Viikko jäljellä

Musikaalikausi on nyt ohi ja stressi siirtyy muualle.

Nyt alkaa näkyä kaikki tää kiire ja lähtövalmistelut. Lentoliput tuli toissapäivänä, mutta vielä uupuu viisumi ja hostperhe. Viisumin kanssa tuli siis sellaisia pikku ongelmia, kun Itellalta tuli kirje, missä ilmoitettiin papereiden olleen irrallaan. Passi ja hyväksymispaperit oli siis hukassa. Onneksi, kun mentiin isän kanssa hakemaan uutta passia saatiin tietää, että vanha oli löytynyt. Ja hyväksymispaperit oli jatkanut matkaansa Haagiin asti. Mutta sitten tuli eteen seuraava ongelma, kun hyväksymispapereissa oli mulle väärä syntymäaika (1995) ja Uuden Seelannin koulukin oli hyväksyny mut sillä väärällä syntymäajalla. Explorius lupasi hoitaa ne paperit ja lähettää suoraan Haagiin.

Lentoni menee siis Helsinki - Lontoo - Hong Kong - Auckland - Palmerston North. Lentoaikaa yhteensä n. 27 tuntia. Matkustan siis Lontoosta eteenpäin vierekkäin ruotsalaisen kanssa. Lento lähtee tiistaina 24.1. klo 16.00 ja olen perillä Palmerston Northissa torstaina 26.1. klo 18.35.

En ole aloittanut vielä pakkaamista. Viuluun pitää hankkia uusi kotelo ja jousi ja edellinen viulu pitää palauttaa musaopistolle. Varasin juuri ajan kampaajallekin. Kaupassa pitäisi käydä. Tarvitsen takin ja parit kengät ainakin. Kamera-, tietokone- ja kännykkäongelmia ei ole ratkottu eli kiirettä pitää. Plus kouluun yksi 2-3 sivun henkilökohtainen essee, joka käsittelee murhaa.

Msuikaalin viimeisessä esityksessä, eilen, olin aivan varma etten itke, mutta viimeisen biisin ennen kiitoksia viimeisellä soinnulla mun ääni sortui täysin enkä voinut enää jatkaa laulamista. Kyyneleet vaan alko valua mun poskia pitkin. Itkin osaksi siksi, koska musikaali loppui, mutta tajusin, etten nää kaikkia näitä ihania ihmisiä pitkään pitkään aikaa. Itkin ja nauroinki välissä, mutta tunteellista se oli. Pidin myös puheen koko musikaaliporukalle. Se nyt oli mitä oli, koska koko ajan mun piti kerätä itteni, että jaksaisin ja pystyisin vielä jatkaa puhumista.