Back where I live!

Takaisin turvallisesti Uudessa Seelannissa. Suomi sujuu nyt todella sujuvasti mikä ei ole mikään hyvä juttu. Pitäisi varmaan pitää kuukauden tai parin tauko kokonaan niin saisin englannin taas kunnolla takaisin.

Mutta Sydney oli aivan upea! Sanoinkin Satulle, että jos mulla joskus olisi varaa asua siellä niin varmasti asuisin. Sääkin oli loppujen lopuksi kohtuullisen hyvä.
Pääsin siis näkemään ja kokemaan vaikka mitä: näin chinatown, kävin Sydney Towerissa, kävin Sydney Opera Housessa katsomassa konserttia, pitelin aitoa oikeaa Stradivarius viulua käsissäni (!!!), pääsin tutustumaan upeisiin ihmisiin ja samalla sain käsityksen rikkaiden ihmisten elämästä, kävin Sydney Aquariumissa tekemässä tuttavuutta haiden kanssa...
Oli myös ihanaa saada tutustua Satuun ja Inkeriin, koska vaikka ovatkin mun toisia serkkuja niin en oikeastaan niitä tunne. Enkä edes muista Satua koskaan aikaisemmin kunnolla tavanneeni. Myös Satun partneri oli mukava ja hauskaa seuraa, ja sin myös hiukan oman ikäistä seuraa Satun partnerin pojan kanssa kun hengailin. :D

Tavallaan hiukan ikävöinkin suurta kaupunkia ja Sydney on mahtava. Loppujen lopuksi vaikka rakastan olla farmilla niin mun on pakko jossain vaiheessa pakko päästä kaupunkiin. Sen verran citygirl mä kuitenkin olen.

Sydney

Kun laskeuduttiin Sydneyyn pystyin näkemään Opera Housen ikkunasta. Se oli upean näköistä. Iltarusko kajasti horisontissa ja Opera Housen valot heijastivat kaikki sen muodot.
Maahantulo lomakkeeseen jouduin vastaamaan kysymykseen olenko ollut farmilla viimeisen 30 päivän aikana ja tottakai olen ollut. No jouduin sitten menemään erikois tarkastuksen kautta, mutta eihän ne edes avannut mun laukkua, koska vastasi ettei mulla ole yhtään likaisia vaatteita mukana. Ja mun Visakin toimi ihan hyvin. Ärsyttää vain välillä vastailla kysymyksiin asutko Uudessa Selannissa? No teknisesti en mutta käytännössä kyllä.

Mun suomenkieli pääsi todelliselle koetukselle, kun saavuin Satun luokse. Vastasin ensin kaikkeen aika lailla englanniksi, mutta kyllä se sitten siitä alkoi toipua. Pääsin kuitenkin puhumaan englantia Satun puolison ja poika-in-lawn kanssa, joten se helpotti asiaa huomattavasti. Ja joka kerta kun Satu tai Inkeri puhuivat Suomea, mulla meni hetki että aloin ymmärtää. Yhden kerran en ymmärtänyt kokonaista lausetta.
Loppu illasta aloin jo päästä kärryille suomenkielen kanssa. Paitsi jos joku nopeasti sanoi mulle jotain suomeksi automaattisesti vastasin englanniksi. Ja pyysinkin anteeksi, että jos tulevaisuudessakin vastaan englanniksi.
Suomi tuntuu niin kömpelöltä.

Mutta jo nyt rakastan Sydneytä. En ole piitkään aikaan ollut suuressa kaupungissa. Ja tuntui jo ihanalta kävellä Wellingtonissa, koska kukaan ei tunne sinua, kukaan ei välitä mihin olet menossa.
Ja Mastertonin 23 000 ihmisen ja farmin 800 lampaan jälkeen 5,5 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu todella suurelta. Ja muutenkin, koska en varmaan koskaan ole käynyt näin suuressa kaupungissa. Tai en tiedä Berliinistä. Mutta kun ajo lentokentältä, joka aika keskustassa, kestää noin tunti Manlyyn eli suburb missä Satu asuu.

At Wellington International Airport

Istuskelen täällä lentokentällä odottelemassa oman lennon lähtöä. Matkan määränpäänä on siis suuri ja mahtava Sydney! Lento lähtee 3.55pm ja lento kestää sellaiset 3h ja 40min.

Mun Visa onnistui taas aiheuttamaan ongelmia mulle koska eihän täällä ole ä-kirjain käytössä. Ja koska mun passissa lukee Vänskä ja Visassa Vanska niin eihän se oikein yhdisty. Virkailija kuitenkin sanoi, että sen pitäis olla ok. Mun pitää vain olla rehellinen ja tietoinen tälläisestä kummallisuudesta.
Toivottavasti en joudu odottamaan liian pitkään Australian puolella, että ne saisi siellä päässä sen myös hoidettua.

En oikein tiedä mitä mun ohjelmaan Sydneyssä kuuluu, mutta ainakin maanantaina pääsen katsomaan ja kuuntelemaan sukulaistani Satu Vanskaa to Sydney Opera House. Kyseessä on The Reef projekti jossa "Satun" orkesteri on soittamassa taustalla. Upea tilaisuus!!

Pitää ottaa paljon kuvia ja imeä kaikki Australialainen kulttuuri itseeni!