Oli pakko tehdä muistiinpanoja koko päivän aikana vähän väliä, jotta muistaisin mitä kaikkea tapahtui. Aamulla oli ihana herätä 7, kun pikkuinen serkkuni tuli kuiskimaan tuijottamaan kun nukun ja kuiskimaan "Tia, Tia". Aamulla syötiin voisinko sanoa ainakin proteiini pitoinen aamupala. Sausages, bacon, toast, chicken, eggs, huss browns (eli yksinkertaisesti perunalevyjä) ja tomato. Ja aamupala oli vasta 10. Siinä välissä ehdin jo leikittämään Millyä ja laulamaan Happy Birthday suomeksi, koska Milly täytti tänään 2 vuotta. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään rannalle ja isolle Castlerockille. Maisemat on aivan mahtavat ja ärsyttävintä on se, että kuvissa ne samat maisemat on lame. Castlerock näyttää siis kaukaa katsottuna linnalta, joten James Cook (kuuluisa tukimusmatkailija vuodelta nakki ja keppi) nimesi sen myös sen mukaan. Marleen ja David on siis todellisia sana-/sivistys-/tietokirjoja. David varsinkin tietää kaikesta kaiken. Ja jos ei tiedä heti, niin kirjoja on vaikka mitä mistä katsoa ja heti on tietoa. Mutta siis kiivettiin sen kiven päälle ja oli todellakin todella jyrkkä kiipeäminen. Kivi muistuttaa vähän Half Domea Usassa, jossa toisella puolella kaareva nousu ja toisella puolella jyrkkä pystysuora pudotus ja yässä tilanteessa suoraan mereen. Ei todellakaan suositella korkeanpaikan kammoisille ja musta tuntuu, että tunsin äidin syvällä sisälläni, kun katselin jyrkänteen reunalta alas.. Taisin olla hiukan peloissani, koska se ei nyt ole mitään maailman kestävintä kiveä. Limestone on hyvin haurasta ja koko kivi on siis ollut meren pohjassa monia tuhansia vuosia sitten. Ja Marleenin isä heitti läppää: "Tytöt kävelkää silmät kiinni tätä polkua pitkin niin pääsette nopeasti alas." On hauska löytää kivettynyt Sea Shell maasta ja kiven sisältä. Mua ei koskaan pitäisi päästää mihinkään mistä voisi kerätä jotain jännittävää, koska siitä ei tule minkäänlaista loppua. Mulla on nyt pari muovipussillista "tuliaisia". Käytiin siis toisellakin rannalla, jolla oli tarkoitus sukeltamaan, mutta vesi oli niin tummaa, ettei päästy veteen ollenkaan. Parasta kuitenkin oli, kun päästiin kalastamaan ruokaa huomiselle. Tai ei sitä oikein voinut sanoa kalastamiseksi, kun olin rantavedessä ja jaloilla tunnustelin hiekasta simpukoita. Kerättiin yksi kokonainen 10 litran ämpäri täyteen niitä. Se oli hauskaa ja toivon vain, että ne myös maistuu hyvältä. Samalla käytiin myös uimassa meressä. Loppujen lopuksi ei se ollut niin kylmää, sellainen mukavan viileä ja saatiin hyviä kuvia majakan edessä. Ja sain yhteiskuvan hylkeen kanssa! Se oli makaamassa rannalla ja David vinkkasi mut sen luokse. Se ei kertaakaan ärähtänyt, mulle vaikka olin noin 1,5 metrin päässä siitä. Lähestyin sitä sivuttain ja kyykyssä, enkä hirveästi ottanut katsekontaktia, yritin vähän pelata samalla tavalla kuin esimerkiksi koirien kanssa. Mutta kun Lena tuli se ärähti heti. Ja Marleenin isä ärsytti sitä kun tökki sen vieressä olevaa kiveä kepillä.
Olen ollut aivan hemmoteltu täällä koko ajan, kun olen käynyt spassa 3 kertaa, syönyt aivan taivaallisen hyvää ruokaa, ja siitä ei tarvitse huolehtia, etten olisi ruokittu. Mun pitää koko ajan pidätellä itseäni ja tunnen vain, kun mun maha kasvaa hurjaa vauhtia.
Otin ihan sairaasti kuvia kaikesta, ja tein yhden virheen pakatessani tänne: unohdin ottaa kameran laturin mukaan. Mulla on enään ihan vähän jäljellä ja haluan hyviä kuvia huomisesta kalastusreissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti