Viisumi, koulu, perhe, ystävät...

En ole oikeen jaksanut kirjoitella tänne kun hommaa on ollut aika paljon. Loma todellaki oli tarpeen, mutta en tiiä kuinka kauan mulla taas menee et ymmärrän että oikeasti on loma. Mutta ennen kun rupeen selittää mitään, Hyvää Joulua kaikille! Aika karua kun ei oo lunta mutta kyl tää tästä, kun on oikeenlaista musiikkia, glögiä, kuusi, hyvää seuraa...
Vastailin Uuteen Seelantiin kouluun ja kyselin vähän kurssien toimimisesta ja onko esimerkiksi järkevää että opiskelen englantia samalla kurssilla kun kaikki muutkin koska mun englannin kielen taito ei vedä vertoja niiden äidinkielen taidolle. Ja sain tehtäväksi yrittää etsiä Jean Sibeliuksen Op. 18 nro 6 Sydämeni Laulu kamarikuoro versio. Ajattelin kysyä koululta mutta muuten tuntuu siltä etten taida saada sitä oikein mistään.

Mutta nyt on siis Suomessa aikaa enää tasan kuukausi!! En pysty kuvittelemaan, että lähden. Kaikki kysyy jännittääkö ja mikä jännittää. En oikein osaa sanoa mikä jännittää. Totta puhuen ei mua jännitä se matka sinne tai perhe tai mikään sellanen, vaan enemmänki ystävät täällä. Oon saanu jo monet itkut aikaan (ja ehkä poden huonoa omatuntoa siitä, että lähden) ja monet kysyvät ehdinkö vielä nähdä ennen kun lähden, mutta mun on pakko sanoa, etten yksinkertaisesti ehdi, koska esimerkiksi koulu vie tällähetkellä niin paljon aikaa. Siis nytkin lomaa on viikko vähemmän kuin normaalisti koska musikaalitreenit alkaa 2. päivä.
Pienenä mainoksena siis Vaskivuoren lukion 21. musikaali Punainen Neilikka, ensi-ilta 7.1. ja liput lippu.fi.


Viisumin teko on jo alkanut ja kohta se pitäisi lähettää Haagiin, Alankomaihin. Nauran aina välillä niille kysymyksille, kun halutaan tietää esim olenko joskus ollut tai olenko valtion agentti! Enhän mä sitä kuitenkaan kertoisi jos olisinkin..... :)

Ainiin ja sitten lähtemistä ja sen tuomaa huonoa omatuntoa ei helpota yhtään, että päätin alkaa seurustella tässä vähän aikaa sitten. Miten miehet aina onnistuvat sattumaan paikalle juuri silloin, kun aika ei välttämättä ole se paras? Mutta kyllä mä uskon, että tästäkin selvitään. Ollaan me puhuttu mun lähtemisestä, mutta tottakai se on arka aihe ja herättää tunteita.

Nyt kuitenkin mulla on lomalla aikaa hoitaa kaikkia asioita ja nähdä kavereita ja rauhoittua. Yritän kirjotella tänne mahdollisimman usein ja aina kun tulee jotain uutta tietoa.