Vappu! Vappen!

Vappu on ohi ja onnellisin mielin eteenpäin tokokuuta.

Vappu lipui ohi rauhallisissa ja vähän vähemmän rauhallisissa tunnelmissa; kaverilla grillaten Vartiokylässä, pikkusen 18-vuotis pippaloissa ja leffoja katsoen toisella kaverilla Lauttasaaressa. Joitain heistä en ole tavannut yli vuoteen eli vaihtarivuoden jälkeen.
Pian voisin pitää grillaus-/kesänavauksen joillekin harvoille valituille kun meille on kotiin valmistunut oma grillikatos. Toivottavasti sää jatkuu hyvänä ainakin!

Sain muuten huutoa kotona ennen kun lähdin illan viettoon, kun kysyin pikkuveljeltäni Pietarilta, 13, oliko hänen luokkalaisiaan lähdössä Kaivopuistoon vapuksi. Vanhempani pitivät mulle hirveän saarnan siitä, että ei hänen tarvitse vielä tietää siitä yhtään mitään ja häntä pitää suojella. Mun mielestä vastalause oli aika idiootti, koska kuten Pietari sanoi pari hänen kaveriaansakin oli mennyt paikanpäälle, hän tietää siitä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi peitellä. Se on fakta, että vappuna surullisen moni alaikäinen vetää överit ja joudutaan viemään hoitoon, uutisissakin oli, että nuorin ensiapua saanut oli 13-vuotias (78 alaikäistä sai ensiapua, nuorin 13-vuotias). Sellaista tapahtuu ja on mun mielestä parempi, että Pietari tietää mitä siellä tapahtuu ja kyllä hän on sen verran fiksu ettei lähde semmoiseen mukaan. Alkoholin ei pitäis olla mikään piiloteltu asia vaan täysin normaali ja arkipäiväinen, ei nyt siinä mielessä, että joka ilta juodaan, mutta ruoan kanssa voidaan juoda ja saunan jälkeen juodaan kaljaa. Mutta siinä ei ole mitään järkeä jos Pietaria yritetään turhaan elättää pullossa ja kun hän jostain keksii alkoholin hän haluaa kokeilla kaikkea jännää mitä sillä saa aikaan. Mitä enemmän joku asia kielletään ja tehdään tabu, sitä enemmän sitä halutaan kokeilla, mutta se on vain mun mielipide.



It is funny to think that the exchange students who came to NZ in last July are coming home in the end of this month. I actually had a dream about NZ last night where I studied there from January till July and came back to Finland to study here the rest of the year. I don't know how that would have turned out but maybe it is good that I can concentrate on living here and not there.

Lena, my German sister, is coming over in July! Yay! I can't wait to see her because by then we haven't seen each other in a year or so. We're going to see some of Helsinki and probably go to Suomenlinna. (If you have any good suggestions where should I take a person who has never been in Finland comment on below please.)


Ps. Vaskivuoren lukion vuoden 2013-2014 musikaali on Nahkatakkinen tyttö! Ensi vuoden tammikussa kaikki katsomaan.

HEL - LHR

Joo joo nyt ollaan päästy Itämeren ylle kokonaan pois Suomesta. Kuuntelen vaan musaa ja yritän hillitä itseni. No olen loppujen lopuksi yllättävän rauhallinen. Ei tunnu siltä, että lähtisin pitkäksikin aikaa pois, koska olen aiemminkin lentänyt yksin n. 18 tuntia. Tulin silloin jenkeistä lomalta Los Angeles - Vancouver - Frankfurt - Helsinki. Eli sillä tavalla tää ei ole uutta ja tiedän, että tää tulee olemaan todella raskasta vieraalla kielellä, toisessa maassa, eri kulttuurissa, eri ihmisten kanssa. Edellisellä kerralla olin kuitenkin tulossa kotiin.
Nyt aletaan jakamaan kanasalaattia ja juotavaa.
Tajusin myös, että kun pääsen Uuteen Seelantiin, niin mun on pakko ostaa liittymä ja datapaketti, että pääsen ottamaan yhteyttä keneenkään. Mulle siis pystyy lähettämään kännykkään viestejä, mutta en voi vastata niihin. Mutta en aio pelkästään olla yhteyksissä Suomeen, että ensin saan oman elämän kuntoon ja alkuun siellä puskassa (niinkuin Johannes asian ilmaisi). Sain ohjeeksikin, että aluksi en saisi ottaa paljoa yhtään yhteyttä Suomeen, koska elän siellä enkä voi keskittyä johonkin muuhun.

En oikein ymmärrä mitään tästä koko jutusta. Olen ihan hukassa mihin oon menossa? Kuinka kauan matkustan sinne? Miksi menen sinne? Kuka/Ketä siellä on? Kauan olen siellä? Miten mun pitää selviytyä siellä? Millä kielellä mä siellä toimin?

Mä tykkään lentää ja nautin siitä, että pääsen uuteen paikkaan. Lentokone merkitsee mulle aina uutta upeaa paikkaa, jonka saan kokea, jotakin uutta ja erilaista.

Huomasin, että mulla on Johanneksen luokkasormus sormessa. Pieni herkistymisen paikka.. En pääse näkemään sen rippijuhlia tai muutenkaan puhumaan ja kuuntelemaan sen hauskoja juttuja koulusta ja muista sähläyksistä. Pietarilta haluisin olla kuulemassa ensikokemuksia yläkoulusta ja kuunnella kun se selittää kaikkea futiksesta, mistä en kyllä yleensä tajua puoliakaan. :') Äidin kanssa on ihana analysoida ja arvioida muita ihmisiä. Tulen niin kaipaamaan sitä. Isän kanssa ei niin paljon puhuta, mutta me ollaan molemmat niin vänskiä, että ymmärretään toisiamme ainakin välillä, kun puhutaa äidin kanssa.
Olen kyllä niin happy, etten laittanut meikkiä ollenkaan. Ajattelin, mutta onneksi jätin laittamatta.