Oon koko ajan ajatellut, että lähtöön on vielä tosi kauan aikaa, mutta yhtenä päivänä koulussa huomasin, että jaksoa on enää jäljellä puolet ja seuraavan jakson loppupuolella lähden jo vaihtoon! Matikan tunnilla (kun niin aktiivisesti opiskelin) huomasin, että seuraava kurssi on yli vuoden päästä. Se tuntuu niin kaukaiselta ja mahdottomalta.
Lähtövalmennus osuu musikaalitreenien päälle, mikä on aika syvältä, mutta onhan sinne pakko mennä ja varmasti hyödynkin jotain siitä. En ole ihan varma mitä siellä selitetään, mutta aika varmasti ihan perusasioita kaikesta esim. perheestä, tavoista ja sellasesta. Plus siellä on muitakin vaihtareiksi lähteviä, joten voin tutustua ja avautua lähtötunnelmista :D
Koko ajan tuntuu, että yritän tarrautua ihmisiin ja pitää niitä lähellä, mutta onks se hyvä, kun joudun kuitenkin kohta päästämään melkein kokonaan irti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti