todellisuudessa lähteminen on hirveää. aina jotakuta sattuu ja asioita jää tekemättä. tämän vuoden jälkeen olen epävarmin ikinä mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, mitä haluan tehdä elämälläni. samalla olen täysin varma, että palaan tuohon maahan vielä takaisin ja vaihtoehtoja miten pääsisin sinne on rajattomia. en hyväksy sellaista ajatusmallia missä en menisi takaisin, se ei ole vaihtoehto.
vuodestani on seurannut monia todella hyviä asioita ja toivottavasti en vielä ole edes tietoinen kaikista. suomen puolella sisarussuhteeni ovat parantuneet ja olen paljon läheisempi veljieni kanssa. aluksi kun taas näin perheeni oli se vaikeaa ja tapeltiin sekä kinasteltiin aika paljon.
on vaikea ajatella miltä tuntuu taas olla suomessa, koska viime kerrasta on jo ollut aikaa, mutta aika on lentänyt niin nopeasti että tuntuu kun vasta eilen olin suomessa. jonain päivinä kieli sujuu ja toisina ei niin paljon. sometimes im just sick of finnish and i dont wanna be anywhere near that language. i definitely dont wanna loose my english because i am so proud what ive accompished, my accent and vocabulary. i love the feeling when someone asks me if im a kiwi or say that i sound like a real kiwi! one day i will be a real pakeha kiwi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti