Olen nyt hiukan laiminlyönyt mun kirjoituksia mun ajatuksista, kun on ollut niin paljon ohjelmaa ja muuta kirjoitettavaa. Ja yritän jatkossa ehkäistä noiden pitkien tekstien kirjoittamista.
Mutta parin päivän sisällä olen kohdannut mielenkiintoisen ajatuksen mun pienessä pääkopassa. Nimittäin I don't really feel like talking to my parents in Finland. En tiedä mistä se johtuu, mutta musta vaan tuntuu hyvältä nyt. Tavallaan, että pärjään hyvin, etten puhuisi koskaan ollenkaan enkä haluaisi. Kaikki aina kyselee, etteikö se ole aika rankkaa olla poissa kotoa ja perheen luota niin kauan, mutta vastasin tänään mielestäni parhaiten ikinä: "I know that they're always there and I can always go back."
Opin tai ymmärrän paljon enemmän asioita koko ajan. Se kaikki miten näkee Suomen, perheen, ystävät, oman elämän ja kaikki näyttää niin erilaiselta. On myös hauska seurata, miten siskon ajatukset kulkee, koska huomaan miten samanlaisia ajatuksia ja asioita sillä on verrattuna muhun pari vuotta tai vähän vähemmänkin aikaa sitten. Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä, miten paljon on oikeasti saavuttanut ja edistynyt elämässä. Jos tarkastelen mun elämää Suomessa ennen kun lähdin, niin mulla oli aika täydellinen elämä. Mulla on ihana rakastava perhe, upeat ystävät ja opiskelen koulussa mihin rakastan mennä, joka aamu. Se on aikalailla mitä mun elämä sisälsi.
Nyt musta alkaa tuntua, että elämä alkaa loksahdella paikalleen. Olin tänään siis ensimmäistä kertaa kaverilla koulun jälkeen ja sain kutsun syömään lounasta Hostelille (jotkut oppilaat asuvat koululla viikon aikana, koska koti on liian kaukana). Tuntuu, että olen todella hidas. Koulussa tuntuu aina niin hyvältä, kun on kavereita ympärillä, mutta koulun jälkeen tai viikonloppuna huomaan kuinka alkuvaiheessa vielä olen. Ja myös tänään, kun puhuin parin kaverin kanssa lounaalla (tämäkin kuulostaa niin tyhmältä suomennettuna), puolet keskustelusta olin aivan pihalla, eikä mulla ollut mitään hajua mistä ne puhui. Yleisesti ei mulla ole ongelmia ymmärtää, mutta jos joku puhuu nopeasti tai kuvailee jotain tarkasti niin se saa mut helposti pihalle.
Mutta optimistinen elämänasenne helpottaa huomattavasti! And life can't always be perfect. Mutta silti siitä pitää nauttia, koska kaikesta voi oppia.
Ja sen voisin vielä sanoa, koska vaihdoin blogin nimen. SweetAs on niin kiwi sanonta, ettei ole tottakaan ja ajattelin, että se sopii tähän mun becoming a kiwi teemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti