Castlepoint

Castlepoint oli upea kokemus hyvässä seurassa. Noin tunnin ajomatkan päässä vietin viime torstain, perjantain ja lauantain. Ranta on upea paikka kaike kallioineen ja vain nuo kolme päivää aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Jo sunnuntaina satoi kaatamalla, joten valittiin hyvät päivät. Viisi kaverusta, Chelsea, Alex, Michael, Jimmy ja minä, vietettiin siis kaksi yötä Alexin mökissä.
Ajomatka oli jo sinällään seikkailu, koska jouduttiin ahtaamaan pieni auto täyteen kamaa ja takapenkiltä en nähnyt edes eteenpäin. Onneksi selvittiin perille asti ja mä sain mun salaatin ehjänä perille. Koko matkan ajan kaikki teki pilaa mun salaatista ja olin kuulemma terveellisimmin syövä jonka ne on koskaan tavanneet. Enkä mä edes syö niin terveellisesti! Pari päivää sitten kävin syömässä Fish 'n' Chips. Ikävöin kyllä salaattia, ja nyt kun kerran sain itse valita mitä syön niin oli pakko ottaa. Joka kerta, kun olen käynyt ulkona syömässä jos vain tarjolla on niin Cesar salaatti on ollut mulle ehdoton. Taitaa olla niin, että pikaruokalakko alkaa heti kun vain pääsen Suomeen. Ei mäkkäriä, vain Subway tai Sushi kelpaa. Eli perjaatteessa mä syön ihan samalla tavalla kun söin enne kun lähdin tänne.

En ole koskaan tehnyt niin paljon hyötyliikuntaa kun tein Castlepointissa. Oltiin koko ajan menossa ja pelattiin Rugbya rannalla, kiivettiin kallioita, juostiin ja muuten vain haahuiltiin ympäriinsä. Keskellä yötäk lähdettiin kävelemään metsään kauhuelokuvan jälkeen, ja tottakai se kauhuelokuva sijoittui metsään. Olin todella onnellinen päästessäni takaisin mökkiin ja nukkumaan. Elokuvien ja hyötyliikkumisen lisäksi seuraava suuri innostus oli korttien peluu. Samalla kun toiset pelasivat kortteja mä olin yleensä keittiön puolella tiskaamassa tai tekemässä ruokaa. Mä olen niin stereotyyppinen nainen ja kun jätkät siellä vitsailivat, että naisen paikka on keittiössä, mä olin jo valmiiksi oikeassa paikassa. Yritin myös siivoilla siellä pikkusen joka paikkaa, koska mökki oli vielä rakennusvaiheessa ja perjantaina rakennusmiehet tulivat ja kaatoivat yhden seinän maan tasalle ja pistivät ovet tilalle.

Perjantai iltana lähdin kävelylle ja se oli upein kävely jolla olen koskaan ollut ja mun olisi pitänyt ottaa kamera mukaan. Käveltiin majakalle, aurinko oli laskenut, ja enään näkyi vain haalea heijastus horisontissa. Majakka syttyi ja alkoi kiertää sen normaalia rataa halki meren. Samalla kun taivas alkoi tummentua tähdet tulivat näkyviin ja linnunrata erottui upeasti. Tähtikuviot erottuivat tähtitaivaasta, tähdenlennot vilahtelivat aina välillä taivaan halki. Kirsikkana kakun päälle majakan juuresta jotkut alkoivat ampua raketteja taivaalle.
Se oli täydellinen aika ja paikka. En koskaan tule saamaan tarpeeksi Uuden Seelannin tähtitaivaasta. Pystyisin tuijottamaan sitä ikuisuuden.