja oli ihanaa jutella Mauginin kanssa.

Kaikki palaset alkaa loksahdella paikalleen.. Eihän tässä ole kuin viimeinen päivä Suomessa. En tajunnut ollenkaan kun luin 0 AAMUA JÄLJELLÄ mutta tässä sitä ollaan ja parin päivän päästä torstaina klo 18.35 olen Palmerston Northin lentokentällä ja vastassa on uusi maailma.

Vietän vielä viimeiset tunnit kotona mahdollisimman rauhassa, että en menisi ihan paniikkiin. Aamulla multa tuli jo vertakin nenästä ja se kertoo, että olen tosi stressaantunut. No olihan vaakalaudalla mun lähtöajan siirto huomiselle tai jonnekin.

Viikko jäljellä

Musikaalikausi on nyt ohi ja stressi siirtyy muualle.

Nyt alkaa näkyä kaikki tää kiire ja lähtövalmistelut. Lentoliput tuli toissapäivänä, mutta vielä uupuu viisumi ja hostperhe. Viisumin kanssa tuli siis sellaisia pikku ongelmia, kun Itellalta tuli kirje, missä ilmoitettiin papereiden olleen irrallaan. Passi ja hyväksymispaperit oli siis hukassa. Onneksi, kun mentiin isän kanssa hakemaan uutta passia saatiin tietää, että vanha oli löytynyt. Ja hyväksymispaperit oli jatkanut matkaansa Haagiin asti. Mutta sitten tuli eteen seuraava ongelma, kun hyväksymispapereissa oli mulle väärä syntymäaika (1995) ja Uuden Seelannin koulukin oli hyväksyny mut sillä väärällä syntymäajalla. Explorius lupasi hoitaa ne paperit ja lähettää suoraan Haagiin.

Lentoni menee siis Helsinki - Lontoo - Hong Kong - Auckland - Palmerston North. Lentoaikaa yhteensä n. 27 tuntia. Matkustan siis Lontoosta eteenpäin vierekkäin ruotsalaisen kanssa. Lento lähtee tiistaina 24.1. klo 16.00 ja olen perillä Palmerston Northissa torstaina 26.1. klo 18.35.

En ole aloittanut vielä pakkaamista. Viuluun pitää hankkia uusi kotelo ja jousi ja edellinen viulu pitää palauttaa musaopistolle. Varasin juuri ajan kampaajallekin. Kaupassa pitäisi käydä. Tarvitsen takin ja parit kengät ainakin. Kamera-, tietokone- ja kännykkäongelmia ei ole ratkottu eli kiirettä pitää. Plus kouluun yksi 2-3 sivun henkilökohtainen essee, joka käsittelee murhaa.

Msuikaalin viimeisessä esityksessä, eilen, olin aivan varma etten itke, mutta viimeisen biisin ennen kiitoksia viimeisellä soinnulla mun ääni sortui täysin enkä voinut enää jatkaa laulamista. Kyyneleet vaan alko valua mun poskia pitkin. Itkin osaksi siksi, koska musikaali loppui, mutta tajusin, etten nää kaikkia näitä ihania ihmisiä pitkään pitkään aikaa. Itkin ja nauroinki välissä, mutta tunteellista se oli. Pidin myös puheen koko musikaaliporukalle. Se nyt oli mitä oli, koska koko ajan mun piti kerätä itteni, että jaksaisin ja pystyisin vielä jatkaa puhumista.