viimeisiä viedään

Viimeisiä päiviä viedään. Saan nauttia tästä itsenäisestä vapaudesta enään viikon. Ensi viikon sunnuntaina löydän itseni Aucklandin International Airport tapaamasta perheeni. Sitä ennen on vielä onneksi paljon ohjelmaa ja tehtävää. Mutta huomenna on edessä se pahin: pakkaaminen. Oletko koskaan yrittänyt pakata vuoden elämääsi yksiin matkalaukkuihin? Muistot on helppo pakata, koska ne mahtuvat ja säilyvät aina mun sydämessä, mutta kaikki se muu, joka muistuttaa minua niistä muistoista pitäisi mahtua mukaan. Kaikki koulu todistukset ja palkinnot, konsertti ohjelmat, ystävien kirjoitukset ja piirrokset. On jännää kuinka paljon ihminen ehtii tekemään vuodessa. Olen nähnyt tätä maata jopa enemmän kuin paikalliset.

Inhoan kirjoittaa kliseitä tekstejä, mutta jos joku haluaisi minun kuvailevan mennettä vuottani koko puhe olisi täyttä kliseitä. Kun organisaatio ja vanhat vaihtarit kuvailevat minkälaista se voisi olla se tuntuu todella kaukaiselta, liioitetulta ja hiukan markkinoidulta. Todellisuudessa vaihto-oppilas vuosi voi olla juuri sellainen. Minulla on ollut alamäkiä ja tunnen itseni yksinäiseksi, mutta puntarin toisessa päässä olevat hyvät muistot vievät voiton 100-0. Alussa hyvä muisto voi olla "hey, how are you?" joltain tutulta kadulla, hiukan myöhemmin se voi olla upea matka kavereiden seurassa rannalle. Se kaikki riippuu kuinka ottaa vastaan haasteet joita kohtaa. Tämäkin on kaikki kuin oppikirjasta, mutta se on täysin totta. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja on keksittävä uusia suunnitelmia.


I have no regrets!