Haaste otettu vastaan.

Säännöt:

• Kerro 11 asiaa itsestäsi

• Vastaa haastajan 11 kysymykseen

• Keksi 11 uutta kysymystä

• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

• Kerro bloggaajille, että heidät on haastettu

11 faktaa minusta

1. Olen kuukausi sitten palannut vuoden vaihdosta Uudesta Seelannista.

2. Opiskelen musiikkilukiossa Vantaalla.

3. Rakastan tosi kylmää säätä (-20– -30C), mutta myös hyvin lämmintä säätä (+20– +30C)

4. Pidän teatterin tekemisestä ja varsinkin musiikkiteatterin.

5. Tarkoituksena on mennä inttiin lukion jälkeen eli vuonna 2015.

6. Olen pelannut pesäpalloa 9 vuotta

7. Laulan kahdessa kuorossa, tyttö- ja kamarikuorossa.

8. Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja kaksi maailman ihaninta pikkuveljeä, joista olen (melkein) aina ylpeä.

9. Unelmanani on jossain vaiheessa hankkia Rottweiler.

10. Olen soittanut viulua jo 13 vuotta.

11. Pidän Modern Warfare 2 pelaamisesta.

JJn kysymykset

1. Mikä on lempipaikkasi maailmassa?

– Jossain missä saan olla oma itseni eikä tarvitse stressata, mutta missä saan koko ajan vastaan uusia haasteita.

2. Mitä koulun jälkeen?

– Riippuen päivästä kuorotreeneihin, boulderoimaan tai kotiin.

3. Mitä harrastat/haluisit harrastaa?

– En tiedä voiko sanoa, että harrastan boulderointia, mutta ainakin yritän. Haluaisin aloittaa laulutunnit ja ensi vuonna se olisi tarkoituskin. Myös teatteritunnit koulun ulkopuolella olisi mukava olla.

4. Lemmikkejä?

– Meillä oli labradorinnoutaja Lordi, mutta hän on nyt töissä sokean oppaana. Olen todella ylpeä saavutuksesta, vaikka kipeäähän se teki lähettää mun pieni vauva pois kotoa. Sen jälkeen meillä on myös ollut toinen labradori Lloyd jenkeistä, mutta hänkin päätti lähteä takaisin valtameren toiselle puolelle. Tällä hetkellä yritän puhua äitiä ympäri, että hankkisimme uuden pennun kesällä.

5. Unelma työpaikka?

– Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin opiskella elämäni tappiin saakka, mutta pakko kai se on jossain vaiheessa mennä töihin. Kesätöiden ja muiden pätkätöiden perusteella sanoisin, että haluaisin olla tekemisissä lasten kanssa. Se on niin palkitsevaa, jos osaa hommansa.

6. Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Yritän nähdä kavereita parhaani mukaan, harrastaa jonkinlaista liikuntaa, jottei kuntoni lopsahtaisi ja toisinaan yritän keskittyä läksyihinkin.

7. Mitä musiikkia kuuntelet?

– Kaverini mukaan kuuntelen hipsteri musiikkia, mutta kuunneltuihimpiin artisteihin kuuluvat Maroon 5, Donkeyboy, The Cab, Ed Sheeran, Flight of the Conchords, Gotye, Imagine Dragons, Two Door Cinema Club, Young the Giant. Tietysti myös kaikki Disney musiikki menee.

8. Miksi kirjotat blogia?

– Kun itse aluksi ajattelin lähteä vaihtoon sain paljon tietoa eri blogeista, joten haluan omalla tavallani auttaa muita vaihtoon haluavia. Toisaalta myös blogin kautta pystyin kommunikoimaan ystävieni ja perheeni kanssa, niin jokaiselle ei tarvinnut erikseen kertoa kaikkea. Kuulostaa ehkä hiukan julmalta, mutta se oli helpompaa jotta pystyin keskittymään elämääni maailman toisella puolella.

Ja nyt vaihtarivuoden jälkeen ajattelin jatkaa tätä perinnettä, koska nautin siitä.

9. Mitä katsot tv:stä?

– En katso paljon telkkaria, mutta ennen kun menen nukkumaan niin 21 alkava joku murhaohjelma toimii aina rentouttajana. Criminal Minds on yksi lemppareistani.

10. Mistä olet kotoisin?

– Olen syntynyt Helsingissä, mutta olen asunut suurimman osa elämästäni Vantaalla.

11. Haluaisitko tatuoinnin?

– Ajattelin ottaa tatuoinnin jo Uudessa Seelannissa ja ajatuksena oli Kiwi Bird ja tuossa on yksi vaihtoehto. Jos nyt ikinä ottaisin tatuointia, ottaisin sen paikkaan missä sen voisi piilottaa helposti jos on tarvis eli nilkkaan tai jonnekin samantyyppiseen.

11 kysymystä haastetuille:

1. Haluaisitko asua ulkomailla, missä ja miksi?

2. Mikä on unelma ammattisi?

3. Minkälainen on unelmalomasi?

4. Jos voittaisit 1mlj euroa, mihin käyttäisit sen?

5. Mitä mieltä olet sotapeleistä?

6. Mikä on suurin pelkosi?

7. Oletko käynyt keikoilla? Milloin, missä?

8. Mikä on lempi vaatetuksesi?

9. Kävisitkö kauneusleikkauksessa?

10. Oletko allerginen jollekin?

11. Miksi kirjoitat blogia?

Haastan:

But I'm a human not a sandwich

Julian unelmat

Just Flow of My Life

kiss me 'til the sun goes down

Life as a steinerlapsi

pikachujahti

Real Pakeha

Löysin tämän koneeni syövereistä.

todellisuudessa lähteminen on hirveää. aina jotakuta sattuu ja asioita jää tekemättä. tämän vuoden jälkeen olen epävarmin ikinä mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, mitä haluan tehdä elämälläni. samalla olen täysin varma, että palaan tuohon maahan vielä takaisin ja vaihtoehtoja miten pääsisin sinne on rajattomia. en hyväksy sellaista ajatusmallia missä en menisi takaisin, se ei ole vaihtoehto.
vuodestani on seurannut monia todella hyviä asioita ja toivottavasti en vielä ole edes tietoinen kaikista. suomen puolella sisarussuhteeni ovat parantuneet ja olen paljon läheisempi veljieni kanssa. aluksi kun taas näin perheeni oli se vaikeaa ja tapeltiin sekä kinasteltiin aika paljon.

on vaikea ajatella miltä tuntuu taas olla suomessa, koska viime kerrasta on jo ollut aikaa, mutta aika on lentänyt niin nopeasti että tuntuu kun vasta eilen olin suomessa. jonain päivinä kieli sujuu ja toisina ei niin paljon. sometimes im just sick of finnish and i dont wanna be anywhere near that language. i definitely dont wanna loose my english because i am so proud what ive accompished, my accent and vocabulary. i love the feeling when someone asks me if im a kiwi or say that i sound like a real kiwi! one day i will be a real pakeha kiwi.

They said it's easy to come back

Istun Hong Kongin lentokentällä odottamassa seuraavaa lentoani. En voi ymmärtää, että kun tämä lentorumba on ohi en löydäkään itseäni Uudessa Seelannissa vaan Suomesta.
En mielellään kuitenkaan sitä ajattelekaan, koska se tuo kyyneleitä silmiini todella helposti. 

Onko mun vuosi tässä? Kaikkien muistojen ja tapahtumien jälkeen jätän kaiken jälkeeni näin helposti. Oloni on tyhjä enkä ymmärrä mitä seuraavaksi tapahtuu. Koko vuoden palaaminen on vain ollut kaukainen fakta, mutta tällä hetkellä se tapahtuu.

Kirjoittelin lentokentillä hiukan ajatuksiani, mutta siitä on jo ollut paljon aikaa. Syy miksi en ole kirjoitellut on, että mieleni on ollut täysin tyhjä enkä ole pystynyt ymmärtämään ja prosessoimaan kaikkea tapahtunutta. Lensin siis Auckland - Hong Kong - Paris - Helsinki.

Aucklandissa ennen kun lähdin yritin parhaani mukaan pidätellä itkuani ja onnistuin siinä niin pitkään kunnes lentokone kiihdytti kiitorataa pitkin ja pyörät irtosivat maasta. Kuulostaa niin clichéltä, mutta juuri kun irtosimme Uuden Seelannina maalta poskelleni vierähti kyynel.

Viimeinen kuva rakkaasta maastani.

Palasin Suomeen siis 5.1.2013 salassa kaikilta koulukavereiltani. Lentokentällä vastassani olivat perheeni jotka olivat juuri laskeutuneet omalta lennoltaan Saksasta ja pari hyvää ystävääni. Kerroin kaikille muille, että palaan vasta 11.1., jotta pääsisin katsomaan kouluni musikaalia salassa ja yllättämään muut ystäväni. Suunnitelman takani oli kanssani yksi hyvä ystäväni koululta, jotta saimme kaikki muut uskomaan, että tulisin vasta msukaalin ensi-illan jälkeen. Vaikeinta ensimmäisellä viikolla oli kun en pystynyt ottamaan yhteyttä kehenkään ettei upea suunnitelmani (ystäväni kanssa) epäonnistuisi. Siivosin huonettani ja yritin nukkua vaikkaikn jet lag jaksoi herättää minua joka aamu 5 aikaan vaikka yritinkin mennä nukkumaan 12 jälkeen.

Suunnitelmani musikaalin ensi-iltana onnistui niin pitkälle kunnes minut bongattiin yleisöstä esityksen puolivälissä, mutta toivottavasti yllätys oli mukava. Esityksen jälkeen pääsin halailemaan ja onnittelemaan kaikkia kokonaisen vuoden jälkeen. Tunne oli upea kun ihmiset muistivat mut ja kyselivät heti 'yhdelle'.

Siinä vaiheessa en tuntenut suurta ikävää Uuteen Seelantiin, vaikkakin se oli koko ajan takaraivossani ja palasi sieltä aina iltaa vasten muistuttamaan minua. Suomi alkoi sujua normaaliin tapaan hyvin nopeasti, vaikka tällä hetkellä saatan vieläkin sanoa hyvin outoja sanoja tai suomentaa suoraan englannista. Englantia puhun vielä hyvin mielelläni, en silloin kun joku pyytää näyttämään uutta aksenttiani, mutta muuten jos vain on tilaisuus. Kirjoitan myös päiväkirjaani englanniksi ja jotkut asiat toimivat paljon paremmin niin päin. En ole vieläkään keksinyt selitystä, miksi ihmissuhteet ja varsinkin vaikeat tilanteet on paljon mukavampi hoitaa englanniksi. Suomen kielessä on toki hyviäkin puolia, kuten osaan sanastoa paremmin kun englantia ja pystyn siten ilmaisemaan esimerkiksi tuneitani paremmin.

Kun latailin kaikkia kuviani löysin myös lähtöbileiden kuvia ja löysin Heikin, Joaon ja Jopen biisin mulle. Miten paljon pienet asiat kuten kappaleet vaikuttavat mielialaan!

Niille kaikille, jotka ajattelevat, että vaihtari vuoden jälkeen on helppo palata takaisin voisin sanoa pari sanaa omasta kokemuksesta. En ole ollut Suomessa kun kuukauden ja jämät, mutta jo nyt olen huomannut kuinka kaikki on muuttunut ja ihmiset eivät ole enään samoja kun ennen. Fakta on, että kaikki ympärilläsi ovat muutuneet samoin kun sinä itse. Hyvät ystävät vuosi sitten eivät välttämättä ymmärrä sinua samalla tavalla kun luulit ja kaverit joista ajattelit, ettet koskaan olisi parhaimpia kavereita voivat tulla paljon lähemmiksi.
Olen itse yrittänyt parhaani mukaan hakea paikkaani kavereiden keskellä, mutta välillä se on vaikeaa ja tuntuu, että tungen paikkaan minne en kuuluisi. Toisaalta olen tullut pahaan paikkaan enkä tietenkään syytä ketään koska minähän olen se joka on ollut poissa vuoden.

Sanoin joskus, että voisin asua Uudessa Seelannissa ja vaikka Suomessa kaikki en ole ruusuilla tanssimista en haluaisi muuttaa sinne tällä hetkellä. Suomi on ja aina tulee olemaan kotimaani. Olen nauttinut hiihtämisestä, lumitöistä, lumen katselemisesta lämpöisestä kodista takan ääressä. Pimeyteen en ole vielä tottunut, mutta pikku hiljaa sekin alkaa tuntua normaalilta. Päällisin puolin pystyn toteuttamaan vanhoja rutiinejani ja nauttimaan oman kodin rauhasta. Minun ei enää tarvitse olla jonkun toisen kotona vieraana, vaan pystyn itse päättämään missä menen ja olen eikä minun tarvitse olla valppaana jos minua tarvitaan jossain.

Perheen kanssa olen nyt saanut arjenkin toimimaan, kun Uudessa Seelannissa lomaillessamme välillä saimme kokea rankkojakin aikoja. Varsinkin kommunikointi on tuottanut ongelmia, koska en ole asunut oikeassa perheessä koko vuoteen.

Lupaan myöhemmin vielä kertoa uusista seikkailuistani mitä kohtaan Suomen kamaralla ja kuinka vaihtari vuoteni on vaikuttanut kaikkeen toimintaani.