Geo

Sain nähdä maailman upeimpia maisemia ja kun ajettiin bussilla takaisin kuuntelin juuri sopivasti Nightwish - Meadows of Heaven ja samalla ikkunasta näkyi upeaa Uusi-Seelantilaista maisemaa. Olin siis Geo-matkalla sunnuntaista keskiviikkoon. Sain tietää viime viikon keskiviikkona, että pääsen mukaan koska joku oli peruuttanut lähtönsä. Siinä tuli sitten hiukan säädettyä kiireessä vanhempien kanssa luvasta, mutta sain onneksi kaiken hoidettua. Kirjoitin koko matkan ajan kännykkään muistiinpanoja, että kun nyt kirjoitan blogiin muistan kaiken mitä tapahtui.

Ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina lähdettiin 8 aamulla koululta kahdella bussilla ajamaan kohti Tongariroa, joka sijaitsee siis Pohjois-saaren suurinpiirtein keskikohdalla suuren järven, Lake Taupon eteläpuolella. Ei menty aluksi edes majapaikkaan vaan mentiin niin sanotulle harjoitus kävelylle noin 2 tunniksi maanantaita varten. Harjoiteltiin myös mittausmenetelmiä ryhmän kanssa. Meidän tehtävä oli quadraticin avulla (mulla ei ole mitään hajua mikä se on suomeksi, mutta sellainen neliö missä on langoilla tehty sisälle pienempiä neliöitä, mitata) mitata kaikki kasvit siltä neliö alueelta ja laskea kuinka monta prosenttia jokaista kasvia esiintyi sillä alueella.

Maanantaina herättiin aamupalalle 7 ja 8 oltiin jo matkalla Tongariro tulivuorelle valmiina kävelemään noin 20 km eli 7-8 tuntia yli tulivuoren. Sää oli aivan upea sillä taivaalla ei ollut kuin pari pilven hattaraa ja aurinko vain paistoi. Alkumatkasta tehtiin myös mittauksia kavustosta ja opin monia uusia kasveja mm. DracRec (lyhenne latinankielisestä nimestä), Mountain Daisy, Hether, Silver Tasic... Kasvustoa siellä ei kyllä hirveästi ollut ja maisema muistutti hiukan Lappia. Siellä ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin kiveä ja pari hassua heinä tupsua siellä täällä. Jossain vaiheessa yhdessä kraaterissa tuntui kuin olisin kävellyt kuussa, koska maisema oli yhtä karua, kun sieltä nähdyt kuvat. Oli todella jännittävää kiivetä ylös ajatellen, että huipulla olen korkeammalla kuin Suomi merenpinnasta. Korkein kohta jolla matkan aikana käytiin oli noin 1600 metriä merenpinnasta, joten Suomessa leijuisin melkein 300 metriä ilmassa. Korkeimmalla kohdalla oli upeat maisemat ja en voinut uskoa silmiäni, kun näin yhdessä reittimerkissä jäät. Ylhäällä on siis niin kylmä, että sinne muodostuu jäätä. Mutta maa höyryää ja tuntuu epänormaalin lämpimältä (ei ole kyllä oikeaa Suomen kieltä, mutta ei haittaa). Kun oltiin päästy huipun ohi tultiin kauniille kirkkaille, jokseenkin suolaisille järville. Ne näytti todella kauniilta kirkasta taivasta vasten. Järvien jälkeen jatkettiin taas hetki kiipeämistä, mutta loput 3 tuntia olikin vain alamäkeä. Aluksi juoksin jonkin matkaa, mutta kamera kädessä kapealla polulla ja mun huonolla kunnolla se alkoi käydä raskaaksi, joten jäin vain nauttimaan maisemista ja kävelemään. Polku oli söpö ja kulki kiemurrellen alas asti ja välillä oli turhauttavaa kävellä koko ajan "edestakaisin". Aivan loppusuora oli tehty puron vierelle ja kaikki näytti niin ihanalta. Aurinko pilkehti osien ja lehtien välistä ja puut oli kaartuneet polun ylle tehden holvin. Koko matkassa meni about 7 tuntia. Illalla päästiin nauttimaan kylvystä suoraan maasta pumpatussa mineraalivedessä. Lämmin vesi ja kaikki ne mineraalit tuntuivat niin hyvältä pitkän kävelyn jälkeen.

Tiistaina lähdettiin taas 8, mutta tällä kertaa ajettiin suuren järven pohjoispuolelle Rotorualle. Rotoruaa kutsutaan myös nimellä RotoVegas. Ajomatka kesti 2 tuntia ja heti 10 mentiin museoon katsomaan Rotoruan historiaa ja touristiutta. Rakennus missä museo oli on alun perin ollut kylpylä ja siellä annettiin kaiken laisia hoitoja. Kylpy mitä haluaisin kokeilla on muta kylpy. Toinen osa museota oli Maori juttuja, koska ensimmäiset Maorit saapuivat Rotoruan lähelle. Olisin halunnut ottaa kuvia kaikista hienoista kaiverruksista ja luu koruista, mutta mistään Maori jutusta ei saa ottaa kuvia. En oikein saanut selvää miksi. Mutta sain sentään selville, että asun aivan mannerlaatan repeämän päällä. Ja itseasiassa juuri äsken noin puoli tuntia sitten heräsin maanjäristykseen. Huonoin herätys ikinä. Heräsin siihen kun mun sänky alkoi täristä ja kuulin kun rakennus resonoi ja lopullisesti heräsin isoon jysähdykseen ja tietenkin heti ajattelin, että se oli maanjäristys. En todellakaan tykkää herätä pelkoon. Sain heti tietää kaverilta, että se oli Magnitude 4,7, eli kyseessä oli pieni maanjäristys. Sisko ei ollut huomannut mitään! En ymmärrä miten se on voinut olla huomaamatta sitä. Museossa itseasiassa, kun ihmiset sai tietää etten koskaan ole tuntenut maanjäristystä niin sanoi, että meidän pitää saada pieni maanjäristys ihan vain sinua varten. No nyt olen kokenut senkin.

Museon jälkeen lähdettiin kiertämään kaupunkia ryhmissä ja jokainen ryhmä sai oman korttelin josta piti katsoa sopivatko kaupat paikallisille, turisteille vai molemmille. Minä tietenkin kerroin turistina olinko kiinostunut kaupasta vai en. Sen jälkeen ajettiin kaupungin laidalle ja otettiin gondoolihissi ylös mäelle. Ylhäällä päästiin laskemaan mäkeä Luse autoilla, joissa siis on vain jarrut ja ohjaustanko. Ensimmäisellä kerralla ajoin helppoa rataa alas, enkä muuten jarrutellut paljoa, annoin vaan mennä. Toisella kerralla ajoin vaikeimman radan ja se oli hauskaa. Odotan vain kun saan oikean auton alle ja saan sen kaasunkin käyttöön. Ylhäällä mäellä oli myös muita erityisesti tursteille sunnattuja hauskuuttelu laitteita kuten SkySwing. Katsoin ensimmäisellä kerralla, kun kaksi muuta kokeili sitä. Kun se lähti liikkeelle kiljuin vaikka olin maan tasolla. Kyseessä on siis keinu, joka lähtee korkealta en tiedä kuinka korkealta ja lähtee vauhtiin 150km/h 2 sekunnissa. Ja pahin juttu on, että sinun pitää vapauttaa itse itsesi keinumaan. Menin seuraavaan lastiin ja se oli mahtavaa. Nauroin koko matkan hysteerisesti. Maisemat oli kuitenkin upeat, koska keinuttiin suoraan alas kaupunkiin päin. Nyt uskallan hypätä benji hypynkin ja ilman sitä mähän en tule täältä pois.

Kun kaikki oltiin sitten päästy pois ajettiin taas bussilla takaisin Turangiin missä yövyttiin. Matkalla joku kysyi missä Suomi oikein on kartalla. Oli pakko näyttää missä sinivalkoinen Suomi on ja joku täräytti, että Suomi on todella iso. Olin hetken aikaa vähän ihmeissäni, mutta jos tarkalleen katsoo kyllä Suomi on aika iso tai ainakin pullea verrattuna muihin maihin. Kun saavuttiin majapaikkaan päivälliseen oli vielä aikaa sen verran, että päätettiin ruveta vähän pelailemaan rugbya. Aluksi vain heiteltiin, mutta lopulta alettiin jotenkin pelaamaan tytöt vastaan pojat. Se oli sairaan hauskaa! Ja sen jälkeen ruokapöydässä sain kuulla, että olen innostunut ja jotenkin hyväkin siinä. Oli siis ensimmäinen kerta, kun pääsin pelin syövereihin.

Viimeisenä päivänä käytiin vielä hiihtokeskuksessa, joka sijaitsee Tongariron vieressä. Mentiin 2 istuttavalla hiihtohissillä ylös hienolle kahvilalle. Matkalla ylös sain tietää, että yksi mun kaveri ei ole nähnyt lunta kuin 4 kertaa koko elämänsä aikana. Surullista, mutta totta. En pystyisi elämään ilman sitä. Mutta siis ylhäällä kahvilalla oli upeat maisemat ja taaskaan ei ollut pilven pilveä, vain pari kaukana horisontissa. Elokuussa mennään Outdoor Education kurssin kanssa samaan paikkaan laskettelureissulle. Paikka näytti todella karulta ilman lunta, koska kaikkialla oli vain kiveä.

Matkan aikana huomasin, että täällä lasten ja vanhempien suhde on todella erilainen. Heti ensimmäisen iltana mun huone kaveri oli jo soittanut molemmille vanhemmilleen ja veljelleen. Ja hän ei ollut ainoa. Ihmiset olivat siis en voi sanoa kotikipeitä vaan, ihmisillä oli koti-ikävä heti ensimmäisenä iltana. Koska aina vanhemmat on mukana kaikkialla ja tuli näin hassusti mieleen, että jotkut eivät voi olla edes yhtä yötä poissa kotoa ja no mä olen ollut itseasiassa tasan kaksi kuukautta enkä oikeastaan ikävöi kotiin. Anteeksi äiti, isä ja veljet, mutta se nyt vain on niin. En sano, ettei mulla missään vaiheessa ole ollut minkäänlaisia ikävyyden tunteita, mutta en halua pois täältä. Yksikin jätkä ei teinnyt oikein mitä sillä oli mukana, koska sen äiti oli pakannut sen matkalaukun. Suloista, mutta hei olet 17. Saman huomaa koulussa. Vanhemmat ovat todella läheisissä väleissä koulun kanssa ja vanhemmat tietävät kaiken mitä koulussa tapahtuu. Ihan kuin pari tyyppiä sanoi Suomen lukio on vähän niinkuin näiden yliopisto. Lukiossa hoidetaan itse omat asiamme. No vanhemmat selvittävät poissaolot, 18 ikävuoteen asti.

Älkää kysykö mun Suomen kielen taidosta yhtään mitään. En muista sanoja suomeksi, sanajärjestys voi olla jotain aivan omaa.

Yksi noista kuvista on otettu Tongariro tulivuoren takaa ja kuvassa vasemmassa laidassa näkyy höyryä, joka nousee maasta, etualalla näkyy jäähtynyt laavavyöry ja taustalla tulivuori.
Ainoa vihreä kuva on otettu bussista kun ajettiin takaisin kotiin. Maisema on niin Uusi-Seelantilainen ettei ole totta.: lampaita, hills (mäkiä) ja vuoria. Toi ei ole paras kuva, mutta aikaisemmin nautin vain maisemista ja samalla kuuntelin Nightwish - Meadows of Heaven.