Tramping!

Tramping on ihanaa! Mun jalat ja kädet on mustelmilla ja täynnä naarmuja, enkä tiedä puolistakaan mistä ne on tullut, lihakset on ihan kipeet, jalat, niinkun jalkapöydät on turvonneet ja oli aika tuskallista kävellä viimeinen päivä ja 2. päivänäki. Myös lonkissa on ihana mustelmat packistä. And I was loved – by mosquitos! En ymmärrä, nimittäin Suomessa mulla ei ole minkäänlaisia ongelmia hyttysten tai muiden ötököiden kanssa, mutta täällä olen aivan syöty. Nukuttiin joka yö teltoissa ja meillä tytöillä oli vain 3 hengen teltta, mutta kaikki 4 ängettiin samaan. Oli pikkusen ahdasta, mutta ainakin ensimmäisenä yönä sain yllättävän hyvin unta. Ja se hien määrä mitä kertyy 3 päivän aikana. Ei meillä tietenkään siellä pusikossa mitään suihkua ollut ja mä en käynyt kertaakaan uimassa. Heti, kun pääsin kotiin niin suihkuun! Ah, jotenkin sitä arvostaa enemmän, kun ei ole päässyt mihinkään pariin päivään. Kaikki vaatteet on pakko pestä, käytin tai en, koska ne haisee aivan samalta.
Sain sentään aurinkoa sen aikana, ja taisin vähän palaakin, koska toisena päivä oli todella kuuma ja lähdettiin vasta lunchin jälkeen. En ollut kun vähän aikaa auringossa, mutta täällä se on vähän eri asia. Mutta ei auringon saaminen ollut ainoa hyvä puoli. Jos oikeasti haluaa nähdä Uutta Seelantia kannattaa lähteä tramping. Maisemat on oikeasti kuin suoraan jostain elokuvasta. Maasto vaihtuu koko ajan, ensin ylämäkeä, kohtisuoraan, ja heti seuraavaksi alamäkeä, kohtisuoraan. Toisena päivänä oli tappo nousu; 600 metriä melkein kohtisuoraa ylöspäin. Ja siis oikeasti näin -> /. Ja polku on jossain paikoissa vain A4 kokoinen ja toisella puolella pudotus. Ihan hullua! Meinasin pari kertaa nyt viimeisenä päivänä nyrjäyttää nilkkanikin, ihan tasasella kyllä, mutta kun on niin väsynyt niin ei vaan jaksa. Pahinpia varmaan oli kaikki alamäet. Kun ensin oli kiivennyt hirveän ylämäen niin jalat on niin puhki ettei jaksa mitään. Mun jalat alkoi tärisemään, kun vähän koukistin polvia. Mutta hyvää treeniä se oli! Välillä teki mieli pyöriä alas. Jalat oli myös ihan märät koko ajan, varsinkin mulla, kun oli vaan lenkkari, jotka ei pitänyt yhtään vettä. Ylitettiin aina kaikkia pikkupuroja, välillä isompiakin, missä oli sillat, mutta nekin ihana huterat ja polku oli välillä pelkkää mutaa. Jossain vaiheessa ei enään kiinnostanut oliko kengät märät vai ei, koska anyway olin pohkeita myöten mudassa.
Ennen kun päästiin edes lähtemään tuli eteen pieniä ongelmia, nimittäin mun pack oli liian suuri, joten jouduttiin unpack se ja vaihtamaan opettajalta lainaamaan packiin. Loppujen lopuksi saatiin kaikki selvitettyä. Melkein kaikki mun vaatteetkin oli lainassa opettajalta. Ensi tarmpingille ostan kaikki omat kamat. Packin kanssa pitää katsoa, mutta mulla on 4 viikkoa aikaa.
Harmittaa vaan kun en ottanut kameraa mukaan, koska en halunnut rikkoa sitä tai ottaa yhtään ylimääräistä painoa mukaan. Onneksi meidän opettajalla, miss joku en muista, oli kamera ja saan siltä joitain kuvia.
Opeteltiin myös selviytymistaitoja. Ensimmäisenä iltana meidän piti tehdä nuotio, märistä puista. Haettiin metsästä puita ja uitettiin ne joessa. Eli oikeasti märistä puista. Onnistuttiin melkein, mutta jotkut onnistui todella hyvin. Toisena päivänä tehtiin emergency shelters (Anteeksi en osaa suomentaa). Meidän ryhmän shelter oli paras. Se oli siistiä.
Mutta yleisesti: Ei suositella korkean paikankammoisille, huonokuntoisille, ei-luonto ihmisille, luovuttajille, eikä hienohelmoille.